juhannuskokkoa aatellessain
mieleeni tulee
suomenhevonen
urho,
tuo pappani uskollinen kaveri,
hevonen, mutta
enemmänkin,
muistan hänet kesäkaverina, kun hoidettiin
maatalon hommia,
olin vasta-alkaja, mutta hän antoi aikaa,
näin saatiin monet rankakasat pihoille,
perunapelto kynnettyä ja kauppareissut tehtyä,
se oli
sitä aikaa,
kultaista aikaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti