sunnuntai 18. helmikuuta 2018

pikkuurpiainen...

pikkuurpikaista palelee,
se värjöttelee lintulaudalla,
pakkanen paukkuu ja varpuspöllö
tarkkaileee,
onneksi laudalle istahtaa
isopäähuttunen, joka havaitsi
pikkuurpiaisen ahdingon,
se otti lintusen siipiensä suojaan
ja
samalla pirautti varpuspöllölle,
että häipyis toljottamasta,
tai muuten hän tulisi sen
höyhentämään,
pöllö liiteli tiehensä ja niin
loppui pikkuurpiaisen vilu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...