istun kaatuneen
mäntypuun kylellä,
ympärilläni on ikimetsää,
suljen kaiken muun pois mielestäin
ja
keskityn hetkeen,
tunnen ja näen, kuulen ja käsitän,
että ihmisten elinympäristöt eivät voi
koskaan saavuttaa tälläistä tilaa jossa
maailman pienimmät asustavat,
minusta tuntuu, että olen paratiisissa,
siellä uskontokirjassa kerrotussa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti