lauantai 8. syyskuuta 2018

paikallista elämää...

elän paikallista elämää,
pikkuhiljaa ja niin
hiljalleen,
ettei
ruisrääkkäkään hengästy,
elän sovinnolla luontoni kaa,
puren hammastain vain, kun
mieltäni satuttaa,
en hymyile joutaville,
vaan katson ikipetäjään,
tervehdin menneitä ja villkutan
tuleville,
elän paikallista elämää,
en riehu hullun lailla, en laula
aamu kuuteen, enkä viisastele
kelopuille,
sillä ne tuntevat enemmän

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...