elän paikallista elämää,
pikkuhiljaa ja niin
hiljalleen,
ettei
ruisrääkkäkään hengästy,
elän sovinnolla luontoni kaa,
puren hammastain vain, kun
mieltäni satuttaa,
en hymyile joutaville,
vaan katson ikipetäjään,
tervehdin menneitä ja villkutan
tuleville,
elän paikallista elämää,
en riehu hullun lailla, en laula
aamu kuuteen, enkä viisastele
kelopuille,
sillä ne tuntevat enemmän
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti