Notkistelen itseäni,
veryttelen niskojani,
hampaani kalisevat,
otan pois,
ikivanhat tekarit,
uineet vessanpöntössäkin,
kun olen ollut liikuttuneessa tilassa,
yrjöllä.
Kukka seuraa liikuntaharrastustani,
säikähti,
tiputti terälehtensä,
kaktuskin lupsahti.
kova on kitinä nikamissa,
notkeus on jäänyt menneisyyteen,
nyt ihrapeite hieman kitinää vaimentaa.
Havanassa polkataan,
Vänskä laittoi
latinot pystypainiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti