maanantai 19. syyskuuta 2016

lipoi viiksiään..

yksinäinen itikka inisee
lähelläin,
on pilkko pimeää,enkä saa tähtäimeen
tuota luomakunnan herkkua.
  ystäväni talitiainen tykkää itikoista,
söisi vaikka kuinka,
mutta vatsavaivojen vuoksi napsiii vain
parikymmentä iltapäivässä.
  sytytän valot,
en näe herättäjääni,
joten kutsun ystäväni kylään.
  tiainen tuli ja lupasi hoitaa homman ja
sain heti unenpäästä kiinni.

aamulla olin pirteä,
se, johtui hyvistä yöunista ja tiaisesta,
joka hoiti inisijän.
  päätin tarjota linnulle jatkuvaa
päivystysvuoroa,
mutta samassa kissani kyhnäsi nilkkaani,
otin sen syliin ja voi miten se kehräsikin ja
lipoi viiksiään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...