Muistan hymys ain,
Itkusikin,
Monesti mieleni sinuun ajautuu,
Vaikka
Tiemme kauan sitten erkanivatkin.
En elämää rohkene syytellä,
Kohtalonkin hyväksyn,
Olen kiitollinen yhteisestä kulustamme,
Tiemme vain oli luotu toisin kulkemaan.
ihminen on tavallinen päivä yö, hetket ja iltaisemmat, kaikki, sillä hän tarvitsee elintilaa, vaikkei mitään ois
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti