Sateinen iltapäivä, Mielikin illastaa, Muttei viellä levolle kumarru. Ruttopuisto akatemiassa on elämää, Sade vain antaa sille suojasään, Seköhän puistokemistejä naurattaa? En pysähdy, Sillä vainajat nukkuvat, Sade suojaa kulkujain
hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti