työlöysin viimeinen päivä, sitten
kotokulmille, tätä samaa rataa
vuosikymmenet. jotenkun jotkut
puhuvat aktiivimallista hymyilyttää,
olenhan toteuttanut sitä kolkytvuotta,
vapaaehtoisesti ja täysin rinnoin.
tää on ollut mulle räätälöityä hommaa,
enkä voisi kuvitellakkaan mitään muuta
olen elämän erakko,
tarpeksi köyhä ymmärtääkseni
työn merkityksen, tarpeeksi sairas
tajutakseni terveyden päälle,
en punttisaleilla kolistele, mutta
veryttelen varttani hyötyliikunnalla
ja loput hoitaa dita koirasein, joka
jolkuttaa rinnallain pitkin nyystölää,
päijänteen helmen pohjukkaa
ihminen on koostaan huolimatta
pienempi, kuin sammalpeitteessä
lymyilevä luomakunnan pienin,
sillä hänellä on elämänsalaisuuden
avaimet ja työkalut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti