Muistan hymys ain, Itkusikin, Monesti mieleni sinuun ajautuu, Vaikka Tiemme kauan sitten erkanivatkin.
En elämää rohkene syytellä, Kohtalonkin hyväksyn, Olen kiitollinen yhteisestä kulustamme, Tiemme vain oli luotu toisin kulkemaan.
älä riennä aikas ohi, äläkkä ahmi sitä mikä vast itämässä, huomisissa varttuvii, vaan elä hetkilläs, niinkuin luontopuut pensaat ja viljapel...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti