lumpeitten
kukittamalla metsälammella,
hälinän ja kiireen ulottumattomissa,
siksi mieleni ei laske exeleitä,suunnittele
tulevia vaan on,ja tasaisesti liplattaa
on hetki jolloin kaikki on
kuten on,
siksi luontokin
myhäilee,
sinitaivaan linnut liitelee,
ikimetsän vanhat puut myhäilevät
soutelen hiljalleen
äänettömästi,
siksi kulleronkukat hymyilevät,
lumpeen kukat keinuvat,
ulpukankukat veden värinöissä kelluvat
tämä ei ole kiireisten
hetkonen,
vaan sellaisten jotka antautuvat
luontonsa syviin
hetkiin
jotka hyväilevät mielen
sopukoita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti