hiihdän kevään aukaisemaa
latua,
se kiertelee syksynlaaksossa,
siellä olin sienessä,
sieltä keräsin sankollisen puolukoita,
muistelen ja lykkään lisää vauhtia,
kunnes saavun
suvisempaan paikkaan mitä onkaan olemassa,
uimarantaan
muistelen kesää,
hymyilen ja jatkan sivakointia,
onhan niin komiat kevätsäät
ja
sukseni hyvinmielin luistavat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti