lapissa tunnen
enemmän eläväni,
tunnen lapsenmieleni
syvenevän, kun tunturiin
katseeni siirrän,
tunnen jylhät rinteensä minuun
tulevan,
tunnen, kuinka olen rinteittensä
suvilapsi,
joka hymyillen siihen uinahtaa,
lapissa en mitään turhaan saata, en ainuttakaan
sanaa tuulten viemäksi sano, vaan kerron sen rinteitten
sulaviin kaikumaan, jotta niitä saisin huononpina etelänpäivinä
kuulostella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti