torstai 20. lokakuuta 2016

aamu aukeaa...

metsäkauris ylittää tietä,
ihmisten tekemää.
kauriilla on omat polut,
tosin supikettukin laiskuuttaan siinä
jolkuttaa.

aamu aukeaa yön syrjästä,
laidunmaalla on jo kamut,
kuusi kaurista maakeskestä,
käyvät usein nyystölän rantamailla, jossa
ruoho on makiampaa.

kettua kenkuttaa,
hiiret on sukupuuttoon kuolleet tai sitten
viirupöllö on rohmunnut kaikki vipeltäjät.
kettua nälättää,
mutta kauris on sille liian vikkeläjalkainen, ettei kannata
siitä hiostua.

ihmiset menevät ja tulevat tekemällään tiellä,
tai nämä ovat teitten tekijöiden jälkeläisiä, mutta
voivat olla uustulokkaitakin, ainakin muutamat
ovat kovasti päivettyneet. he eivät ole tientekoon
kerinneet.

kettu saa vatsansa täyteen,
supikoira kulki huolimattomasti ihmisen tekemää tietä,
uustulokas ei huomannut
luonnon luomaa,
jonka kettutytöt olivat yöllä vapauttaneet
supitarhalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

hyvät hetket,,,

hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...