Ihminen lakastuu, Kuin kedon kukka, Mut Ei synny uudestaan Kuten kedon kaunokainen. Kedon kukka paikallansa asustaa, Ihminen Monissa huoneissa, Muttei sijaansa saa, Kun taasen kukkanen juurilleen taipuu.
älä riennä aikas ohi, äläkkä ahmi sitä mikä vast itämässä, huomisissa varttuvii, vaan elä hetkilläs, niinkuin luontopuut pensaat ja viljapel...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti