katselen tuntematonta
menijää,
häntä joka on enempi paikallinen
kuin minä,
mutta hän ei ole rakennellut julkisivujaan,
kuten minä ja kaltaiseni,
siksi seuraan hänen menojaan,
jotka vihoviimein löytävät penkereen
kummun jossa on kokoisensa suuaukko,
jonne hän meni
palasin seuraavana päivänä,
en nähnyt häntä enkä ketään
missään,
sillä heillä on omat aikataulut
parin päivän päästä tein saunavastoja
muistamatta tuntematonta ystävääni,
kun huomasin hänen tulevan kolosestaan,
ensin arastellen, sitten varmin askelin jatkoi
matkaansa, seurasin aluksi katseella,
sitten tulin lähemmäksi, sitten taas sama uudestaan,
kunnes kaveri pysähtyi kullerokukkien kohdalle, kiipesi yhden
kukan terälehdelle,
pyöri ja hyöri,
selälläänkin piehtaroi,
kunnes laskeutui maan kamaralle ja palasi samoja jälkiä kuin
tulimmekin ja painui kotikoloseensa
jäin sitomaan vastaani ja samalla aattelin
tuntemattoman kaverin elämää, elämää
jossa on rutiineita,eikä yhtään pekkaspäivää,
vaan ne on korvattu hetkillä joita ei tarvitse
tienata ja matkustaa kesämökille,
kuten minun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti