maanantai 3. heinäkuuta 2017

leppäkerttu...

tuhannetkaan vuodet eivät
tätä päivää korvaa,
sillä elän,
näen ja koen,
mutta hienointa on,
kun
leppäkerttu huilahtaa olkapäälläni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...