torstai 20. lokakuuta 2016

kalastaja...

villi tuuli puhaltaa,
kasvoni kääntyvät tyynenpään,
nyt niskaa vihloo,
mutta olkoon,
onhan se hyvässä lihassa.
  viimeinen verkko kokematta,
viisi aikaisempaa oli tyhjää täynnä.

kalastajan elämä on pyytämistä,
joskus saa,
useimmiten ei

ahvenet paistinpannulla tirisevät,
houkutteleva tuoksu
herättää nälän,
joka oli jo kurninut aikansa.

kalastajan ahvenet,
marketin kalatiskiltä,
jonkun toisen pyytämät,
mutta
maukkaat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

huomisten tie,,,

yksin ihminen ei pääse elämässään mihinkään, mutta toisten kautta  mihinvain, siksi älä erakoidu, hyljeksi.hyljety. vieraannuta ympäristöäsi...