aamuusvainen hiljaisuus,
vaikka
siel tääl
yökiitäjien suhinaa,,
sillä on hetki joloin luontoelämän
vuorokausirytmi vaihtuu
yöstä aamuksi,
keväisen päivän ensitunneiksi,
jolloin kaikilla on kiire johonkin,
jostakin pois, sillä nämä hetket ovat kiivainta
elämän rakennsaikaa, luomisen syvintä, kaikkein
pyhintä,
siksi istun katuneella puunrungolla hiljaa,
aistittelen ja kiikarillani suurentelen
heitä joita silmäni ei erota, mutta annan kaikkien olla,
sillä eiväthän he turhanvänkkyröistä juuri nyt piittaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti