joskus on hetkiä,
joita ei olekkaan,
vain niitä näitä,ohimeneviä
olevia,
mitäänsanomattomia,
joskus vain,
onneksi
sillä ne ovat tylsiä elämänrappusia,
koska
eivät puhele mitään,
kanna askeltakaan,
katsele jälkeeni tahi murahtele,
eivät mitään,
sillä ovathan ne tylsän kuvia,
tuokioita jotka syntyvät silloin kun
on mitäänsanomattomuutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti