keskiviikko 11. marraskuuta 2015

hyvyyden jättämää...

en hyvyyttä näe,
tunnen heikon mieleni,
kylmän arkeni,
näkymättömän
hymyni.

miksi tänne ajauduin,
miksi kurjuuteen
kuljetuin,
vaikka hyvyyttä
tavoittelin.

olen kohtalon ivaa,
olen hyvyyden jättämää

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...