Pääministeri...

Ei ole kaunista katsottavaa,
Kun
Pääministeri
Vapaata lehdistöä karsinoi...

Pöyhkein...

Maailmassa on paljon sopimatonta,
Muttei sinne kuulumatonta,
Sillä
Ihminen on sen uusin tulokas ja
Pöyhkein.

Kaunis ihminen....

Kaunis ihminen on
Hyvä sydämminen,
Semmoinen jonka kanssa kaikki
Haluavat hetkisen viettää.

Hyvät säät...

Hetken voi rakastaa,
Pidempääkin,
Mutta se vaatii hyviä
Säitä.

Uupunut hallitus...

Uupunut hallitus näännyttää
Kansakunnan.
Järki ei koskaan väsy,
Mutta
Onkohan sitä ollutkaan?

Työläinen...

Työläinen on vanha sana,
Työntäyteinen ja ahkeran tuntuinen.
Duunariksi sanovat nyt monet,
Ja
Heistä monet ovat itsensä työllistäjiä,
Joilla ei ole
Etujensa puolustajaa.

Syrjään..:-)

Kun olet nuori,
Kelpaat,
Kun olet vahva ja maksukykyinen,
Kelpaat enemmän,
Mutta,
Kun olet sairas ja heikko,
Sinut kauaksi siiretään.

Totuus...

Totuus on valhetta,
Semmoista valhetta,joka ei linnaan johda,
Sillä
Siellä on täyttä,
Totuuden puhujista.

Pesänsä...

Maailma on kaunis ja vehreä,
Siellä on jouhevaa elää,
Jos vain niin haluat,
Sillä jokainen tekee tilansa,
Niinkuin lintu pesänsä.

Rosmo...

Rosmolla on hyvä omatunto,
Itselleen,
Muita hän ei tunne,
Sillä tunteet pilaavat amattillisen
Suorituskyvyn.
Rosmolla on vain sormenjäljet.

Kauppa...

Kioski on pieni kauppa,
Se sijaitsee kadun kulmassa,
Se on sille hyvä paikka.
    Hybermarket on keskellä entistä ohra peltoa,
Se kuuluu sinne,
Koska ohra ei siellä idä.
Ohra itää hyvin kehittyvissä yhteiskunnissa,
Joitten ohraleipää myydään hybermarketissa.
  Kioskissa ahertaa maahanmuuttaja ja hymyilee.

Hupenee....

Katsot käsiäsi,
Voisit jotain tehdäkkin,
Mutta tuet
Hupenevat

Väität...

Väität antaneesi kaikesi,
Mutta sinähän hyvinvoit...
Sanot näkemiin,
Mutta kuitenkin jäät....
Minusta tuntuu,
Ettei sinulla ole itseäsi.

Hymyilet...

Hymyilet,
Olet pahoillasi,
Kaljasi loppuivat.

Ihminen ei olekkaan ihminen...

Ihminen ei olekkaan ihminen,
Vaan
Sisiliskon hännänpää,
Se, joka hätätilanteessa katkes.
Se selittää sen, että miksi ihminen
Luikertelee tosipaikan tullen,
Eikä seiso ryhdikkäänä,
Kuten kurki,
Tuo karpalosoitten pitkäkoipi.

Katuvalot...

Katuvalot tanssivat aamuyöstä,
Vieno tuuli niitä tahdittaa,muttei
Saatille päästä.
Ilman valoja tuuli puhaltesi huomaamatta,
Vain ohikulkijan takin helmat heilahtaisivat.
Aamun ensimmäisen ratikan valot pysähtyvät
Kohdalleni,
Astun sisään ja heilutan tanssiville valoille.

Kirjeesi...

Kirjeesi sisälsi tyhjiä sanoja,
Sanoja, jotka on opittu jossain.
Avasin kirjeesi suurin tuntein,
Suljin
Tyhjin mielin.

Luomakunta....

Ajatuksilla on kiintolevy sinitaivaan
Tuollapuolen,
Siellä mihin ei
Ihmis hakkerit yllä.
Ei tarvitse olla tosiuskovainen, jos
Luomakunnan suurempaan uskoo.
Kirkko ei ole sen jäsen,
Vaan rikkuri pahanen.

Laskea...

En ossaa oikein laskea,
Yhteen taidan ynnätä,
Laskea vähentääkkin,
Jaollisilla kertoa,
Mutta
Muuttuvat suureet ovat
Virheitäin.

Kieli..

Kieli on jäntevä elin,
Ilman sitä ei monikaan makupala
Maistuis miltään,
Joutus vaan nielasemaan.
Kieli on puheliaskin,
Ilman sitä sanat virsiksi
Veisautuisi.

Hyvä elämä...

Ihmisellä on loppujen lopuksi
Hyvä lapsuus,
Saa elämässä elää,
Kesät ja talvet,
Syksyt ja keväthanget.

Varas...

Jokainen on varas,
Joku varastaa työnantajan maksamaa aikaa,
Toinen yhteiskunnalta anastaa, kun loikoilee
Huvin vuoksi,
Joku toisen maksamilla  palvelimia asiattomasti käyttää,
Toinen toisen etuja muuten vaan.

Odottaa...

Ihminen odottaa aina jotain,
Ellei,
Niin tyhjää on täys.
Odottaminen on hengellinen juttu,
Ei pappia kaivata, vaan,
Täyttymystä.

Padasjoki....

Padasjoki on päijänteen
Satama,
Päijänteen, jolla on luontoäiteen
Kaikki kauneus ja luonnollisuus,
Sen rantoja ei tehtaat saastuttele,
Siellä luontoarvot elämän pyhimmät.
Padasjoella huilaa linnut muuttomatkoillaan,
Sieltä nekin siivilleen uutta lentoa siivilleen.

Iänikuisia...

Ihminen saa vain yhen mahdolisuuden
Elää ja soudella järvellä,
Kukkaset ovat iänikuisia.

Joulun alustaa...

Syys on näkynyt pitkään,
Vaikka ensimmäinen adventti soi,
Urut luovat tutun tunnelman,
Saan siitä joulumielen.
Syys on harmautta,
Mutta ilman sitä ei jouluni loistaisi,
Enkä tunnelmaan  sulautuisi.

Aika...

Aika on tila,
Sen tahdissa elän,
Välillä tahdissa.
Toisinaan epätahdissa jätättäen,
Mutta
Yleisemmin elän
Ajassani

Kuljen...

Kuljen läpi elämäin,
Käyn askeleet,
Mietin ja ihmettelen miksi aika on minut tänne
Tuonut.
Jälkeni kauas kantaneet,
Enkä osaa palata sillä jälkeni kauaksi rientäneet.
Mietin ja muistelen,vain näin matkani kulku avautuu,
Sillä
Matkani kauas rientänyt.

Varjo...

Yön pienimmät hetket eivät
Kuulu.
Ne näkevätkin varovasti ja
Hiljaisesti sydämmet lyövät,
Sillä
Kuutamolla on varjo,
Joka kuiskaa tyynesti ja
Pyytää matkaansa.

Kannonnokassa...

Täydellinen ihminen istuu
Kannonnokassa ja syntiänsä parsii.
Hän ei virko mitään,
Hän vain syntikasaansa purkaa,
Kiroaa ja latoo
Pyhänpäivän lupauksia,
Jotka tuotapikaa kannon nokassaan katuu.

Lakastuu...

Ihminen kasva aikansa,
Kukoistaen hetkensä,
Viimein uupuu,
Pois päänsä painaa,
  Toisin on kukkasella,
Se hetkessä vartensa nostattaa,
Kohti aurinkoa kurkottaa,
Kunnes
Ilmat pakastuu,
Siitä mielensä pahastuu,
Vartensa lakastuu,
Mut
Palatakseen entiselleen,
Kunhan uus kesä loistaa.

Oksensin...

Oksensin oloni ulos,
Ryyppäsin itseni hikeen,
Istahdin,
Mutten juonut limunaadia,
Vaan koko korillisen olutta,
Sitten taas istahin ja oksensin.

Ulosottomies...

Taksiin nousee mies,
Hällä on pyhäpuku päällä ja ulosottomiehen
Hymy kasvoillaan,
Semmoinen täydellinen hymy.

Matkasta hän ei maksa,
Avaimet vaatii,
Liikenneluvat jo ottanut.

Mies hymyilee,
Niinkuin vain ulosottomies vain voi.

Ylityö poika...

Isä ja ylityöpoika nauratellen
Menneitä muistelevat.
Isä totes, että poika saanut alkunsa,
Kun hän oli ylitöissä, niin joku tempun tek,
Mut
Väliäpä tuolla,
Komia on poika, vaikkei näköinensä lain.

Etusormi...

Etusormea nykii,
Se on merkki, ett tulevana suvena
On kuumottavia iltapäiviä.
Sataa vähän ja muuttolinnut eivät tuu
Keväällä ollenkaan,
Sil
Putin on pahalla päällä.

Narahit...

Narahit,
Kitiset, kuin aitan ovi,
Mutta ethän osaa laulaa,
Et hiljalleen puhella,
Joten
Narahtele vain,
Olet minun suosikki lepakkoni,
Sinä,
Joka hämähäkit asunnostani
Popsit

Elävältä syöty...

Jokainen ihminen on rauhoitettu,
Heitä ei saa elävältä
Syödä,
Mutta,
Kun silmänsä sulkee,
Yleistä riistaa vainen

Viettelijä...

Ihminen ei ole
Ihan rehellinen milloinkaan,
Sillä
Hänhän on rikollisen sukua,
Viettelijän peruja.

Syrjäkulmat....

Ihminen on sosiaaliturva tunnuksia,
Taajamissa värjötteleviä hiihtäjiä,
Joita huvittaa katsoa televisiota,
Tosielämää.
Mut on
Toisiakin ihmisiä,
Ne asuvat takametsien syrjäkulmilla,
He ovat yhtämiestä luonnon muiden kanssa,
Heillä ei ole riitasointuja,
Sillä he asuvat samoilla pientareilla.

Isoin hätä....

Isoin hähtä ei ole sillä,
Joka koviten
Huutaa,
Hiljaisin eniten huolenpitoa
Kaipaa

Liikenneraivokas....

Liikenneraivokkaalla on todellisuudessa
Suuri
Henkinen hätätila,
Hänellä ei ole muuta
Foorumia näyttää
Tunteitaan.

Tyhjä...

Kävin kaipassa,
Ostin tupani täyteen,
Nyt olen melko tyhjä.

Eräpäivä...

Jos kaikki ihmiset olis
Irtolaisii,
Ei tulis sisäilma ongelmii
  Ny ihmiset istuu kerrostalo kaksioissaan ja
Hymyilevät
Eräpäivälleen.

Vanhus...

Arvokkalla ryhdillä vanhus
Pankkiin käy,
Hän on käynyt siellä iät ja ajat,
Mutta nyt ovessa lukee,
Avataan ajanvarauksella.
  Vanhuksen silmäkulmasta kyynel
Vierähtää,
Mutta ei ryhti murru,
Hänhän on sotaleski,
Eikä se silloinkaan.

Tavallinen...

   Tavallinen ihminen ei otsikoita
Itsestään halua,
Hän tahtoo niitä muista lukea.
   Tavallinen ihminen elättää
Yhteiskuntaa,
Mutta harvoin hänet juhliin
Kutsutaan.
   Tavallinen ihminen on laman
Alkujuuri,
Tavallisesti.

Semmoinen....

Ihan ennen muitten heräämistä
Juon kahvini,
Tämä on pienen hiljainen hetki,
Semmoinen

Bluus....

Onneton ei ole itkijä,
Vaan
Kyyneleensä vuodattanut,
Unohdettu
Yksinäinen.
Hällä oli elämä ympärillään,
Silloin,
Silloin,kun hän täytti huoneet,
Silloin,
Kun kasvonsa olivat elämän suutelemat.
Nyt ei kyyneleetkään enää jaksa,
Ilman täyttää kaihoisa bluus musiikki,
Jolla ei soittajaakaan

Oppis...

Jos oppis enempi ihmistä
Tuntemaan,
Saattais monta kysymystä
Ratketa ilman
Sen kummempaa....

Rantamaat...

Ennen ihminen eli soitten
Rantamailla,
Nyt
Katuvalojen reinustoilla
Joissa
Hybermarketit kauppaa käy,
Siel
Nykyihminen suotaan kuokkii.

Kävin ja näin...

Kävin ja näin,
Mut yhdestä asiasta oon ainostaan hyvilläin,
Et sut kohtasin,
Kaiken muun olisin voinut jättää
Kokematta.
  Elin rankasti ja rakastin,
Palvoinkin,
Mutten sydämmeesi saapunut,
Sillä jotain pelkäsin, jotain kohti kuljin,
Johonkin matkaani juoksin,
Voi miksi en sydäntäni totellut.

Kuolee kuluitta...

Tavallinen kansa on kaikkeen lamaan
Syyllinen,
Sairastaakin ja kehtaa
Toimeentulotukea
Pyytää.
     Hyvä ihminen ei
Sairasta,
Kuolee kerrasta ja
mielellään ilman kuluja.

Esso...

Ne,jotka ovat Essolla tankanneet,
Ovat aitoja
Ihmisiä,
Ovat nähneet hevosenkin
Kyntö hommissa,
Eivätkä yhtään
Tummaa miestä.

Ei kannata...

Viisaan ei pidä ajatella,vaan antaa
Tyhmemmän niin tehdä,
Sillä
Siinä on potentiaalia,
Jonka viisas on hukannut.

Pikkujoulut...

Kuka keksi pikkujoulut ja pitkät perjantait,
Kuka?
Minua kynsii molemmat.
Ensimmäisessä menee kaikki lopultakin
Pöydän alle,
Viimeisen merkitys jäi kansakoulun uskonto tunneille,
Mutta se ei minua varsinaisesti
Papiksi vienyt,
Vaan se,
Etten muuten saanut mielen rauhaa.

Vaahtoaa...

Elämä on sinussa,
Kedon kukissa ja makkarakastikkeessa.
Yksinkertaisemmat asiat eivät
Vaahtoa,
Ne suovat se muille.
Poikkeuksena on kermavaahto,
Mut
Se on sen luonnevika.

Lappi...

Lappi on pitkän matkan päässä,
Mut kun sinne
Kerkiää,
Ei tahdo takaisin
Talsia.

Hyvänmielen tie...

Ei ole helpompaa,
Kuin kulkea
Hyvänmielen tietä .
  Mulla kävi tuuri.
Eksyin sille.

Aamut...

Aamu on yön jälkeinen,
AAMUT SARASTAVAT JA IHMISTEN SILMÄT
SIRISTÄVÄT,
SILLÄ SE ON AAMU TEHTÄVÄ.
ILMAN AAMUJA EI TIETÄISI HERÄTÄ JA
TYÖHÖN TARTTUA.

Tunteet kasvavat

Tunteet kasvavat,
Kun elät täyttä elämää,
Puolikkailla saat vain lähivalot,
Joilla et pitkälle näe.

Kukoistaa...

Ihminen kukoistaa aikansa,
Kuten luonnon kukkasetkin,
Mutta inmiselle on annettu pidempi korsi,
Se taipuu,
Kun aika on,mutta kukkaset eivät
Kuki hankikannoilla ja ne tulevat
Kerran vuodessa.

Kesykettu...

Kesykettu rettuuttaa kesyä
Jänistä.
Kumpikin on muuttanut kaupungiin,
Sillä metsämiesten pyssyjä
Maaseudulla pelkäsivät.
Peurakin lisäsi lapsikatrastaan viiteen,
Sillä
Täällä on viheriäät puistot  ja pedottomat
Laidunmaat,
Mutta,
Viimeviikolla kävi susilauma kattelemassa
Tiluksia.
Saas nähdä tykästyvätkö.?

Rumia puhuvat...

Rumia puhuvat kevyet mielet,
Semmoiset,
Joilla ei ole suulissa heiniä,
Eikä liiterissä talvipuita.
Rumia puhuvat myös peräkammarin pojat,
Jotka haistelevat äitinsä
Tissiliivejä.

Nälkäiset suut...

Ilta luo päivälle kasvot,
Suo tumman sävyn ja
Peittää jonninjoutavat.
Ilta,
On yö perhosten aikaa
Ja niitä hakevat
Nälkäiset suut.

Pirun kukkanen...

Pirua ei kukaan ole nähnyt,
Mutta se kukkii kukissa,
Siellä mistä mehilälinen mettä juo.
Siksi älä mehiläistä nitistä,
Se kuitenkin kerkiää ensin pistää.
Ensikertalainen nitistelijä saa pienen pistoksen,
Tosi nitistelijät kunnon saavat kunnon paikaman,
Josta tulee helkkka kuume,
Toiset se vie ihan pötkölleen.

Kaunis murunen...

Mikään ei ole ikuista,
Ei luomakuntakaan,
En minäkään,
Siksi haluan sanoa sinulle,
Että
Olet
Elämän kaunis murunen.

Sultsinat...

Mutustelen sultsinoita,
Noita aitoja karjalanmaan,
Niitä
Suussa sulavia,
Joissa maistuu karjalan kaunis maa.
  Muistelen isoisäitäin,
Hääkii näistä välitti,
Niinkuin koko kauniist karjalastakii

Bussikuski ja asiakas...

Bussikuski ja asiakas.
Kumpikin toistaan kaipaa,
Mutteivät kumpikaan
Toisilleen hymyä suo.

Neljä kuntaa...

Vuodenajat vaihtuvat,
Nyt on talvi.
   Minun syntymäkuntani.
Syksy on ahkerien ihmisten aikaa,
Heillä on mitä kerätä,
Kun taasen auringon palvojilla
Rusketus on kadonnut.
  Vuodessa on neljä kuntaa,
Enempää en kaipaa,
Niillä kaikilla on osoitteeni.

Mummo tietää...

Tietämätöntä mummoa ei ole,
Mutta useampiakin valtaapitäviä.
Päättävässä asemassa olevan henkilön
Täytyy osaten tietää, mitä on tekemässä,
Mutta toisin usein on.

Kunnollinen duunari....

Kunnollinen duunari ei
Saikkuja ota,
Kuolee
Kerralla pois...

Orvot lapset..

Orvoilla lapsilla ei ole pesäkoloo,
Joutuvat taivasalla asustelemaan,
Mut siitä heille elot maittavimmat,
Vapauden kattavimmat.
Orpoja lapsia sinitaivas suojelee,
Tähtensä onnea sirottelee ja
Kuutamoiset yöt unelmia saattelee.

Pikkujoulut...

Pikkujoululaiset palaavat koteihinsa,
On herraa ja narrii,
Hymyhuulista ja ruttumielistä.
Illalliset ryntäillä,
Yrjön rippeet kailuksilla ja ihana löyhkä,
Jonka he tervetulisisia tuovat.
  Hymyilen,
Jos itkisin,
En tuntisi.

Taidetta...

Minulle on taidetta tähtitaivas,
Pakkasyöt ja heleät kesäsäät,
Sekä
Guggenheim,
Vaikken sisälleen koskaan aukenekkaan.
Taidetta on katsoa ihmisiä askareissaan,
Pyhätamineissaan ja
Silitellä hienon rouvan rotukoiraa.

Köyhän kodin lapset...

Köyhästä kodista kasvaa
Menestyviä lapsia,
Sillä heillä ei ole lähtiessään
Aineelllista hyvää,
Vaan
Sisäistä rikkautta,
Jolla lapset maailmaan
Saatetaan.

Syvästi uskonnollinen...

Ihminen on surkea,
Vaikka nänellä on on herran asema ja
Komeat tilukset,
Sillä hän on epärehellinen,
Vaikka on syvästi uskonnollinen.

Alustaa...

Huomista en voi  ennalta
elää,
minun täytyy tänään sitä pohjustaa,
Niinkuin
Äitini
Alusti pullataikinan.

Juoksin...

Juoksin kuin hurja,
Haaveilin kuin kurja,
Herätessäni en kiittää osannut.
Nyt on toisin,
Askeleeni lyhentyneet,
Mutta nyt kaikki katseeni tyhjyyttä kokee,
Juoksin elämästä,
Heräsin liian myöhään.

Puolet elämästäni...

Puolet elämästäni olen syönyt ja
Juonut piimääkin,
Oon ne uloskin kuitannut ja
Tämän näköiseksi niistä
Kerkisin.
Jos en olis niin tehnyt,
Mitä olisin?...

Iltani...

Tapasin iltani,
Istahin ja syleilin odottajaani,
Päiväni on ollut pitkä ja vaikea,
Nyt vain olen ja odotan,
Aikani on saapunut.

Auringonvalo...

Auringonvalo kulkee pitkän matkan,
Niin pitkän,
Että,
Kun kasvoilleni yltää,
Onkin jo kovin haalistunut,
Vaikka tietäni hyvin valaisee.

Valo...

Valo maksaa,
Muttei auringon valo,
Miksi se ei kelpaa?
Siksikö, ettei sitä voi säädellä,
Vai siksi,
Että
Siinä politiikon näpit
Kärähtää?

Onneton...

Minä onneton rakastuin,
Aikani
Kumartelin,
Kunnes ymmärsin että,
Rakkauteni olikin
Onnettoman mieleni
Harhaa.

Sama lakiko?

Onki laki kaikille sama?
Onko herralle ja isommallakin
Enemmän lieventäviä asianhaaroja,
Kun tavallisella ihmisellä,
Jolla on vähän
Sidonnaisuuksisa?

Iho...

Ihmisen iho on kimmokas ja pehmoinen,
Mutta vanhemmiten se parkkiintuu ja
Tulee hellyväksi.
Iho peittää ihmisen,
Olis kauheata nähdä ihoton ihminen.
Ihon päällä on vaatteet,
Mutta saunassa paljaana,
Sillä
Iho haluaa
Löylytellä.

Uni...

Ihminen ei voi nukkua viikkoa putkeen,
Mutta läpipäivän hyvinkin,
Mut siihen tarvitaan tosi uninen ja jonkunverran
Uupunut ihminen.
Uni vie ihmisen ihan vetämättömäksi,
Urakat kusee ja
Muutenkin on poissa toisten tieltä.

Valtakunnan marsalkka niinistö...

Valtakunnan marsalkka,
Presidentti niinistö
Määräsi joulurauhan,
Semmoisen rauhan, joka
Koskee jokaikistä eläväistä,
Myös äänestyskelvottomia.
Tätä käskyä
Mielellään tottelemme.

Ikäihminen..

Ikäihminen sen tietää,
Että
Turhaa on moni vaiva.

Punastuu...

On huoletonta sanoa rakastavansa,
Niin kevyttä, ettei sitä tunnekkaan.
Kun sen ensi kerran sanoo,
Punastuu,
Molemmat.

Aika....

Jokaisella on aikansa,
Kedonkukilla ja lumihangillakin,
Aika,
Se,
Joka tikittää.

Sisäänkäynti....

Kaikissa iloissa,
On surun sisäänkäynti,
Ilolla ei ole
Omaa sisäänkäyntiä.

Luonnonlaki...

Ihminen ei nuorru,
Kuten ei ikihonkakaan,
Mutta sehän on vain hyvä,
Sillä muutenhan ei tulevilla nuorilla olisi
Tilaa.
Metsää joudutaan harventamaan.
Ihmiskunnassa se toimii
Luonnon lakien mukaan ja harvoin
Se erehtyy kaatamaan väärää puuta.

Bio tuotteet...

Suomi elää yhäkin
Puusta,
Niinkuin silloin,
Kun pettua söimme,
Nyt
Bio tuotteina.

Tulija...

Tulijaa on ain
Sorrettu,
Ain ei ole hyväksytty, vaan ovet suljettiin,
Niin ennenkin,
Niin
Nyttemminkiin,
Myös myöhemmin,
Sillä
Ihminen ei itseään näe.

Yksinkertaisemmin....

Mitä yksinkertaisemmin syöt,
Sitä
Monipuolisemmin elät,
Sillä
Sinua eivät monimutkaisuudet
Vainoa.

Yöt..

Toisille yöt on levon aikaa,
Minulle leipätyön,
Mut
Vapailla haaveiden aikaa,
Niitä hetkiä,
Jolloin tähdet kanssani tanssivat.
Yöllä eivät murheeni valvo,
Vain
Tähdet ja tanssijat.

Hymy...

Hymy helpottaa,
Siitä tulee hyvä mieli,
Vaikkei se totta oliskaan.

Erään koulun kohtalo...

Eräässä luonnonkauniissa kunnassa
Myytiin koulu,
Joka oli kuvaakin kauniinpi. Se sijaitsee
Päijänteen kauneimmassa kunnassa,
Luontoäiteen kehdossa.
Koulussa oli kutinaa aiheutuavaa meininkiä,
Ja siitä aiheutui monenmoista mielipahaa.
Remonttia tehtiin reilulla miljoonalla,
Koulusta on kymmeniä virallisia todistuksia,
Että priimassa kunnossa on,
Mut kutinaa ilmeni yhäkin joillekkin.
Viimein viisas päättäjä laittoi kutinaisen koulun myyntiin.
  Koulun osti eräs yrittäjä,
Joka maksoi lahon hinnan priimasta ja perusti siihen
Motellin, jossa harjoittaa matkailutoimintaa.
Motellin huoneet ovat hoitolaitoksia, joissa idän kaunottaret
Ottavat kutinat pois. Motelli on aina täyteen puukattu,
Bussilastettain tullaan tänne hoitoja hakemaan.
  Kirkkokin otti kunnasta hatkat, joten tämä yrittäjä
Otti hautausbisneksenkin hoitoonsa. Koulun kellarista tehtiin
Kylmiö,josta sitten alamäkeen pulkalla asiakas pulkkaili viimeiseen lepoon,
Kesällä pääsi maitokärryillä.
Kunta myhäili, se pääsi kutinoista eroon, saatiin uusi koulu ja runsaasti uusia veronmaksajia ja kunta muutenkin on maakunnan vetonaula.  Tieto on kiirinyt, täällä saa kutinat kyytiä.

Opettajat...

Vanhempien pitäisi antaa opettajien
Opettaa,
Ei itse numeroita korottaa,
Sillä tietämätön on monen perheenpää.
  Koulussa tuoksuu,
Siinätäpä moneen ongelmaan syy,
Sillä
Monta on tietämätöntä opetettavaa.

Vanha...

Vanhaksi ei kerkiä,
Ellei lapsuudessa hauskuttele,
Keski iässä ahertele ja onnettarenkin on
Syytä
Kulkea
Matkassa.

Kallis vuode...

Ihminen asuu mieluusti mukavasti,
Sillätavoin
Huolettomasti,
Mut
Vuode on kalliissa huoneessa,
Työtä vuorotta, jotta vuoteen saa
Huoneessa pitää ja siinä joskus
Levähtää.

Valittaja...

Valittajan mieli on aina
Avara,
Sinne sopii aihe, kun aihe,
Kunhan vain saa
Mieltänsä purattaa.
Mut
Häntä ei
Korjayshommissa näy.

Koti...

Kodissa on elämä ja rakkaus,
Mut
Se voi olla myös pelkkiä seiniä ja
Kolkkoja katseita.

Onneton yhteiskunta....

Onneton on se yhteiskunta,
Jossa ei ole
Uudistusvoimaa,
Roimaa vastarintaa ja ennakkoluulotomuuta.

Äänioikeus....

Ihminen, joka elää toisten kautta ei
Tarvitse äänioikeuttaan,
Sillä sehän on jonkun
Toisen.

Nuoret....

Nuorilla katseet uteliaat,
Kädet  kaikkeen ryhtyvät,
Mielet avoinna ennen kokemattomaan.
Nuorilla kova on vastus vanhempain,
Muutosvastarintaa iänikuista,
Siinä moni lannistuu,
Pois katseensa alentuu.

Alueet...

Kaikki alueet joku omistaa,
Metsät ja rantatontit, niin sinäkäkin,
Minuutesi.
Kaikki alueet voivat vaihtaa omistajaakin,
Niin sinunkin,
Sillä
Kaikella on aikansa.

Sinussa on joku...

Hymyilet juuri sen verran,
Ettei
Varjosi hymyilisi, sehän merkitsisi,
Ettet omista itseäsi,
Vaan sinussa on joku.

Turhuutta...

Ihminen elää vaivattomalla tiellä,
Siksi hän turhuutta kerää,
Hänellä
Sateenvarjonsakkin turhuutta suojaa.

Suuressa salissa...

Suuressa salissa työskentelee
Hiljainen ihminen.
Sali on komea,
Sillä on kuniakas historia,
Siellä ovat lounastaneet
Maailman mahtavimmat.
  Hiljainen ihminen hymyilee monalisalle,
Jo, jolla on hieman samanlainen nenä, kun
Hälläkin.
Hiljainen ihminen jatkaa siivoamistaan,
Hän on vuokrafirman lähettämä apulainen,
Mutta melkein
Maailman mahtavin

Kuoleman hymy...

Kuolemalla on syntyjän hymy,
Poislähtijän hyväileväinen mieli.
Kuolema
On
Lahja elämälle,
Sillä se on syntymälahjana saatu.

Kaksi ovea....

Maailmaan on kaksi ovea,
Yksi on syntyminen,
Toinen kuoleminen,
Kumpaakin ovea luomakunta
Käyttää,
Jokainen,
Niin kukkanen, kuin ihminenkin,
Kissanpentu ihaninkin,

Humoristi...

Kylän kuivin humoristi meni ja
Naimisiin ehti,
Morsiammen haki kuivilta ja alavilta mailta,
Päiväntasajan arosoilta.
Kyl
Katteuven lieskat raitilla lyö,
Kun pariskunta rakkauttaan kuljettaa.
 

Lapsuus...

Toisilta lapsuus pois
Pieksetään,
Toiset eivät sitä lainkaan saa,
Vaan aikuisuus lapsuuden varastaa.
Lapsuuden kuuluisi olla ihmiselle aikaa,
Joka ei ahdistaisi,
Ei tarvitsisi pelossa varttua,
Mutta
Useimmat lapset eivät saa lapsuuttaan viettää,
Sillä
He vanhempiaan kaitsevat.

Yhteiskuntalisä...

Kaikki köyhyys ei ole
Osallisen syytä,
Siinä on hieman
Yhteiskunta lisääkin,
Joka kuuluu jollekkin,
Mutta jotkut onnettomuudekseen
Sen
Saavat.

Joulu....

Joulu ei ole kaikille
Sukujuhlaa ja lähimmäisten
Yhteiseloa,
Joiltakin saa saamatta se ainoakin
Joululahja,
Rakkauteen kääritty
Hyvämielisyys.

Juuret...

Voisin joskus mennä katsomaan
Entisyyttäni,
Palata juurillein ja suudella
Kohtaloain,
Sillä ilman juuriain
Minulla ei olisi nimeäin,
Eikä
Elintapojain.

Sormeni nuollut...

Minun on turha luulla itseäni
Enemmäksi.
Olen sormeni nuollut ja kieleeni
Puraissut siksi monesti,
Että
Tunnen itseni,
Vaikka joskus irroittelenkin
Hyvissä meiningeissä.

Unet...

Unia ei voi saada anteeksi,
Sillä eihän niitä
Kukaan todeksi usko ja
Herättyä unet unohtuvat.

Juoksen läpi itseni...

Juoksen läpi itseni,
En pyyhi kasvojain,
Sillä halua ottaa onneni kiinni
Hikisenä,
Niin hikisenä,
Että onneni
Minusta laihtuu

evät...

meren sisällä on ain tyyntä,
vaikka aallokko myrskyää
sil,
 sinne ei pääse ilman
eviä

painavat askeleet...

toiset askeleet painavat enemmän,
kuin ne huolettomat,
ne,
jotka ovat pesty ja huolettu.
keskenjääneet jutut on aina
kuormassasi mukana,
niistä johtuu
askeleitten raskaus

Puolikas...

Puolikas elämän ihanuuksista
On
Illassa,
Silloin,
Kun on päivästä selvinnyt,
Jalat sohvan käsinojassa.
Se toinen puolikas
päivän
Kohokohdissa.

Mustat lesket....

Mustat lesket katsovat syvälle
Silmiin,
Heiltä rakkaimmat tapettiin,
Heille jäi vain
Kosto,
Kuoleman tuliainen.

harmaa...

harmaa on kaunis väri,
mutta vain ikiaitan hirsissä.
hiuksissa se kertoo elämän kerinneen,
mielessä hymy hyytynyt,
eikä sitä sirkuksessa näy.

varpusen lailla...

varpunen ei tanssi,
sillä nyt on utuinen ilma,
se painaa päänsä siipiensä suojaan.
  minulla on puoli olo,
näytän peilissä samalta,
kun aurinkoisinakin hetkinä,
mutta nyt minäkin tahtoisin
varpusen lailla.

tyhjä tila...

elät tyhjässä tilassasi,
omassa vuoteessasi, jossa uni
ei viereesi istu,
vain tyhjät seinät
elämääsi kannattavat.
et voi poistuakkan,
sillä ovetonkin olet.

guggenheimin asiakas...

guggenheimin asiakas tahtoo nähdä
päijänteen helmen,
sillä ei missäänpäin maailmaa
 käkikään niin
kauniisti kuku, kuin täälläpäin, aidosti illassa musisoi..
  taiteen ystävä tehinselkää seilaa,
hän rannoista luontoäiteen ikihyviksi ihastuu,
tänne hän toistekkin tahtoo.
  varauksen tuota pikaa kirjoittaa,
sillä hän on kaiket maat kokenut,
muttei
päijänteen aaltojen sinisyyttä.

kulta esiintymä...

hämeen kultamaat vain maan matonen
nähnyt,
mut
nyt
kullan etsijä australian mantereen sen
hoksas.
siin taas suomipoika sormiaan nuolee,
kun
joku muu
kultaa vuolee

hevonen...

hevonen on ihmisen kaveri,
työhuhta mainioin,
ratsuna verraton ja maneesien kaunis tanssija,
mut hurja on sillä
ratakierroskin,
siin laukatta ravataan,
volttilähdot mainiot.
hevonen,
liinatukka harjapää,
ihmisen ystävä
mainioin.

kotka...

sinitaivaalla kotka liitää,
ylväs on kiitonsa,
siel tuulet sitä kantaa ja
horisontissa eväs siintää,
mut
kotkalla ei kiire sinnekkään,
sillä on hetki onnesssaan liitää.

kateus...

kateus syö makkarakastiketta,
jokapäiväistä lounasta,
kadehtija ei osaa itse valmistaa
kastiketta,
eikä hän osaa
elää
omaa elämäänsä.

talvella syntyneet...

synnyin talvella,
niinkuin joku muukin,
mutta linnut syntyvät keväällä,
syksyllä pois muuttavat,
minä jään,
kuten talvella syntyneet.

sattuman unelmaa...

unelmat ovat satuja/
arki on sattumaa/
sinä ja minä/
sattuman unelmaa/

meet ja tuut...

meet ja tuut/
muttet jälkeesi mitään saa/
askeleesi haihtuvat/
katseesi sammuu/
meet ja tuut/
muttet jälkeesi mitään saa/

tarusjärven saloilla...

tarusjärven saloilla asuu
erakko,
ihan yksipäitten elää ja
voi mainiosti.
hällä on nimikin,
mutta jääköön mainitsematta,
vaikka hän
muistuttaa
sinua.
oisko isäsi tai lähisukulainen, sillä
yhdennäköisyytenne on yksyhteen.

juopuneet huoltajat...

kerrostalon kaksiossa juopuneet
huoltajat,
lapset päivähoidossa,
onneksi.
   varhaiskasvatus pelastaa monta mieltä,
sillä monen nuoren
elämä rakentuu.

yksinäinen...

yksinäisellä ihmisellä on paljon kavereita,
joita hän
mielessään tapailee,
muttei uskalla lähelleen päästää,
sillä
hän pelkkää heidän
elävän.

lähtevät...

ihminen elää moninkerroin,
on lapsuutta,siitähyppy
aikuisuuteen ja venyyhän se joillakin
iäkkyyteenkin.
  toiset käyttää vain yhden palasen elostaan,
toiset kaiken ja he
hymyillen lähtevät.

arjen tapaaminen....

rakkaus syttyy useimmiten
sattumalta,
loppuen arjen
tapaamiseen

guggenheim...

kirjoitan tätä tänään,
21.11.2017, kello 11.20,
täytän seuraavaksi tulevassa helmikuussa, samana päivänä viiskyt yhdeksän,
ettäs tiedät.
  mutta tänään tapahtuu tärkeämpääkin,
tänään, kello 16.00 helsingin kaupungin valtuusto
sanoo tahdon
guggenheimille, ei sille kaksisataa vuotta sitten eläneelle
ukon höppänälle, vaan
Suomelle.
  turismi saa tästä piristysruiskeen,
Päijänteen kansallispuisto on parin tunnin päässä,
samassa ajassa pääsee Kittilään ja
pienemmän ajan tarvitsee Nuuksion ihailijat.

pihistellä...

raha on viisas väline oikeissa
käsissä.
huonoissa käsissä siitä tulis arvotonta,
sillä huonot kädet eivät osaa
pihistellä.

verisuonet...

ihmisessä kiertää veri,
se ravitsee ja huoltaa koko
tolloa.
  veri solisee putkistoissa, jotka ovat erittäin
järkevästi sijoitettu,paremmin
kuin salaojaputket asuntojen reunuksilla.
  on pari isompaa putkea,
toisessa virtaa täyttä tavaraa,
toisessa viemäriin päin joutuvaa.
pienemmät putket hoitavat jakelun,
ihankuin postijakajat,
mutta
ne eivät haravoi.
  tollon pää on arinta aluetta
putkistossa,
päässä sijaitsee
tietokonekeskus,
joka ei siedä vuotoja,
joita varpaat ja sormenpäät oikein
vaatimalla vaativat.
  sormista otetaan myöskin näytteitä,
jos epäillään tavaran aitoutta

sutjakkaasti...

silloin päivä on sujunut sutjakkaasti,
kun päivästä muistaa aamun ja
illasta hyvät yöt.

tulit syliini...

tulit syliini,
tulit
minuun

vilkutin...

vilkutin,
lähdit,
minuun jäi paljon

kurttunen...

kivimontun kurttunen koputteli oveen,
mutta tuli rakosesta, mulla on
väljät ovet.
jutusteltiin kaiket, mitä
keksittiin,
pelattiin korttia, annoin kurttusen voittaa,
sillä se tulee siitä hyvälle mielelle.
  juotiin kahvipannu tyhjäksi,
viimein
saattelin ystäväni ulos,
nyt oikein avoimesta ovesta.
  kurttunen asustaa kukkapenkin kivikossa,
se on mustakuorikaisten sukuun kuuluva
ikieläjä.
  sen esivanhemmat on nähneet maailman alun ja
siksi minäkin oon kirjoja enemmän viisastunut.

jos ei olisi...

jos ei olisi viestimiä, eikä
autoja,
silloin kävisin kylässä,
kulkisin jalan ja saisin punaiset posket,
sekä
jonkunlaiset ihmissuhde-ongelmat,
mikäli
huonosti käyttäytyisin.

sydänystävä...

ihmisellä ei ole monia
sydänystäviä,
sillä
sydämmeen mahtuu vain yksi,
itse.
 ne, joiden kanssa heität läppää,
kuiskaavat salaisuudet omille
teilleen,
ne,
joiden kanssa jaat murheet,
kutovat niistä
kestävämpiä,
vain se ainoa sydänystävä on
luotettava,
mutta sekin viimein
uupuu.

yksi pää...

ihmisellä on yksi pää koko
elämän,
mut jos ois joka päivälle
omansa,
meniskö uusi vuosi
pilalle?

hullut..

puolihullut ovat tosi äkkiarvaamattomia,
mut
täyshulluihin voi aina luottaa.
  enemmistö on tuota äkkiarvaamatonta
porukkaa.

rollings stone....

rokkitähti lavalla hytkyttää,
illasta toiseen,
vuodesta moneen,
mut hänhän onkin
rollings stone.
   ikivanhat nuorisot kumartavat,
trumppiakin kaduttaa, että piti pressaksi ryhtyä,
kyl
kivempaa ois ikivanhana
jytkyttää.

kurkunpään kuristelija..

kun flunssa kurkunpäätä
kuristaa,
tee judo-ote,
polvistu nopiasti,
pois tyrkkää räkäinen kuristajasi.
  sitten voit hieman lämmitellä
oloasi
höyryävällä tropillasi,
jossa on kaikki marjapensaitten tuottteet, jotka joku muu on
kerännyt,
sillä
niissä ei ole vaivannäön muisteloita.

mäkätystä...

jos maailma ei olisi kehittynyt yhtään mihinkään,
se olisi
aatamin ja eevan
kiellettyä
omenaa.
irtopaimenia siellä täällä,
kaikki samanvärisiä, eikä yhtään
pakolaista,
vain vuohien mäkätystä.

rahoja taskussa...

rikkaus on rahoja taskussa,
mutta todellinen arvokkuus on mielen laadussa,
sillä sitä ei
maailmantaloudet heiluttele.

ropotti....

ihminen työpaikallaan,
muttei kauaa,
sillä ropotti pian hommat
hoitaa.
ihmiset ovat vuodepotilaina ja
ropottien valmistumispaikkojen luottamusmiehinä.

avaruudessa...

avaruudessa
on
tilaa
niin paljon
ettei seiniä näy
ei kattoakaan
vaan pelkästään
   maankamara

virkamies ja hupsuttelevat valtuutettut...

osaava virkamiesjohto
ja hupsuttelevat valtuutetut,
siinäpä menestyvän kunnan
tae.

tyhjä...

mikään ei ala tyhjästä,
viikkokin maanantaista,
ihminen alkujaan pilkkeestä silmäkulmassa,
niin ja maailma syntyi,
ruohon tupsusta

palvot...

yrität elämääsi kohennella,
vaatetat elosi kauniisti,
kuljet ja kumarrat,
muttet
mukavuutta tavoita,
sillä
sinähän toisia palvot.

uurastaa...

ihminen uurastaa
liikaa,
antas vain hetket koittaa,
silittelis kissaansa ja laskis taivaan
tähtiä.

äitienpäivä...

ahomansikoissa on makua ja
sinivuokoissa tunnelmaa, joita kielomeri reunustaa.
ahomansikka on talven säilynyt
varressaan,
yhäkin maistuvainen,
mut
kukkaset luovat joka kevät
äitienpäivän.

isoyökkönen...

pihamaallani on sentin lumikerros,
mutta
isoyökkönen siinä hiihtelee.
hän on muurahaisten talonmies ja vähän
jonkun appiukkokin.
  muut ottaa talvitirsioja keossaan,
joten hällä on ainaa mietoilla ja vähän
kirvesmieheilläkin,sillä hän ei tykkää huulirasvoista,
kuten se norjan komia
sivakoija.

rasvapallo palleroinen...

lehtokurppanen on ikivanha lintu,
mut
yhäkin se tuossa
pajukossa viheltelee,
ilokseen lauleskelee.
  hällä on tänään
hyvä päivä,
meni vihille,
otti ukokseen ihanan talitintin,
rasvapallo palleroisen.

uskovaiset...

uskovaiset kumartavat,
koska ovat nöyriä,
ateistit lankeavat
edessään,
sillä heillä ei ole tukijaa,
kengän nauhan sitojaa.

perunakellari...

perunakellarissa kaikuu eilisen äänet,
kuokkakin menneitä puhelee,
kuten laarit tyhjenneet.
  nykyihminen ei perunoita syö,
ranskalaisia vaan kitaansa ahtaa,
hän ei istuttele eikä nosta,
hän vain marketissa
astelee.

pienet sormet...

pienet sormet ilmaan piirtävät,
ne maailmaa hakevat,
elämää koskettavat.
  lapselle kaikki on avointa,
lukitut ovetkin,
hälle hymy kertoo hienouksia,
itkutuksensa pieniä
harmituksia.

huvittaakseen...

eläin kulkee jaloillaan,
ihminen autollaan,
eläin syö kylläkseen,
ihminen mieltänsä huvittaakseen.
  eläin ei tarvitse laihdutuskuureja,
sehän syö kylläkseen,
ihminen joutuu kavennusleikkauksiin,
sillä
sehän häntä
huvittaa..

mätänevä ihminen...

ihminen on ajettu irtolaiseksi,
pois potkittu
kodistaan.
työttömällä ei ole sosiaaliturvaa,
hällä on vain hätämajoitus,
sillä
eihän ihmisten katseet mätänevää
ihmistä voi sporasta stiigata..

alhaiset mielet...

niin huonoa ihmistä ei olekkaan,
ettei hän kelvompi ois,
kuin
ylenkatsojansa.
raukka on toisen syöjä,
peto alhaisten mielien

talvipakkaset...

talvipakkaset ovat kadonneet,
lämpökeleihin sulautuneet.
lumiukko lämmössä värjöttelee,
toiselle kupeelle vääntynyt,
sitäkin viluttaa,
pakkaskelit lämpökeleihin
vaihtuneet.

sota...

sota on järjettömyyden
tulos,
se on ihmisluonnon kehittymättömin
alue.
omin käsin ei voi sotaa käydä,
siinä tarvitaan viisaasti rakenneltuja
teurastus välineitä,
joilla voisi rauhaakin rakentaa,
mutta
sota on
järjetömän hauska peli,
josta järjetön tykkää.

lintulauta....

talitiaiset eivät avioidu,
hoitavat hommat ja
lintulaudalla onkin kuhinaa.
variksella on vakioheila,
korpilla ja harakallakin,
mutta ne eivät lintulaudoilla tanssi,
vaan
auton alle jäänyttä supikoiraa
popsivat.

asumukset...

ennen ihmiset asuivat metsän reunassa,
nykyään,
siellä ikkunoista katsoo tyhjyys,
ihmiset ovat
siirtyneet moottoriteiden päihin,
siellä ei käki kuku,
eikä mustikka kuki.

viirus...

viirus yskittää,
kuumettaa ja oksettaa,
ny
on luontoäiteen siivouspäivä.

tuontijuoksija...

kauris on tuontijuoksija,
ameriikan pikkunen vipeltelijä,
töpöhäntä
kaunismieli.
kauriilla ei ole paljon kilogrammoja,
on sutjakka luontoilija,
kaunis katsella,
muttei tuo siitä oo moksiskaan.

nero...

eihän ihminen nero alkujaan ollut,
tuskin myöhimminkään,
kuvittelee vaan.
nero
on itikka, se vain kesän inisee,
talveksi
unohtuu,
suveksi varttuu

tyhjä olo...

tyhjä olo,
vatsa täynnä,
mieli nukuttu tyhjäksi.
herättyä on vaikeaa teroittaa kynsiään,
sillä niin raukee on mielen elo,
ei alkuun tiijä mistä ottais kiinni.

imelätautinen...

suomessa on pieniä ihmisiä,
on jokunen imelätautisena synnyttänytkin,
heiltä kirkonkirjoihin syntyy
isoja poikia,
mutta turhan löysiä.
  suomessa ei voi olla kipeenä,
muuten ryssänhelvetti ovella
koputtaa.
  sairaudet on kansantauteja,
neekereilläkin on tauteja,
vaikkei kansakuntaa.
  imelätauti on viheliäinen juttu,
siitä ei voi parantua, eikä voimistua.

kylänraitti..

kylänraitti hiljenee,
muuttolinnut pois lentäneet,
jäljellä on vain aukeus
muuttolinnut tulevana suvena saapuvat,
mutta
ihmiset eivät,
sillä heillä kerrostalojen kohtalot

itikka inisee...

itikka ei talvella lentele,
eikä pistele palelevaa
sillä pakkanen hoitaa hommat.
itikka talvisäillä nukkuu,
mutta tulevana suvena se jälleen
ihanasti inisee.

ihmisen pää...

kaikilla ihmisillä ei ole
päätä,
he elävät toisten päillä,
niillä
kelvottomilla

hirmuinen myrsky...

hirmu pakkanen ei tullutkaan,
vain vieno tuuli turkkiani
puistattelee,
saattoi punan poskillein.
  tarusjärven pinta on sileä,
jäätynyt tasaiseksi,
siinä näkyy taivas ja mää,
sekä ohilentävä riekon pyy
 

taivaanranta....

taivaanranta on kaukana,
vaikka metsäntakaa kurkistaa,
sinne ei jaloilla pääse, sinne matka
joutuisammin aatoksissa kulkeutuu.
taivaanrannalla ei ole mitään mukaan otettavaa,
siellä ei mitään käsin kosketettavaa,

siellä asuu unelmat

puruvesi...

puruvesi on puhdas vesi,
oon siitä kahvit noki-kahvit keittänyt,
rantakalla käynyt ja
muikkuja maiskutellut.
   puruveteen heijastuu mahoton puukirkko,
siinä sananvoimaa vesistön kirkkauteen,
mut vaaran kylän perukoilla soutuveneelläni
soutelen,
sillä
siellä tuntoni suuremmat

makiaa...

ihminen ei voi aina
onnistua,
harvoin vain,
sillä ei makiaa mahan täydeltä.
   pettymykset ovat yritteliään jälkiä,
niiden jälkien,
jotka onnea etsivät.

enemmistö...

enemmistö määrätköön suunnan,
elämisen tahdit,
ääriryhmät sopeutukoot tahi
mietteisiinsä sotkeutukoot.

kivet...

kaikki kivet eivät ole kuolleet,
toisissa aika rientää,
toiset eilistä muistelevat,
monet kivet vain paistattelevat päivää.

korvat....

ihmisellä on korvat, joilla kuulee,
niinkuin puilla tunteet,
jotka lehdillään vihertävät.
ihminen voi kuulla, vaikkei
mitään tunne
toisin on puilla,
sillä lehtensä vienossakin tuulessa
keinuvat

valokuvaajat....

valokuvaajat näkevät
totuutta,
sitä kohdetta, joka alastomana
linssiin tuijottaa

yksi silmä...

kaikilla ihmisillä ei ole
toista silmää,
sitä silmää, jolla katsotan
ihmismieleen.
   ulkoinen olemus kertoo paljon,
mitä tyyliteltympi,
sen
kelvottomampi.

heimo...

et ole yksin
vaikka itsellesi juttelet,
et,
vaikka huoneessasi on
tuoli ja ainokaisesta kupista juot
aamukahvisi.
  olet vain syrjemmällä,
mutta
päivemmällä meet tuulettumaan,
ihmisten ilmoille,
siellä
saat tuntumaa heimoosi,
ihmiskuntaan, jonka yksi jäsen olet.

päättäjä...

päättäjän kannattaisi aloittaa
elämän heikoimmista,
sillä suuret ja vahvat kyllä
seuraavat.
   kurjinkin kulkija on ihminen,
hänen tarinansa voisi olla
sinunkin.
   päättäjänä,
aloita heikoista,
niin pääset suuriin.

kuorman tyhjennys...

nukkuessa täytyy olla pehmoinen tyyny
pään alusilla,
sillä
 hirmunen kuorma on unilla.
kun aamu valkenee pääsi on kevyt,
meilkein tyhjää täys,
tyynysi vaimensi kuorman tyhjennyksen.

pakolaiset...

pakolaiset ovat
kärsijöitä,
avaan oven,
 kehoitan voimistumaan ja
pian lähtemään

jämä...

poltin puolet tupakasta,
tumppasin,
siitä on aikaa jo jonkin aikaa,
jämä yhä huulillain,
tumppi taskussain.

muikun ja silakan juttu....

muikkuja tulee päijänteestä,
silakkoja itämerestä,
mutta ensin ne täytyy nostaa
kuivalle maalle,
sitten siivota ja ruisjauhossa kääritellä,
hitusen suolata ja viimein
valurautapannulla
paistella.

luomukkaat...

ihmisenä oleminen on luonnon juttu,
senkun herää ja nukkuu,
päivän valvoo ja illat
kukkuu.
niin tekee metsän linnutkin ja irtokanat nuo
maaseudun luomukkaat.

havumetsien maa...

suomi on havumetsien kansaa,
siellä puun siimeksessä luontonsa kasvoi,
karuissa säissä vahvistui.
hän on kalpea nälästä,
tuskan viimasta ja ukonilmoista,
sil sydämmensä
 havumetsien
kasvattama.

villisika...

villisika on luonnonvapaa,
röhh, röh
se
 takametsiä kaipaa,
se ei serkkunsa lailla
joulupöytään taivu.

ihastus...

ihastusta ei voi
elää,
se vain illat jakaa

yritin...

en sitten enenpään pystynyt,
vaikka
yritin,
voitko silti joskus
hyvillä mielin aatella,
aikaamme...

Lupsaallaan...

Oli lauhaa tahi pakkaskeli,
Niin ihmismieltä viluttaa,
Aikausein siitä sitten mieli kuumenee,
Siit sitten virkoaa
Unelias mieli,
Semmoinen silmät lupsallaan oleva olotila.

Nenä...

Ihmisillä on käppyränenä,
Ei kaikilla,
Sillä niitä on  lapsena suoristeltu,
Se lopetettiin, kun eläinsuojelulaki astui
Voimaan.
  Paras nenä on sialla,
Semmoinen töpseli malli....

Radiojuontaja...

Radiojuontajan täytyisi olla
Tietoviisas.
Nyt ei ole viisaita juontajia,
On vain
Läpän heittäjiä.

Sian jalka...

Sika on herttainen eläin,
  jouluna sen
Jalka paistetaan ja syödään.
Minä en syö,
Syön hirveä,
Sillä se muuten törmäilisi minun autoni päälle.

Auton jalat....

Autoissa on yleensä
Neljä pyörää,
Ne ovat auton jalat,
Niinkuin kissallakin,
Mutta kissa kulkee hissukseen ja se
Voi raaputtaa korvantaustaansa,
Autolta se ei onnistu.

Jenkkilä...

Jenkkilä on maahanmuuttajien maa,
Siksi sieltä
Terveiset usein kuuluu,
Käen lailla kukkuu...

Isopäiset....

Isojen järvien lahdelmissa asuu
Pienipäisiä kalastajia.
Heillä on vahvat kädet ja tarkat silmät.
Ovat elämänsä onnettaria,
Siksi eivät tarvitse tarvitse niin isoa päätä,
Kun
Maanviljelijät,
Jotka ovat
Ain
Luonnon armoilla.

Kuumottaa....

Rakkaus kuumottaa,
Hieman ujostuttaakin,
Mutta ei hätää,
Kylmä tulee sitten, jos rakkaus saa
Sinetin.

Puolukat...

Kuljin ja kävelin,
Soudinkin,
Mutten juossut, sillä
Puolukat kypsyvät elokuussa.
  Koko kesän oottelin puolukoita,
Ensin aattelin jäädä varvikkoon odottelemaan,
Mutta hoidin ensin heinät seipäille.
  Sitten puolukat odottelivatkin punaposkisina.
Sen perästä sitten kuljin ja kävelin
Huojentunein mielin, sillä survosta  tulikin
Monta saavia.

hyvämielinen...

olin myrtyneessä tilassa, kun suljin
kerrostalon oven,
asun ylimmässä yksiössä.
talossa on sata tylsistynyttä ihmistä,
olen sulautunut heihin.
  mutta tänään teen hienon päätöksen,
muutan Padasjoelle,
lopullisesti ja rupeen taas
hyvämieliseksi.

porkkanan värinen...

jos ihminen on porkkanan värinen
hällä on hyvin asiat,
jos kalman kalpea,
viellä paremmin,
mutta jos hän yltäpäältä
hymyilee on
jotain pahasti
vinossa.

piru...

piru ei varmoilla saatavillaan
pidä
kiirettä,
siksi olen yhä täällä.

mustamies...

mustamies kävelee tiellä,
syyspimeä tunnelma,
jota kuutamo varjostaa,
mutta mies mustissaan kulkee tasaiseen tahtiin,
hällä on osoite tiedossaan.
  mustamies on tullut hakemaan
omaansa,
häntä,
joka kirkkoa kirosi ja häntä palvoi.
   taustalla soi musiikki, musiikilla on tummat
sävelet, siinä on kuolemattomat sanat,joita
mies hyräilee.

hyvä olo...

hyvää oloa on helppo treenata, senkun
laittaa mielen mukavaksi,
eikä pahoja mieti,
saatikka
niihin ryhdy.

pääkaupunkiseutu....

pääkaupunki on unisten ihmisten seutukuntaa,
nämä ovat jostain lepikosta tänne
kulkeutuneet,
sarkahousut ovat
teryleeniin vaihttuneet.
ennen hevosella ratsastivat,
nyt
metrolla miel tekis,
mut,
kun laukalla tuo...

Ujon tauti...

Yksinäisyys ei ole pelkästään ujon tauti, vaan
Yksinäisyys johtuu huonoista
Hampaista ja puhki kuljetuista kengistä,
     Mutta toisaalta
Tarttuu se tauti ehjä kenkäsiinkin, sekä
Hyvä hampaisiin,
Mutta silloin sitä ei voi parantaa.

Ruisrääkkä....

Ruisrääkkä pelästytti,
Olin aatoksissain,
Katselin kaurahalmetta, joka kullankeltaisena
Lainehtii.
Ilta on alkamassa,
Luonto kukkii viimeisiään ennen talvea,
Illassa on sadonkorjuun tunnelmaa.
Ruisrääkkä on lähellä,
Mutten sitä näe,
En ole koskaan tavannut,
Halusisin.

Pääkaupunkilaisen lähde...

Pääkaupunkilainen juo
Päijännettä,
Elää hullunmyllyssä, eikä ymmärrä
Muuttaa lähteensä luo,
Jossa luonnonrauha mielen sisuksiakin
Hellii,
Tuu nopiasti
Tänne juotavan lähteen luo.

Nyystölän salomaat....

Erämaan kettu rapsuttaa korvantaustaansa,
Takakäpälä rapsuttaa tiuhaan tahtiin ja niinpä
Kutka kaikkoaa ja ketun viiksetkin hymyyn vääntyy.
Nyystölän salomailla kettu asustaa,
Siellä luonto on aidoimmillaan,
Siellä on luontoäiteen erämaat, joita ei ole
Ihminen sormeillut.

Närästää....

Ihmistä närästää,
Kun liiaksi happamia katseita
Katsoo,
Siihen tautiin on lääke parahin,
Vaiha seuruetta hymy huulissas...

yksivärinen...

yksivärinen ilme on
mielikuvikseton,
siis semmoinen ilme,
kun jo kertaalleen eläneellä
ihmisellä
yleensä.

Metro...

Metro on paljon tuhlattua
Rahaa,
Monia juonitteluita,
Siellä on herran kekäleitä, jotka
Kuormasta syövät,
Metro on yhteiskunnan
Jalonäyte.

Tikitilisaatio....!

Ikimänty on elämän viisas,
Sillä on elon syvä tietoa,
Semmoista juttua,
Jota ei
Tikitilisaatio tiijä.
Ikimänty ei turhaan kaavu,
Vanhuuttaan vaan pötköllään.

Bussikuski....

Bussikuski on viimeinen ihminen,
Joka toista ihmistä kuljettaa,
Avaa oven ja tervehtii,
Muut on jo
Dikitilisaatiossa.

maaseutu...

ilman maaseutua ei olisi
ihmisiä,
kaupungit olisivat tyhjiä,
vain merimiehet aalloilla.
maaseudulla viljavat pellot suvituulessa
lainehtii,
talvihankiset hiihtäjää vievät,
punatulkku tarjoaa pajunkissoja heilalleen,
kuutamo luo varjon kulkijalleen

puolet...

puolet on täydestä
puolet.
puuttuva puolikas on mahdollisuus,
ilman sitä olisi
mitta täysi.

uni...

on aikaisempia aamuja,
on hyvin herättyjä,
on nukkumattomia....
uni,
tuo päivänpeitto on ain
lyhyt

digitilisaatio...

ihmisen alussa oli vaatimattoman
hyvää ja jokapäiväistä.
silloin kesällä linnut viserteli,
pesäpuusaan lauleskelivat.
nyt
ihminen on ihan lopussa,
on digi-aikaa,
ei
lintuset lennä,
eikä pesäpuita ole,
on
vain
digitilisaatio.

Aidot....

Aitoa kommunistiä ei enää ole,
Ei junnilan kokoomustakaan,
Demaritkin livenneet,
On vain näitä
Takiaispuolueita,
Jotka kukkivat
Populismistä.

Alahuuli...

Pyyhin pöytääni,
Murusista,
Näkkileipä on rutisevan ja
Ravitsevaa,
Mut mulla on alahuuli lyhyt,
Joten tippuu, tippuu muruset.
Lohellakin on sama ongelma,
Mutta meillähän olikin alkujaan
Yhteinen esi isä.

Perivät....

Ihmisillä on sukunimiä,
Perivät niitä,
Kuten rikkaat toisiaan..

käyttöoikeus...

elämässä mikään ei ole omaaa,
et omista edes
itseäsi,
sinulla on vain käyttöoikeus,
     palautathan
hyvässäkunnossa.

taivaan kansi...

taivaan kantta et kepillä koputtele,
et lentsikalla ylety,
mut
unelmillas sinne pääset,
niille on siellä
ain
tilaa

luonnossa

luonnossa kukkii
kukka,
kalliollakin, jossa on hiukkasen multarakoo.
luonto kukkii,
jos vain hieman annat
sille elonvakoo...

Kunnanpäättäjä...

Kaikkitietävä kunnanpäättäjä
On
Vetoapua vailla,
Sillä hänen aikaisemmat
Tuuppaajansa toivottomuuteen
Väsyivät.

Joulusta uuteen vuoteen...

Joulu on vuoden viimeisimmillä
Päivillä,
Siit sitten aukeaa
Uus vuosi.
  Joulu on joka vuotinen,
Mutta uus vuosi ensimmäinen.

Lakastuu...:-)

Ihminen lakastuu,
Kuin kedon kukka,
Mut
Ei synny uudestaan
Kuten kedon kaunokainen.
   Kedon kukka paikallansa asustaa,
Ihminen
Monissa huoneissa,
Muttei sijaansa saa,
Kun taasen kukkanen juurilleen taipuu.

Kulkurit...

Kaikki kulkurit eivät matkaa tee,
Toiset
Kotonaan ikkunaansa vahtoo,
Sil
Kotonsa matkan on pää.

Tytöntyllerö ja pojanpallero...

Vanhus istuu kiikkustuolissaan,
Katsoo piirongin päällä olevia
Lastensa kuvia.
Jokaisen kuvan kohdalla hänen mietteensä
Viivähtää, silmänsä elävät, kehonkieli elää muistoissa.
  Kuvien jatkeena ovat lastenlapset,
Niitä seuratessaan vanhus nuortuu,
Hänhän tietää mitä on olla pojanpullero ja
Tytöntyllerö.

Luonto ja ihminen..:-)

Ei ihminen luontoa saa
Tapettua,
Itsensä kyllä.
  Ei luonto ihmistä kaipaa,
Ihminen on sille tuholainen.
  Tuholaisen kannataisi ajatella itseään,
Ympäristöään,
Sillä
Hänen hyvinvoinnistaan on kyse,
Luonto kyllä ain
Uudesti syntyy.

Kukat....

Sinivuokkojen aika ei ole viellä,
Nyt on joulukuu,
Joulukukkien aikaa,
Jotka tunnelmaa tuovat.
  Sinivuokot kevättä juhlivat,
Tuomen lailla silloin kesälle
Morjenstavat.
  Kukille ei kenkään vihoittele,
Sillä ne monen juhla mieltä somistavat.

Syrjään heitetyt...

Syrjään heitetyt unelmat,
Niitä jälkeeni jää,
Ne poispäin elämästäni astelevat,
Ne eivät matkaani sopineet,
Vaikka niin halusinkin.

ihaillen...

lapseni,
kaikkeni heissä,
rakastaen.

isänpäivänä....

isänpäivänä tulee
paljon mieleen,
mut
nyt juhlitaan.

urkkija...

ihminen on pohjimmiltaan urkkija,
muuten hän oilisi itsenään.
ihminen kurkkii toisia ihmisiä,
mittaa vaatteet ja aatteet,
autot ja vävypojat.

lähiruokaa...

kaikki haluavat lähellä tuotettua
ruokaa,
mut
niitä syödään jonkun muun lähellä

porkkanat kasvaa hyvinkin lähellä,
mut
joudun syömään maailman
toisella puolella lähituotettua
porkkanaa.

silmät kirkkaina...

ihmiseen kyllästyy helposti,
ellei kummallakaan ole
silmät
kirkkaina.

houkutuskuja....

tavaratalo on iso,
ihmiset kiertävät hyllyjä tutusti,
minä poikkoilen
siellä täällä,
sillä
lyhennän matkaani
sille hyllylle, josta saan tarvitsemani.
   tuoteessa ei ole alennusta,
siksiköhän,
etten totellut kaupan houkutuskujaa?

arkipäivät...

unelmilla on arkipäivät,
silloinhan
ne
syntyvätkin.

kukat...

talvella ei kukkaniityt loista,
talvella on
kuurankukkien aika.
 lumi peittää niityn,
kukkaniityn, jossa kukkaset nukkuu ja
josta kevät ne herättää, samalla kun  patistaa
kuurankukkaa suviunille makoisille.

lumikinos...

lumikinos kiehtoo
nuorenvanhan mieltä,
silmät loistavat kummallakin,
sillä lumikinos kutsuvasti odottaa

nuori ei kysele, vaan
pyllymäkeä ilomielellä
laskettaa,
vanha katsoen laskee,
hän tuntien tietää.

toivot...

toivot jonkun käyvän luonasi,
kaipaat säpinää ja katuvalojen loistetta,
unelmoit kulkevasi suurista ovista ja
yltäpäältä olevasta maailman meiningistä,
mutta
kun se saapuu,
et oveasi
avaa.

sinitaivas...

uskomaton taivas,
sinisyyden ja myrskyn kylvämää
toivoa.
epäuskoiset katseet sinne yltää,
useimmille helpotusta kylvää,
tuo sinikantinen myrskysää.

ihmisiä on paljon...

ihmisiä on paljon,
mutta tunnen niin vähän.
   olen monesti kätellyt,
mutta kylmät ovat useimmat kädet,
vaikka hymy nauraa, en ole huomannut
ystävällisiä silmiä,
kuin vain niiltä vähäisiltä, joita tunnen.

nykyihminen...

eihän nykyihminen enää virsiä veisaa,
eikä
polkkaa tanssi,
nyt mennään
kännykän veisuilla,
jotka maailmaan ääriin
tanssituttavat

Kävelen...

Kävelen poispäin,
Menen, eikä katseeni taakse näe,
Olen jätetty,  mutta
Jaloillein päästetty,
Siksi katseeni ei taaksein näe.

Vaikeudet...

Vaikeudet kukkivat menestystä,
Niillä kasvastetaan mielenluonto
Karuja säitä kestämään.
Vaikeuksien voittanut ihminen on
Elämänsä kaunein kukkanen.

Paineensietokyky....

Paineensietokyvyttömän
Ihmisen pitää hakeutua
Helppoihin hommiin.

onnistumisten tie...

kun on kerran erehtynyt, on
osaavaa toistekkin,
sil
erehdysten kautta aukeaa
onnistumisten tie

kaihoisa...

mikään ei ole niin vaikeaa,
kuin kaihoisa
katse,
se syntyy katsoessasi menijää,
jonka pitäisi
istua vierelläsi

kävelet luoksesi..

kävelet luoksesi,
sillä lopetit juoksemiset, sekä
kaikki turhat menemiset,
sillä
kävellen olet itsesi kanssa.
  vuosia juoksit,
riensit,
mutta et huomannut itseäsi ennenkuin,
se tavoitti sinut ja juttelitte asiat
halki,
siksi kävelet seurassasi hymyillen.

tavoittaa...

juokset itseäsi pois,
mutta minne piiloutuisit,
sillä tuntosi sinut tavoittaa.

ikä...

puussa on vuosirenkaat,
kannosta ne tavataan,
vaikkei ois puuta tunnettukkaan.
  ihmisellä on ikänsä,
väestörekisterissä.

tulet vaan...

ain on mahdollisuus,
kunhan kurkistat itsestäsi,
ain
on mahdollisuus jos
tulet vaan

suruun tyyntyä...

on helpompaa suruun tyyntyä,
kuin
hymyyn vääntyä,
mut
hymyn tie on sulokkaampaa astella.

katseiden takana...

katseiden takana on
tunteita/
sanoiksi synttyviä,
teoiksi
tarttuvia/

tyhjä katse tyhjyyttä
hymyää,
sanoitta haihtuu ja
teoitta
aikoo.

kiitosta ei voi sietää...

minun on vaikea kiitosta
sietää,
tuntuu, kuin
kehukseltaisiin humalapäissään,
siksi en taida kiittääkkään.
  on ymmärrettävämpää
saada pyyhkeitä,
ovat totuudenmukaisempia, eikä niitä
kerrota hymyillen.

ahne...

ihminen ei tarvitse itseään enempää,
vain osasensa/
ahnehtimalla elämä jää,
aika vaihtuu,
muttei sitä ahne näe/

pallonivelet..

olkapäissäni ovat  palonivelet ja
raidetankojen päät,
ihankuin
nissanissa,
yhtä väljät.

Hissunkissun...

Elän hiljalleen,
Hissunkissun, jotten eteeni sais
Äänekästä valittajaa,
Sillä
Valittajien matka on pitkänraskas,
Enkä niin äänekkäästi kulkea tahdo,
Vaan
Hissunkissun.

Balttian maat...

Balttian maat joutuvat
Suden suuhun,
Sillä jenkit eivät enää eurooppaan yllä.

Pierettää....

Ihmistä turvottavat sapuskat,
Jotka jatkavat elämistään
Mahassa.
Pierettää.

Tiet...

Jos ei olis teitä,
Olis pihan perille vieviä polkuja,
Lehmipolkuja hakaan.
Muttei pidemmälle jaloilla jaksaisikaan.
Tiet tuhosivat elämän,
Avarsivat katseet toisiin kyliin,
Sieltä kaikki pahuus kotimökkiin kerkis.

Hymyilevät silmät...

Kanssasi päivät eivät näy,
Silmät hymyilevät
Kanssasi aika ei käy,
On
Vain hetki

Padasjoki on luonnollisen hyvää

Padasjoelle pääsee helsingistä
Kahta reittiä,
Lahden kautta tahi,
Hämeenlinnan.
   Tiedän.
Padasjoella on elämänhyvää,
Semmoista, mitä ei helsingissä ole,
Olen kokenut.
   Hengitys ei padasjoella vingu,
Helsingissä oikein viheltää,
Oon vihellellyt,
Mut nyt hengitän padasjoella luonnollisesti !

Tuliset luonteet...

Tulinen luonne ei anna
Hymylle potkuja persuuksille,
Vaan hehkuttaa sitä otsarypyt
Heleän punaisina.
  Tulisilla luonteilla varustetuilla
Ihmisillä on
Kaunis hymy,
Kun sille päälle sattuvat.

Hiiren poikaset...

Illalla saapuvat pienen pienet
Hiiren poikaset,
Jotka asettuvat tyynylleis.
  Heillä on kylmää ja koleaa,
Siksi tyynyllesi haluavat
Pienet päänsä kallistaa.

kissa tietää...

kissa tietää,
muttei kerro,
kehrää vaan.
  kissa astelee kevyesti,
eikä haise syömisilleen,
kuten
ihminen,
kissa on toista maata.

elämä on ihminen...

elämä on ihminen,
senkus vaan elät, muuten sulje ovesi.
   ihmisen ei kannata elämää varten
peruskouluja käydä,
elämänkoulussa oppimateriaali on
viimeisen päälle.

osallisuutesi...

haluat maailmasta kaiken,
ison talon ja komeimman
auton,
haluat elämältä enemmän,
mitä taskuihisi mahtuu,
mut
saat vaan osallisuutesi verran.

viaton...

koko elämäsi ei ole hartioillasi,
vain
vilpittömän välttämättömyys,
se
viattoman rehellisyyden
painotaakka,
loput
kohtalo luokses pyyhkii

herätät...

joskus olen hauraampi,
kuin
mikään,
toisinaan en heikkouksiani tunne,
mutta
onneksi sinä välillä herätät

Hyvä olo...

Aamun aikaisemmat hetket ovat
Sellaisia hetkiä,
Joita ei marketit myy
Laisinkaan,
Sillä ne eivät hyllyyn mahdu,
Niiden hetkien tuotenimi on
Hyväolo.

Viattoman kulkijantie...

Elämässä on monia teitä
Kulkea,
Vain yksi perille vie,
Mut mikä lie?
  Sen tien nimi on
Viattoman kulkijantie,
Se sinut kotiisi vie.

Hiljaiset katseet...

Hiljaiset katseet katua seuraavat,
Katseet eivät vaadi, eivätkä purnaa,
Katsovat vain,
Ne katseet ovat vanhuksen.

väärät henkkarit...

väärillä henkkareilla vaalit
voitetaan,
mutta jospa identiteetti siintä
muodostuu.
  kansakunta vanhaan kyllästynyt,
on aika uuden,
sil
väärillä henkkareilla
itsetunto nousee.

laivojen koti...

laivojen koti on satamissa,
elonsa merten myrskysäissä,
lastinaan
kotiintuomiset.
laivoilla ei ole jalkoja,
ne tarvitsevat vain purjeet ja
hyvän sään.

usa....

ameriikka on varastanut maailman vallan,
kaikki siellä
on
eurooppaa,
kaikki,
paitsi ainoat alkuperäisensä.

valkenee....

valhe kantaa vain
hetken,
sen hetken,
kunnes totuus valkenee

raha on valtaa

maailman valta on siellä missä
on
rahaa,
mutta rahakin arvotonta,
ellei sillä mitään
saa

usan rautanyrkki...

nyt tuli rautanyrkki
ameriikkaan,
siellä moni paikkansa tietää ja
maailma nahoissaan
tuntee.
  siin putin saa kaverin,
kumpikin
etupiirinsä tietävät,
loput yhteisymmärryksessä jaetaan.

Syödä ihmistä....

Ihmisen ja eläimen ero lienee siinä,
Ettei toista saa
Laillisesti syödä.

Talvitakki....

Talvitakkia ei kannata kesähelteillä
Pitää,
Sen aika on nyt,
Tulipalopakkasilla.
Pakkanen ei ylety takin sisään,
Siksi se nenänpäätä nipistää,
Korvan lehteä heiluttaa.

Pikku murkut...

Metsäniityn
Pikkuiset muurahaiset uurastavat,
Niillä on tuhat jalkaa ja hyvä mieli.
Niitä ei haluta mennä huvituskeskuksiin,
Vaan pitävät omat juhlat kekosessaan,
Jonne ei muut sovi,
Ei karhukaan ja siksi se joskus harmissaan
Kekoa kurmuuttaa,
Mutta
Juhlat ovat maan uumenissa.

pakkas sää

pakkassäässä varis tanssii,
hällä turkki kestää tuimaa tuulta ja
kireää pakkas säätä,
hällä ilomieli
joka säällä

terve...

terveellä menee ain hyvin,
kerjätessäkin,
mut
sairaalla
ei toivoakkaan

häikäisee...

rakkaus on sydämmen asia,
jossa
sielu asustaa,
sillä on elämän katse ja
lämpimät kädet,
se ei katsetta käännä,
vaikka
häikäisisi.

suomen ydinkärki...

suomalaiset turhaan venäjää
pelkäävät,
sillä meilläkin on
ydinkärjet ja sen
naapuri hyvin tietää.
  suomi ei siihen atomia tarvitse,
se on jokaisen suomalaisen ihmisen
mieli,
joka ei alistu
nuolemaan vieraan saappaita.

sanat...

sanat eivät ole aina oikeita,
usein ne ovat niitä sanottuja,
jotka mieleen ekaksi mahtuu.
  joskus ne naurattaa,.
toisinaan suutahuttaa,
mut
usein on samantekevää.

veli venäläinen...

ihminen on padasjoelta kotoisin,
vaikka moni alavuudelta tai helsingin
seinustoilta.
päijänteessä on valmiiksi savustettuja
kampeloitakin,
ne tykkäävät nykyään enemmän
puhtaista vesistä,
kuin ahvenanmaan,
sillä siel veli venäläinen sukeltelee.

kohtalon tähtäin...

variksen raato makaa tienposkessa,
sitä ahnaasti syövät toiset varikset.
   kettu odottaa puskassa,
se antaa variksen syödä,
sittenhän sen ei itse tarvitse kahtakertaa.
   kettua himoitsee isokissa koivunoksan haarukassa,
se tahtoo hyvin syöneen ketun ja odottaa.
   mutta hälläkin on ottajansa,
sillä mertsämies on sen ottanut tähtäimeensä,
mut malttaa odottaa, jotta ilves olisi pulskassa
kunnossa.
   metsämiestä tarkasteli kohtalo,
tarkasteli tämän elämää ja totesi, että eiköhän
jo riittäisi ja näin metsämies tapasi
kohtalonsa .

yksinoikeus...

oravilla on yksinoikeus puusta puuhun
hyppiä,
jäniksellä mättäältä mättäälle ja
sinisorsalla lammikoissa uida,
muut pataan joutukoot.

vikkeläkinttu...

ihminen jaksaa pitkällekkin
kävellä,
mutta juosten matka ei monelta
taitu,
sillä siinä täytyy olla
vikkeläkinttu.

sippaaminen....

hengitys on pikkusuuri juttu,
se pitää silmät kirkkaina
  luontoäitee tiesi ihmisen laiskaksi varttuvan,
siksi hän teki hengityksestä automaattisen,
ihminen voi vain hieman sitä säädellä,
mutta pian automaatti hyrähtää käyntiin,
ellei ole
 jo kerinnyt
sippaamaan.

pääomalliset....

pääomalliset eivät veroista tykkää,
mut
yhteiskunnan palvelut
kelpaavat.
   rikas mielellään varatonta loiseksi kutsuu,
mutta,
itsehän hän niljakkaampi
lie.

niksuu...

vanhemmiten nikamat niksuu,
keho kehnonee,
miel
väsynee.
  mut jos ei eläissään mitään tekis,
niksuisko silloin?

aamiainen...

ihminen on valovuosien päässä
aamiaiselta,
sitä tarjoillaan tuolla yläilmoissa, mutta
nälkä kerkee haihtua, ennenkuin
notkuvat pöydät on ihmiselle katettu,
siksi kannattaa jokainen aamu hyvissäajoin
herätä jääkaapin tarjoiluun.

valot päällä...

jos päiviä ei yhteen laskettaisi,
eikä taaksepäin vähennettäisi,
elettäisiin yhtä päivää,
jos yöllä pidettäisiin valot päällä.

kotkottava kana...

suomessa on tuhansia järviä ja
käpytikkoja koko kuusikon verran,
mutta vain
yksi kotkottava kana, joka saa
vapaasti
munia.
on sillä kukko seuranaan,
kissa ja koira kaverinaan.
  he asuvat salomailla
luonnonluoman,
siellä luontoäiteen luomassa.

istahettiin...

nykyään ihminen muuttaa valmiiseen,
senkun oven vaan avaa,
istuu ja ihastelee.
toisin oli ennen,
silloin asunto omin käsin,
pikkuhiljaa nurkat kohentui,
silloinkin istahettiin, mut vain
huilatakseen.

mun koirasein...

mun koirallain on tietokone,
sillä se muita hurttia
pelailuttaa,
pelejään jakelee.
se osaa data tavut,
joka puskassa se viestittää,
kus rakkoaan keventää,
koipi pystyssä sojottaa, vaikka on tyttönen viel

hikeentyy...

elämä on hiljaista aikaa,
muutamat pyörähdykset ja makuulle taas,
siks
mua usein ihmetyttää miksi
monet liian himokkaasti
hikeentyy.

suuret mauttomat...

suuret mauttomat voileivät ei oo kotona tehty,
ne on tehty koritehtaan liukuhihnalla
sillä samalla, jossa autot koottiin, mut
konkurssiin ajautui,
mautonta ol liikenteeseen.
ny siel
maksamakkaraa levitellään ruisleivälle.

linja 145....

peurat katsovat suvisaaristoa,
sillä siellä on
heillä koto,
elämänkoto,
jossa ei pyssymies paukuttele,
ei lain susi ahdistele,
siellä näkyy vain 145 linja-kilpi.

pakkashanki...

pakkashanki kantaa minut hyvin,
kuten koiraani ja perässämme tupsuttelevaa kissaani.
olemme arosuolla keräämässä
sieniä,
jotka aina helmikuun puolessa välissä
hangen pinnasta raikkaille ilmoille tupsahtavat.
  kori on tuotapikaa täynnä,
kissallani on metsähiiri hallinnassa,
mutta koirani yhä susien pesään ulvoo,
sillä sieltähän on lähtösin.
  palaan kotiin,
teräspannu hellalle ja sienet tiristymään,
kissallani on hymy herkässä,
koirasellani hieman ikävä katse,
kuten aidolla sudella ikään.

sysimustat....

salamat eivät maan uumenissa
asu,
vaikka sysimustilta taivaan pilvistä
salamoivat,
kotiaan kovasti kaipaavat,
siksi
niillä myrskymieli mukanaan.
  kotinsa on kalloinkielekkeiden välissä olevassa
ikihongassa, korkeassa petäjässä,
sinne salamat sysimustina myrskyöinä
haluavat,

kulkutauti...

kulkutauti pakkasessa kuolee,
oikein nitistyy,
nenänpäästä pyyhkellä
pyyhittyy.

hiljainen hetki...

hiljainen hetki istuu alas,
nojaa käsillään pöytään ja
katselee tyhjyyttään,
jossa äänillä ei ole aikaa.

helluntalaiset...

rikollisella on aina
hyvissä paikoissa varjo,
jolla ei ole sielun puolikastakaan,
sillä hän on entinen hyväntekijä, joka
kavalsi
pyhätön kassan ja niin helluntaiset ovelta ovelle kolkuttavat,
etsien
varjoaan.

syytön...

ihminen voi tunnustaa mitä vain,
huviksein ja halutessaan,
mutta
hänhän on syytön.
karpalot vapauttavat ihmisen hirsipuulta,
sillä piru ei uskalla hetteikölle tulla,
eikä vapahtaja kastele
pyhämekkoaan.

pienet hetket..

elän pienillä ja vaikeilla hetkillä,
nautin pulasta ja rakkaudesta,
tuskaa näen hyvinvoinnista ja näyteikkunoitten
silikonitisseistä.

kadun varsilla on kohtaloita,
sivuutan ne kiireesti,
ovat entisiä hyvinvoimaisia,
jotka haastavat
tupakasta riitaa

elän helsingin sydämmessä,
mutta olen
padasjoen nyystölässä,
siellä pienessä mökissäni,
jossa en näe
kohtaloita

sydän...

sydän ei ole pohjattoman kaunis,
sillä on myös pahat puolensa,
olen kokenut,
kärsien nähnyt,
mut oon
keväisillä hiihtokeleillä harmit
hiihdellyt.

sillinpyytäjä...

sillinpyytäjä kokee nuottaansa,
sillinpyytäjä
padasjoen sydänmailta katsoo
atlantin tummaa pintaa ja
kokee nuottaansa,
joka ei näinä myrskyisinä öinä saalistaan
tarjoa,
vain meritähden, sen toivoa antavan

menetin jotain...

menetin osani,
sen jonka ilmatuuli toi,
 nyt se tuli omansa hakemaan.
tuulinen päivä tuiskuttaa,
katson tyhjää oloain,
minussa on viellä jotain,
muttei tuulen tuomaa

talviviima...

talviviima suutelee poskipäitä,
hanki johtaa hiitäjää, menijää
aronsuon, jonka lumipeite on kattanut.
aurinko loimuaa tammikuista hymyään,
hiihtäjän poskilla on talviviiman vienoinen hymy.

vieno hymy...

ihminen nuortuu vanhimmiten,
pois kiire vasta-alkajain,
kaikonnut on elämän kaukorantojen lumo,
huulillaan viel vieno hymy

esikävelijät....

aamun sarastus taivaanrantaa punertaa/
aivan samoin, kuin illalakin/
kuu luo kuulaalle aamulle
rapsakkaat askeet päivään/
tänään hautausmailla kynttilät
valaisevat poismenneitä,
elämämme esikävelijöitä/

kuumat oltavat...

elämässä on päiviä,
on öitä,sekä
puhdetöitä,
ne sijaitsevat vapailla,
sillä
töissä on kuumat oltavat.

menen ja tulen...

menen ja tulen,
en
maitolaituria enää näe.

olen ollut kauan poissa,
navettakin autokorjaamona

kotikin mennyt,
enää ei ikkunoissa valo loista.

itikka...

onnekas ei ole itikan juttu,
se linnun suuhun
ehti,
mut
sukunsa niinlaaja,
ettei sukunsa
viimeinen.

kulkutauti...

kulkutauti kestää antioopin,
sen pitkäkaulaisen vastustuskyvyn,
mutta ei pärjää
reippaalle mielelle,
joka tulijaa vastaanottaa...

synnyin viattomana...

synnyin viattomana,
olin elinvoimainen, täynnä elämän raivoa,
olin mahdollisuus,
mutta elämä teki minusta
kesyn elukan,
talutettavan.

syystalvi....

näet mitä silmäsi kertovat,
elät myötämäessä,
mutta syystalven takana on
toinen maa,
sinne ei katseesi yllä,
sinne sinun on mentävä,
jotta näkisit missä nyt olet.

ilon aiheet...

ilon aiheita on paljon,
mutta kunpa ymmärtäisin
kaikille hymyillä
 

pulkka...

pulkka ei ylämäkeen liu,
sitä täytyy vetää,
samoin on joskus
itseni kanssa.

kylmä ihminen..

kylmä ihminen,
lämmin tila,
lähden jäähyttelemään.
kuu luo varjoni,
tähdet seuraavat,
kylmä ihminen ei seuraa, sillä hällä ei ole
matkaseuraa...

yhdet illat...

yhdet illat, saman verran aamuja on
öitäni seuranut,
kaikilla on tähtitaivas ollut seuranaan,
taipaleellani syvän elonmaan

yksi ihminen...

yksi ihminen on vain hän,
monet ihmiset ovat susilaumoja.
  ihminen on itävä kasvi,
paimenpojasta kasvoi tuholaiskasvi.

teurastamot....

bennyslaviassa moni itkee,
mutta tulee hyvin toimeen,
kun taasen alebossa teurasjäte haisee
  äitivenäjä niittää ihmismerta,
moskova ei tunne tuskaa,
vaan iloisesti balalaikka soi, kautta punaisen torin.

laama...

ihmisellä on sydän ja mieli,
kädet ja koko
keho,
mutta hän ei osaa laaman tapaan
syleksiä.

on ihme...

on ihme, että elän,
suurempi ihme, kun synnyin,
mut
kuolemani on
itsestäänselvyys

oon touhunnut tällä väliin aikalailla,
on ollu kivanpuoleista aikaa,
joka näyttää jatkuvan

en ole huolien täyttämä,
sillä eiköhän ne
suuremmat hoida nekin

moskovan aika...

moskovan aika heijastuu
kauaksi.
junat tulevat ajallaan,
mutta eivät aikatauluillaan.
  menen kaukoitään,
sinne pääsee vain moskovan ajalla.

kissani syö punatulkkuu...

kissani syö
punatulkkuu,
käännän katseeni,
minä en söisi.

käytin sitä toissa viikolla lääkärissä,
vuositarkatuksessa,
rokottivat ja hampaat kiilloteltiin.

punatulkku meni parempiin suihin,
mirrini lipoo viiksiään ja
katsoo minua viettelevästi.

lukutaito...

jos ihminen ei osais lukea,
hällä olis
mielikuvituksellisempaa.
  lukuoppi on tuhonnut monta mieltä,
laskuoppi on yrittänyt jakaa tuskaa,
mutta
heissulivei,
lukutaito kaiken vei.

sievässä...

kotirouva seilaa pienessä
sievässä,
hän on kylän kanotar,
ain
kulkee pienessä
sievässä.

itikan tunteet...

onko itikalla tunteita?
onko?
en tiedä,mutta inisee ikävissään,
mutta nyt on
kuollut,
on pakkasta,
mut, inisee yhä.

lähetyssaarnaaja...

hyviä tekoja pahat mielet tekevät ja
maalailevat kirkonseiniin
rivoja kuvia.
   lähetyssaarnaajan taskuissa on tyhjää,
kaikkensa jakanut, siksi hän maalailee
kirkon seiniin rivoja kuvia,
jotta itselleenkin jotain sais.

ihmisiksi...

olin pienempänä varsa,
hevosen lapsen kokoinen,
sitten vartuin ja vetäsin
kurahousut jalkaani ja kasvoin
ihmiseksi.

varsana söin puolukoita,
tykkäsin, kun olivat punaisia ja happamia.
nyt
närästää,
mut kaiketi siksi, etten osaa olla
ihmisiksi.

luista...

päivät sijaitsevat elämän keskellä,
kirkkaitten järvien jääkansilla
päivät luistelevat.
päivällä on omat valot,
yöllä ei luista mikään,
ei ainakaan järvien jäillä.

omakseen...

elämä syntyy pienistä puroista,
niinkuin purot järveä tekevät
  elämän voi nähdä vain elämällä,
silmät auki kädet ympäri elämää,
siten saa
kosketuksen elämään,
muttei sitä kuitenkaan
omakseen

serkukset...

serkukset,
melkein yhteiset,
suvun sukulaiset.

unelma..

unelmilla on sydän,
sinunminun.
haaveet rakastavat
meitä,
tule ja mennään....

et synny valmiiksi..

et synny valmiiksi,
et valmiina hyvästele,
mut
niiden välissä sinulla on mahdollisuus,
moneen

kynttilänsytyttäjä...

elämässä täytetään vuosia,
alempia ja pitempiä,
kummallakin on hymyt herkässä.
  nuori on vasta-alkaja, kaikki kynttilät
elämää lepattaa
  vanhempi voi kertoa kynttilänsytyttäjän tarinan,
sen kauneimman.

varjo...

keittiön pöydällä lepattava kynttilä
lämmittää mieltä ja antaa varjolle elämän,
kynttilänsytyttäjän kaverin.
  kynttilänsytyttäjä ja kissa,sekä varjo,
yksi varjo, sillä
eläimmillä ei ole varjoja,
he elävät tätä päivää.
  karjalanpaistin tuoksu täyttää keittiön,
pöydällä on kolme lautasta,
mutta yksi on haluton syömään.

työläinen...

porvaristoa suututtaa, kun
työläisen pennut kouluja käyvät,
sillä he tulevaisuudessa
tittelit heiltä vievät.
  saattaapi joistakin tulla  liikemiestaidoiltaankin taitavia ja
ketmottelevat
porvarien maat ja mannut,

todella harmillista...

varpaat...

varpaissa on palelemis järjestys.
ukkovarvas ottaa heti itseensä,
muut kylmenevät perässä,
paitsi
pikkuvarvas on ain
tiedoton.

kauneus...

ihmisen kauneus on sitä komiampaa, miten
hän kohtelee toisia,
ihan ventovieraita ja hyvänpäivän tuttuja.
ihmisen kauneus on
myötäsyntyisää,
mutta sitä voi myös
kohennella.

helvetin hyvä...

mikään ei tunnu niin hyvältä, kun
huomaa, että lapset pärjäävät,
lastenlapset paremmin....
olen isä,
mutta haluaisin olla hyvempi
semmoinen
helvetin hyvä,
mutta...

itsemme kokoisia...

elämäni ei ole ollut koskaan
kevyttä,
mutta olen siihen kasvanut,
elänyt ja siihen mukavoitunut.
  näin on kaikilla ihmisillä,
siksi
hymyillään,
että olemme
itsemme kokoisia

Kissani...

Mulla on puolihöperö kissa,
Se ite on semmoseksi ittensä
Ristinnyt.
Bravuurina mirrilläni on mennä
Kirkontorniin jytäämään kissa tanssejaan,
Joista se kuulema saa hengellistä energiaa,
Jota se tarvitsee noitten maatiaiskissojen
Sietämisessä,
Ite se on main cool rotuinen tai sinnepäin.

Syvät unet...

Syvissä unissa on ain
Maukas seisovapöytä,
Humppatanssit ja makiat välipalat.
Niissä unissa vain harvoin käyn.
Mut kyllä mulle nuo puolivalmiitkin käy,
Ne, joissa joutuu heräilee tuontuosta.

Notkuu...

Kun mieleni notkuu,
Silloin ajattelen sinua,
Kun voimani pursuaa,
Silloinkin olet mielessäin.

Ymmärtäväiset silmät...

Ymmärtäväisiä silmiä ei kannata
Sulkea, sillä sellaisia näkyy harvoin,
silloin,
Äiti lastaan tuudittaa.

Virolaiset...

Virolaisilla ei ole
Kotimaassaan työtä,
Tulivat suomeen,
Tekivät härmäläisistä työttömiä,
Hallelujaa

Tapiola...

Tapiola oli ennen
Metsämansikka maata,
Sitten sinne tuli
Kiihkouskovaisia koripallon heittelijöitä ja
Metron retale,
Ny
Ei oo metsämanssikoita.

Kuihtunut eilinen...

Kuihtunut eilinen,
Valvotti koko yön,
Aamun sarastus ei levollisin silmin koko päiväni
Näe,
Vain,
Usvaisen väsymyksen takajalat minua iltaani
Saattelee,
Vuoteeseen viettelee.

Suuret hetket...

Suuria hetkiä on elämä täynnä,
On väsyneitä silmiä,
Uupuneita mieliä,
Raukeita olotiloja,
Ne hetket ovat suuria hetkiä,
Sillä niitä ei kaikki koe.

Suopursu...

Suopursut kukkivat hallasoilla,
Korpisoiden siimeksessä on
Niiden vainiot.
Siell kukkivat muutkin aattelliset,
Isänmaankamaran kaunokaiset,
Jalokukat luonnonhelman.
 

kaipuu...

pienet hetket,
ne hetket, jolloin tähdenlennon näen,
silloin
on se hetki,
jolloin kaipuu, kaipuu...

vertaisesi...

yritit elää elämäsi aiheuttamatta
sen suurempaa,
et kerjännyt juhlia,
et
pahoja aikonut,
elit sulassa sovussa,
mut
yhden jäljen elämään jätit,
minun mieleni on ikuisesti sinulle kiitollinen, kun
pidit vertaisenasi.

saatella...

kävelen päivittäin,
nukun öisin,
aamut ja päivät meenvaan,
mut
ain on hetki sinua
aatostella ja hymy kasvoilleni
saatella.

Joskus...

Joskus on osattava olla
Hiljaa,
On taidettava
Kuunteleminen,
Joskus.

Valo...

Syksy saa valonkin näyttämään
Kauniilta,
Vaikka eihän se miltään näytä.

Kuutamoi...

Illat ja aamut päivän
nojaa,
Mutta minulla ei ole
Tukea,
Kadotin itseni yöhön,
Jossa ei tähdet loista,
Eikä unelmat kuutamoi.

Ihminen ja lumpeenkukka...

Ihminen on lumpeenkukan
Serkku ja
Toisinpäin.
Ainakin minusta niin tuntuu,
Sillä
Keväällä kumpikin kukkaan
Puhkeaa.

Lykkään..

Luoja loi maan ja taivaan,
Tai sitten se kasvoi itekseen,
Siihen varmuutta ken ties,
Mut
Kätösein varmuuden vuoksi
Ristiin lykkään.

Viheltelevä kissa...

Viheltelevä kissa jolkuttaa pitkin
Nyystöläntietä . Sillä ei ole ollut koskaan
Kiirettä,
Ei nyttenkään,
Vaikka se on menossa morsmaikulle kylään.
Mirrillä ei ole jälkeläisiä,
Kulkusensa se menetti jo pentuna ja ne ovat sittemmin toimineet
Papan tupakkapussina.
Morsmaikku ottaa hänet iloiten vastaan ja tarjoaa
Vieraalleen kermassa haudotettuja päijänteen muikkuja.

kannot kantaa...

nuoruus on kasvamista
isoksi ja tuuheaksi,
pois kaatuvaksi,
mättälle lahoavaksi.

ihminen ja puu,
samoilla vuosirenkailla
kannot kertovat

liukkahin...

talvi saapuu ja jalkani haluaa
luistellen hiihdellä,
myös
joulupukkia oottelen,
mutta pulkkamäki kaikein
liukkahin.

suonsilmässä...

jos joutuu muistelemaan on jo
suon silmässä,
poispäin säilymässä
  nuoren ei itseään kannata muistella,
kannattaa muistella itseään vanhempia,
heillä olisi asiaa.

parhaat kaverit..

parhaat kaverit ovat entisiä
harrastajia,
nykyisiä toivottomia,
he ovat harrastaneet liikaa,
niin paljon, että huilaavat vihdoin.
  nyt heitä tapaa baareissa,
silmät huurteisina,
 ennen olivat jokapaikan onkijoita.