elämämme sankarit...

yhteiskunta joka rakastaa poikiaan
ja suojelee kauniinpiaan,
rakastaen vanhuksiaan ja
lapsiaan
on
hyvä paikka elää,
siksi minun katseeni usein kääntyy
muinaisuuteen,
hautausmaalle,
jossa lepäävät  entiset ja tämänpäivän
tekijät,
elämämme sankarit

myötätuuli...

ellei ihminen
syntyis tai
kuolis,
hän vain olisi,
leijailisi ja viheltelisi,
hymyilisi ja vähän marisisi,
niinkuin syyslintu
sintaivaalla, jota myötätuuli kuljettaa

risteys...

marraskuun ensimmäinen,
sumun ja pimeän
risteys,
näen taskulamppuni valokiilan
ja
koirani kiiluvat silmät,
muuta ei kuulukkaan,
onhan hetki aamusta,
jolloin elämä alkaa

koira kuljettaa
tupsulta tupsulle,
nostaa koipeaan
ja taas mennään,en aattele suuria,
siksi tämä homma sopii mulle

viikonloppu on vapaata
työmaalta,
on vainajien muistelot,
en enempi muistele,
hieman vain,
pappaani etenkin,
hänestä on jäänyt suurin jälki


lenkki on kierretty,
koira pyyhkäsee
vehkeensä,
minä kenkäni ja astumme
pirttiin,
kotiimme

luokseen kutsuvaa...

ihminen voi olla
varas tai hyvä pappi,
voi,
jos
olosuhteet ovat hyvin osuneet,
mutta
huonoilla hetkilläkiin ihmisestä on
myös tullut ihminen,
jossa on
hyvän tuoksua,
semmoista luokseen kutsuvaa

villihevonen...

villihevonen oli
ennen luonnonkulkija,
sittemmin
peltosarkojen kyntäjä,
nyt
raviratojen kiertäjä,
mutta yhäkin se
komiasti hirnahtaa,
hevonen,
ihmisen kera se loi
tämänpäivän maailman,
tämänpäivän,
jossa kumpikin on nyt
sivuosissa,
ulkoradoilla

vaatimaton...

vaatimaton jää
kiireen jalkoihin,
mutta hänen päänsä
pinnalla pysyy,
kun kiire hellittää

liian kumarassa...

liian kumarrassa ei
kannata
elämältä anoa,
vain senverran, että luonne säilyy
ja vatsa täyttyy,
sillä
nöyrällä on taipuisa luonne,
mutta sillä ei tie mittään,
jos sitä ei taivuttele
elämäkseen

Halpa...

Halpa on
Kallista,
Sillähän ei ole
Arvoa

jos osan elämästä....

jos osan elämästä
eläisi satujen
maailmassa,
ainakin ne joutoajat,
niin meillä olisi
hymyileviä
eläjiä

ylen aikainen...

kuuntelen ylenaikaista,
vaikka kello
tikittää
puolta neljää,
siellä häikiö ja keränen
turinoi,
oon kuunnellut
kanavaa kauan,
niin kauan, että muistan edesmenneen
toimittajankin ja kinkunpaistaja
ihamäen,
joka on mielestäni
toimittajien kenraali

rakkaus...

rakkaus
on
asia, josta on monta väärennöstä,
törkeitäkin useita
tuhansia

viheliäinen...

ihminen ei ole
yksinoikeutettu
luontokappale,
vaan
vain yksi,
mutta viheliäinen on totta vie

ajatuksenmitta...

joskus olet
ajatuksenmitan verran
totuudesta,
mutta juuri samaisen verran
sinut
valhe kahlitsee

syyslintu...

syyslintu katselee
kalvenneita ihmisiä,
jotka menevät ja tulevat,
mutteivät minnekkään,
lintu ihmettelee kuitenkin
näiden kiirettä, vaikkeivät
mihinkään ehdikkään
syyslintu ei turhia
hötkyile, se syö mitä eteensä
tulee ja lentelee sinnetänne,
muttei turhan takia, ainoastaan
varpuspöllöä varovat, sillä se on ain
liikkeellä

hiljainen mieli...

hiljainen mieli janoaa
kostoa ja sen aika
on tullut

terroristi istuu
keskellä,
keskellä matkustamoa ja sitten räjähtää kuningattaren
huoneessa,
siellä luvatussa
paratiisissa, jossa neitsyet
suudelmnin hänet vastaanottavat

sade...

sade piiskaa tuulilasia,
hämäryys
valaisee varjoaan,
mutta tumma tienpinta
oon edessäni ja matkan pää
on huomisen puolella
keskityn olennaiseen ja toivon,
ettei pimeydestä tule eteeni
odottamattomia, sillä silloin olen
voimaton, vaikka seitsemänkymmentä
tonnii takanain

tunnelmat...

tunnelmat syntyvät,
syttyvät ja sammuvat
mielialojen mukaan,
tasaotsaisilla on yhtä
yht viivaa vaan mutta  ryppyotsaiset
nauttivat jokasään keleistä

eduskuntakevät...

eduskuntakevät tuomien
kukkiessa koittaa,
sieltä poistuu
monta
tutunkasvoa
ja toisiakin,
sinne kurkottaa
monen monta entistä toivotonta,
jotka uuden kevään loistaessa
idulle itävät

minuutin yli...

tulevaisuus on
haavetta vain,
sillä sinne ei suinpäin päästä,
eikä ainkaan heti
aamuyöstä,
vaan tulevaisuuteen kannattaa
pukeutua tasaisen suotuisasti,
Sillä
se tulee jos on tullakseen
ja usein se ilmestyy
heti minuutin yli

kurkoteltava...

jos sulla on nälkä,
olis hyvä olla syötävää,
jos nukuttaa pitäis nukkua,
jos haluttaa luistella niin pitäis
päästä skimmailemaan,
mutta aina
ei ole mahdolliusuutta,
silloin vaan on
mentävä ja huokastava, sekä
huomiseen kurkoteltava

esa kärhä vihreiden puheenjohtajaksi...

vihreä liike tarvitsee
minunlaistani
puheenjohtajaa,
sillä en piirtele lammenjäille
nimmareita, vaan isken kuokkani
tulevaisuuteen

hallituksemme...

suomessa menestyy
hallitus, joka tasaisen
hyvästi hallitsee, eikä
jaa etuuksiaan puolueellisesti,
suomessa menestyy
hallitus, jota kunnioittavat
ihmiset laidasta laitaan

aamut...

aamut ovat lokakuussa
tummanpuhuvia,
silloin myös
mielet
altakulmien katsovat,
mutta päivän koi
niiden ryhtiä nostattaa,
sillä päivä ei kestä katsoa
ihmismieliä jotka epätoivossa
iltaansa etsivät

menneet...

pähäinpäivänä
on menneisyys muistoissa,
poisnukkuneet eiliset, jotka sijasivat
tämänkin päivän, minun ja sinun hetkesi,
heille hetki ajatuksistasi suo, sillä vuorosi
ennenpitkää samanlaiseksi juhlistuu, kunhan ensin
suoritat ensimmäisen rastisi, tämän elämän pituisen

nouseva päivä...

aamusta moni juttu
aukiaa,
siint monet jutut raukiaa,
monet alkavat,
kunhan vaan silmät auki
kohti nousevaa päivää
nousta saa

itse kukin...

meidän tulisi muistaa, ettemme
voi aina näin,
hyvin tahi huonommin,
sillä yön jälkeen kaikki voi
olla
toisinkinpäin,
elämämme on sattumia,
kohtaloita ja lapsuutemme päiviä,
jotka aikusuuden kautta vanhenevat,
toisilla ei senkään vertaa,
sillä sattumia olemme,
luontoäiteen murusia,
itse kukin

tänään näin...

tänään on näin,
eilinen meni niin,
huomista en tiedä,
mutta parhaani mukaan
sitä alustan

ymmärtää..

ihminen joka ymmärtää
lähimmäistään
ainakin senverran, että kuuntelee
tätä,
ymmärtää
paljon

luontokappale...

ihminen on luontokappale,
jolla on juurensa
syvässä,
ajanlaskumme alussa,siellä
luomiskertomuksen pohjimmilla sivuilla,
niillä sivuilla,
jolloin oli syksy,
melkein lokakuu,
niinkuin nytkin

kaunis vanhus...

kun ihminen saa elää
nuorten kanssa
hänestä
kasvaa kaunis vanhus,
semmoinen ihminen, joka
ymmärtää
nuorten jokapäiväistä elämää,
melkein sitä jonka on joskus itsekkin
elänyt

köyhyys...

jos köyhyys poistuis,
poistuis
paljon,
mutta mihin kaikki rikkaat
sopis,
heitähän on jo yllin kyllin

moittia...

on vaivatonta moittia,
kuin kiittää,
vaikka vain toisesta
kumpikin hyvin vois

syyskukka,,,

syyskukka koskettaa ensilunta,
se hymyilee,
sillä tietää aikansa tulleen,
on
hänen aikansa talviunille
lakastua
ja keväänkorvilla
uuteen loistoonsa
nuputtautua

saudiarabian teurastajat...

saudiarabian
teurastajat nauttivat
kansainvälisestä suojeluksesta,
jota johtaa ylikansallinen aseteollisuus

kauniit kuvat...

elämme maailmassa jossa
kauniit kuvat asuvat,
mutta huonosti voivat,
sillä meitä ohjaavat
katuvalot ja
verkkokaupat, jotka täyttävät
elämämme,
turhuuden elämän,
jossa ei ole muruakaan
elämästä johon meidät on
luotu

olemme syöneet elämän...

eläimet häviävät maailmasta,
sillä heille ei ole
pellon piennartakaan,
ei laidunmaata laisinkaan,
pian meitä on
vain me,
tuhon kasvot,
itsekeskeiset kuvamme
meille
ei enää satakieli laula,
ei ketunpoika polkujaan kulje,
ei,
sillä olemme syöneet heidän
elämänsä

höpötyksiin...

kun yksinkertaisesti elää
ei eksy kaikenmaailman
höpötyksiin

kiinalaiset...

kiinalaisia on niin paljon,
että niiden kanssa
kannattaa olla
väleissä,
hyvissä

filosofianmaisteri...

ihminen kypsyy
elinaikanaan,
mutta kuollessaan
hän vasta valmistuu,
silloin hänestä tulee
filosofianmaisteri

eduskunnan terävimmät...

eduskunnassa istuvat
suomen terävimmät
päät,
me muut
totuttelemme
kaikenmaailman
viisauksiin,
joskus koville ottaa, kun viisaudet
eivät mahdu jokapäiväiseen elämään,
mutta se taitaa johtua lanttupäisyydestämme

kaupunkilaistuminen...

kaupunkilaistuminen loi
ihmisille ongelmia,
ihan turhia
murheita,
nyt ihmiset joutuvat jonottelemaan ja
kävelemään just sen verran, ettei sekään
taito ruostu,
kaupungeissa ihmiset saavat
ihottumia ja suonikohjuja,
heille tulee kaikenmaailman
näppylötä ja paskahätiä,
sekä joutuu ostamaan
kuukautiskortin
joukkotiedotusvälineeseen,
tuohon metron vetämään
ihmisrekeen

tasainen elämä...

tasainen elämä syntyy,
kun ei
eteen eikä taakse liiku,
silloin ei saa piehtaroida, eikä
turhia miettiä,
eikä ruuhkabussiin
hyppiä,
tasainen elämä on pitkävetistä puuhaa,
eikä siinä ole mitään kohokohtia, eikä
ainakaan liukumäkiä,
se sopii ihmisille,
jotka eivät tykkää mistään

luontoeläin...

ihminen on luontoeläin,
mutta hän hamuaa
ilmojen herroiksi,
sinne ulkoavaruuden
kaukaisille salomaille

Tyytyväinen...

Tyytyväinen ihminen
Ei ilakoi,
Ei mittään ilmettäkään,
Sillä hän itseenä nukahti

Syysromantiikka....

Syysromantiikka
Kulkee kumisaappaissa
Joissa varpaita lämmittävät
Villasukat,
Jotka ovat kirpputori löytöjä,
Niissä tuoksuvat maaseutu ja
Talvisota,
Ne on hieman isot mutta onhan
Kutistumisen varaa,
Jota ei ole romantiikasani,
Sillä se nytkähtelee viimeisiään

Rikkaus...

Rikkaus ei ole
Arvokasta
Vaan
Hyvyys on kultaakin
Kalliimpaa

Nolostua....

Nolostua voi
Ainoastaan
Viaton ihminen

Aseteollisuus.....

Aseteollisuus peittelee
Saudiarabialaisten
Tekemää
Murhaa,
Aseteollisuus, joka on
Teollisuusala
Joka on ihmishenkeä
Tärkeämpää

Tillintallin....

Joskus ihminen
On
Tillintallin,
Silloin ihiminen on
Lähinnä elämänsä lähdetä,
Siittiötä

Arkkuhautaus....

Tutun tuttu kuoli
Ja
Hänen viimeinen
Tahtonsa oli
Arkkuhautaus,
Sillä krematoriossa on
Kuulemma helvetin kuumaa

Tuska...

Tuskalla on
Ilonpäivänsäkkin,
Ainakin
Silloin
Kun hevi soi....

Aurinko..

Aurinko
Lämmittää
Jokaisen mieltä,
Niidenkin jotka
Eivät välitä ympäristöstään

Syvät haavat...

Syvät haavat
Sieluun tehdään
Epäluottamuksen veitsellä,
Tylsällä mielellä

Politiikon rehellisyys...

Politiikon täytyisi
Olla edes
Itselleen rehellinen,
Jotta vois toisia moittia

Syys....

Syys on
Sateista aikaa,
Siksi silloin luontokin
Hiljentyy, pitkän talven varalle
Varautuu,
Pois kaiken turhan tuulten mukaan
Jouduttaa

kullan kallista...

elämä
on
kullan kallista

kalvaa...

ihminen ja luontopuu
on synnytetty
yhdessä elämään, mutta
nyt
toinen toista kalvaa

Kani...

Kani on
Jäniksen
Kaupunkilais serkku,
Mauton
Sanoi kettu
Pojalleen...

jakainen päivä..

jokainen päivä
on ihme,
iso ihme,
mutta ihmeempiä ovat
ensimmäinen ja vihoviimeinen

keskustapuolueen kiikkustuoli...

keskustapuolue nojaa
liikaa kiikkustuoliin,
siin se kutoo menneitään,
eikä kato ulos, kun siellä
tämä päivä näkyy

vihreäliike...

vihreäliike sortuu useasti
valitsemaan ihmisen johtoonsa,
joka on jo valmiiksi
tyhjä,
etenkin he suosivat
ihmisiä jotka syleilevät
sellaista elämänmenoa, jota
eivät muut suomalaiset elä

politiikon omatunto...

suomessa on monta
sellaista poliittista
halllitsijaa,
joilla on
huono omatunto

tähtitaivas...

tähtitaivas ei
pilven takaa näy,
mut selkosilla säillä se
kuutamon kaa siellä volmottaa,
silloin on myös kuulas yö, sillä eihän
ne sateen tuulisilla ilmoilla hyvin yhdessä näy

yö...

yö luovuttaa aamulle
tilansa,
siin se hetken viivähtää,
kunnes päivä taloksi käy,
kunnes ilta vuoronsa saa,
mutta jälleen yö tilansa luo

vaivan kukkanen...

politiikko on onnistunut,
jos hänestä
juorutaan
vastapuolen leirissä,
mutta omisaan hän
on vaivan kukkanen

olet pulassa...

suomessa
voit hyvin,
jos olet
tarpeeksi rikas tahi köyhä,
mutta keskiluokkaisena
olet pulassa

elävä maaseutu...

elävä maaseutu olisi
moneen yhteiskunnalliseen
ongelmaan
ratkaisu

kateellisuus...

kateellisuus kannattaa
vain
näyteikkunassa

nukut...

joskus nukut koiran unta,
jokus
ihmisen,
joskus
heräät
ja peräät itseltäs,
et missäs oot,
vaikka siivosti oot nukkumaan
mennytkin

kanahaukan tähtäimessä...

todellinen vapaus
on olla vapaa kuin taivaanlintu,
kaikki muu elämä on
elonhaassa laiduntamista,
se on kelan kortistoimaa
elämää,
bonuskorttien juottovasikkana oloa,
väestökirjanpidon alaista
laidunmaata,
mutta taivaanlintua ei kahlitse
maalliset laitumet,
hän on sinitaivaallisen vapaa,
ellei ole syntyessään rengastettu
ja
kanahaukan tähtäimessä

hyväntuulen lähde...

ensilumen riemut
pulkkamäestä raikuu,
siellä punaposkiset nuoret
nauttivat luonnonluomasta,
tuosta ensilumen luomasta  ilonmielen
hetkistä, joita ei rahalla osteta, eikä kaukomailta
hankita, vaan ihan kotipihan kynnyksellä on luontoäiteen
ilmainen hyväntuulen lähde

tietävät...

jotkut tietävät
kaikista paljon,
toiset vähästäkin vähäsen,
mutta juuri he
tietävät eniten,
koska eivät ole tietävinään

Ikävä totuus...

Jos politiikko
Ei kuulu
Mihinkään puolueeseen,
Hänelle ei
Luottamuspaikkoja
Heru,
Sillä ne jaetaan
Jäsenkirjallisille

Herätä...

Ihmisen tulisi
Herätä muulloinkin kuin
Aamuisin,
Heidän tulisi
Herätä tavanomaisuudesta

Hengittämiset...

Ihmisen pitää
Hengitellä jotta silmät
Pysyis kirkkaina,
Mut
Metsän puut ottavat
Iisimmin,
Sillä ne ovat oppineet
Syömäänkin hengitellässään

Ensilumi...

Ensilumi sai
Mielet mukavaksi,
Se laitattaa lumipallon
Pyöräyttämään ja sen tutun
Niskaan nakkaamaan

Haikeeta

Elämä on
Hymyhuulilla
Elettävä, sillä niin
Hauskan haikeeta se lie

Tuholaisen poika....

Ihminen on
Luojan
Vikatikki,
Sen piti luoda kaunis
Omenapuu,
Mutta tulikin ihminen,
Tuholaisen poika, joka oppi
Hetimiten kieroilun alkeet

Joutilaisuus....

Ihminen on
Arvoton
Ellei
Hänen suvussaan ole
Ollut
Joutilaisuutta

Otto-ville kuusinen...

Kylmät ihmiset
Ovat
Laittomasti syntyneet,
He ovat
Otto-ville kuusisia

hallitusvastuu..

hallitusvastuu on
kova vastuu,
siksi sinne
tarvitrsisi
sellaiset henkilöt,
joiden itsetunto kestää
puolukurin paineet

ensilumi...

ensilumi on valkoista,
se on ilonaitoa ja luo
paljon hymyileviä silmiä

hallitusvastuu...

ensi kevät paljon muutosta
tuo,
ainakin senverran,
että hallitusvastuut
toisiin
kouriin tarttuvat

onnellinen elämä...

onnellinen elämä
on parsittu
arkisista asioista,
joka jutun tekemisistä

helsinki ja jätevesiasetus...

helsinki
on
monen turvapaikka,
liian monen, sillä tilaa olis
maaseudun ihannuudessakin,
siellä
jätevesiasetuksen kotimaakunnassa,
jota keskustapuolue viljelee,
demarit moottortoitietättää, kristillistilliset kirkkoja
tyhjentelevät ja viimeinenkin vennammolainen on
kokoomuksen listoilla,
vihreät istuvat kantojen nokassa ja käpyjä
viljelevät,mutta vain ylivuotisia, joista käpytikka
on nielassaut omansa

huuhaaliitot...

kunnon palkkatyöläinen
on
ammattiliiton jäsen, eikä
minkään huuhaaliiton, joilla
ei ole yhteiskunnallista
otetta työmarkkina kysymyksiin

tiettömät tiet...

tiettömillä teillä
käveltiin
ennenvanhaan,
silloin, kun suomalainen
oli viellä jukolan jussi ja suden
koirakseen kesytti,
silloin, jolloin ei ollut pikavippejä,
eikä
työmarkkina kysymyksiä,
nyt on
ja koirakin ihmistä kesyttää

karpalot...

karpalot ovat
lokakuun marjoja,
ne kypsyvät rämesoilla
ruskasilla,
luontoäiteen takapihoilla,
noilla elämän kullanarvoisilla
hetteiköillä, jossa luonto kuiskaa
kauneuden sanoja, jotka maistuvat
marjoina makoisiommilla

maanantai...

maanantai on
alun päivä,
viikon ensimäinen uninen,
jonka perästä kaikki muut päivät
tulevat,
perjantai niistä
kevyemmin

viimeinen kortti...

aina kannattaa katsoa
viimeinenkin kortti,
eikä kääntyä poispäin,
sillä
lopussa kiitos seisoo

epätoivon hetkellä ei pidä
lopettaa,
ei silloinkaan, kun
tuntuu tyhjältä,
sillä toivonkipinä ei
koskaan sammu

hautaa...

rakkaus on
elämän arvo,
sitä ei kuolemakaan hautaa

noitua...

rumia sanoja
ei pidä turhaan
noitua,
vaaan tosi kipeessä paikassa

maaseutuu...

maaseutu kiinnostaa
ihmisiä,
mutta sinne tarvitaan
kulkulupa,
sillä sinne ei voi noinvain tulla,
vaan kulkulupaan tarvitaan
eläinlääkärin todistus ettei
kanna kaupunkilaistauteja

luonto rakastaa...

luonto rakastaa
siivosti eläjää,
se kunnioittaa luontopolullaan
kulkijaa,
jos tämä itsestään ei jälkiään
jätä

luonto....

luonto on niin itsestään
selvyys ihmiselle,
etteivät
he
sitä huomaakkaan

työmarkkina huolet...

jos olisin kaikkivaltias
niin järjestelisin
ihmisten asiat niin,
ettei niille
tulisi
työmarkkina huolia

elät vain kerran...

elät vain kerran,
tai
aina kun heräät,
siksi herää iloisin mielin,
juo kahvisi yskimättä,
äläkkä sulje ovias lähtiessäs
liian
äänekkäästi

kiire...

kiire kertoo,
että olet velttoillut,
sil
kiire on
myöhästelijän tauti,
mut sen voi ajallaan
parantaa

oot loppu...

katuja on paljon,
jos jokaisen kävelet alusta
loppuun ja takaisin,
käyt jokaisessa kaupassa ja katsot
jokaiseen näyteikkunaan,
oot
loppu,
mutta jos maaseudulla kävelet
sen yhden kinttupolun
päästä päähän ja takaisin,
elät

liihottelee...

jokapäiväiset hetket
pelastavat ihmisen
hullun kotkan kynsistä,
sillä se tahtoo sellaista
saalista, joka aina pyhävehkeissä
liihottelee

naulitaan....

jos tarpeeksi alennut,
huomaat kuinka sinut
huomataan,
mut
jos korokkeilla tanssit,
sinut sieltä naulitaan,
sillä
ihminen ei ole toistaan korkeampi,
on vain toisia, jotka sinne
näkyvät ja he ovat
alentuneet

onnen avaimet...

liian syviä ei kannata
miettiä,
sillä sieltä ei lopultakaan
löydy onnesi
avaimet,
vaan ne löytyvät
jokapäiväisestä elämästäsi,
elämästäsi, joka on suruniloilla
päivitetty,
työllä ja toisellakin tienattu,
hetkistä,
pikkuisista hetkistä

tutut juomat...

ihmisen ei pitäisi juoda
tuttuja juomia,
sillä niistä haihtuu
uutuudenviehätys
ja ne helposti tulevat
tutun jokapäiväisiksi

tyyni olo...

joskus on niin tyyni olo,
ettei tunne
vitutusta,
ei hymyilytäkkään,
eikä yhtäkään erääntynyttä
laskuakaan,
ei ainoatakaan
mielensäpahoittanutta juttua,
eikä hyviäkään,
joskus on sellainen olo,
ja nyt se on
ajankohtaista

hiljaisuus...

hiljaisuus kuulee
syvemmin,
se aistii tunteet syvemmätkin,
jotka eivät suurta ääntä itsestään pidä,
sillä
hiljaisuus on
käsinkosketeltavaa
yksinäisyyttä,
joka ei ole yksin,
vaan tuhanssilla tunnelmilla
seuranas

ukko ja muurahainen...

ukko ja muurahainen
istuivat
kannonnokassa,
muurahainen huilasi ukon polvella
ja
ukko imeskeli sammunutta
piippuaan,
kuten tavallisestikkin,
sillä hän oli lopetellut
kesskuttelut
vuosikymmeniä sitten,
mutta piippu oli huuliin jäänyt,
siinä se tottuneesti suupielestä toiseen
liikuskeli ja tämä muurahaista huvitutti

ukko ja murkku olivat kavereita
vuosikymmenten takaa,
siitä asti. kun ukko oli
pelastanut muurahaisen karhun käpälästä,
otso oli meinannut herkutella koko muurahaispesällä,
mut onneksi ukko tuli hätiin ja antoi karhulle potkut
persuksille ja ihme ja kumma tämä otti hatkat ja heitti
muurahaisen ukon syliin

he istuivat näin keskipäivän aikaan
kannolla, oli tullut tavaksi vaihtaa
kuulumiset,
nytkin
muurahainen tiesi, että seuraavasta
talvesta tulisi kylmä ja erittäin luminen,
ukko oli tyytyväinen, sillä silloin
kalakin syö parhaiten ja hän päättikin
heti ensiviikolla viedä verkot järveen,
jossa ne saisivat olla koko talven, pari katiskaakin hän
luodon reunaan laittaisi

muurahainen taas lupasi pysytellä ukon
leivinuunin ylisillä,
siellä villasukan kätköksissä, jossa se saa
kunnon talviunet, jollei ukon kollikissa tunge itteensä
samaan sukkaan

espoon tapiola...

lokakuinen iltapäivä
espoon tapiolassa,
täällä suomen
suomalaisemassa
kehdossa, jossa
nykyisyys ja menneisyys
rintarinnan,
ikipuunkin vieressä
jolokuusi,
joka turvautuu tämän tästä
ikuipuun tietotaitoon, kuinka
suomen vuodenajoilla eletään,
tähän ikiupuu hymyillen vastaa,
ettei pidä syksyllä riehua, ei talvellakaan,
eikä ainakaan keväällä, mutta kesäisessä
suviyössä voi latvaansa kunnolla tuuletella

suo...

suon suoma yksinäisyys
on kauneinta tunnetta,
jonka ihminen voi
tuntea,
siellä elämä kuiskaa tunteillesi
sellaisia tuntemuksia, joita
et muualta saa,
siellä hillasato luokseen
pyytää,
karpalotkin syksymmällä,
rämeen tuoksu saa mielesi
rauhoittumaan ja kanervan kukat
tuntemaan,
siellä ei ole kiirettä laisinkaan,
sillä siellä ei ole muuta,
kuin luonnonlait

hyvä elämä...

hyvä elämä
tahtoo
onnistuakseen
ennakkoluulotonta
mieltä

kurjuus...

kurjuus ei kuki
hyviämieliä,
mutta se on herkkä
leviämään,
hukkakaurantavoin
koko sadon jyvittää

erimielinen...

ihminen joka on erimieltä
asiasta kun asiasta,
hällä ei ole
mitään
mieltä

katkera ihminen...

katkeran ihmisen
sanat ovat
mustia,
ne sisältävät sydämmensä
kylmyyttä ja ikävän pahaa,
jotka
luontolinnutkin kaukaa
ohittavat

ajan merkitys...

ajan merkityksen
huomaa
työmaaltaan jossa on
ikänsä ollut,
sen huomaa, kun tutut
lähtevät ja itsekkin
on menettänyt
nuoruuden innon,
tuon jyväsen, joka
aikanaan kylvettiin

kartanot ja hovit...

mitä isompi on
kartanon tahi hovin
väki,
sen riitasempaa
sakkii,
ihankuin isoissa valtioissakin,
siellä kaikenmaalaiset
ristiriidat tuon tuosta

ei suju...

aina ei suju,
ei useinkaan,
mutta silloin pitää
olla tyynen tavallisesti

kädettömät...

joskus tarkoittaa
ehkäpä,
se tarkoittaa myös
asioiden työntämisen myöhempään,
sitä käyttävät
päättämättömät,
tahi
ihan
kädettömät

varis...

lokakuinen aamu,
kuulas hetki, jota aamuaurinko
kuvittaa
ja sekös varista huvittaa, sillä hän
tanssii
pullapalasen kanssa,
jonka hälle nakkasin, oommehan
kavereita jo kesän verran, jollon
rupesin tätä linjaa ajamaan,
varis oottaa ain
kääntöpaikalla ja ilomielin nokkansa
eväilleni avauttaa

politiikonalku...

tekopyhä politiikonalku,
puhuu mukavia,
mutta sivuuttaa
ikävyydet,
paitsi ne,
joilla kilpailijoitaan
lannistaa

maakunnat...

maakunnat olivat
ennen
läänejä ja niillä oli
maaherrat,
herrat, jotka olivat
palkintoviroissaan
nyt
herrat ovat menneet,
eivätkä maakunnatkaan
ole tulleet,
sillä kaikki ovat törmänneet
perustuslakiin, joka kieltää
puliveivaamisen

siirsin kellonaikaa...

heräsin johonkin aikaan,
siirsin
illalla juhannukseen päin,
väsyttää silti,
sillä kaikki kolme kelloa eivät
käy nyt sekunnilleen
oikiaa aikaa,
ennen sitä kävivät

olet ujo...

olet helvetin ujo
itseäsi kertomaan,
siksi kirjoitat kaikki
tarinoiksi,
itsesi kokoisiksi,
siksi hymyilet itseksesesi ja juttuasi
heität,
koska tarinaasi kirjoitat,
itsestäsi ulospäin kertoilet,
siinä itseäsi kerrot,
sydämmenpohjasta saakka
sanelet ja viimein onnenhyvästi
nukahdat,
sillä olethan
ujoutesi voittanut

kaunein laulu..

kaunein laulu
on
hyvänmielen laulu,
jossa sävelet rakkaudenkielillä soi,
eikä kertosäteessäkään
tuhkanpihkaakaan,
se soi ihan itsestään,
katseesta sävelet korkeuksiin
kantaa,
suudelmista tunteen
syvempiin,
käsi kädessä tunteita komppaa,
silmät sanojen puuttuessa kertovat
rakkautta syvempää

Ravinnoittaa....

Rakkaus syttyy
Tunteesta,
Sammuu
Sen puutteesta,
Siksi
Rakkautta pitää
Ravinnoittaa tuontuosta

opetettu...

korkeasti opetettu
tuttuni
usein itseään
esiin tuo,
mutta
hänellä ei mitään uutta mielellään,
vain entiset opetetut
sanantavut, jotka ovat
ajansaatossa väljähtäneet

luojani...

luojani on kaikkivaltias,
vapahtaja ja turvani
silloin kun tuntoni

heikoimmillaan,
siksi jaksan, vaikka
en aina eteeni näe,
enkä tunne syvempään

sitä hän on silloinkin, kun
olen voimissain,
mutta
heikommilla hetkilläni
häneen enempi turvaudun

rakkaus,
sillä on sielu,
kaikkivaltiaan mieli, josta ohuita
viipaleita vuolen,
siksi mun
on
hyvä silloinkin, kun
kaikki tummalta näyttää

valonkukka...

syysmusta ilta,
johon ei tähdetkään yllä,
eikä kuutamon loistekkaan,
on syysmyrskyn aikaa,
sitä aikaa jolloin hiljaisuus tuntuu,
Äänetkin kovemmilta,
tämä on hetki, jolloin
haluaisin olla
takkatulen loisteessa,
siellä sinun kainalossasi,
sinun valonkukkani

ihminsen arvet...

jokaisella meillä on
arpeja,
elämän arpia, jotka ovat
ihoa syvemmällä,
ne arvet ovat syntyneet
sielun syvemmissä
tilanteissa joihin ei sanatkaan
riitä

Varttua...

Eilen on mennyttä
Aikaa,
Tänään huomiseen
Kurkotan,
Siihen mua
Eilinen kannattaa,
Siksi ain kannattaa
Ajassaan varttua

Kannattaa....

Elämä on paljon
Mahdollisuus,
Se on vähänkin,
Siksi sitä kannattaa
Kannattaa

aurinko...

aurinko on suurin
taivaan
kappaleemme,
jos se sammuu,
tummuu elämä,
jos
elämme kuin viimeistä päivää,
aiheutamme kohtalomme, jota emme
voi enää valaista

ankeat valot...

kun ankeat valot
kulkuas valaisee,
istaha,
mieti entisiä ja aattele
tämänhetkisten juttujen
ohella huomistas,
ole rehellinen ja ennakkoluuloton,
ole juuri se ihminen, jonka tunnet
aikojen alusta,
ole
sinä

kurja alaluokka...

ne ihmiset jotka
eivät halua
yhteiskuntarauhaa,
eivät halua myöskään
tasapuolista markkinakenttää
yritysmaailmaan, saatikka työntekijöille,
sillä nämä ihmiset elävät toisten hädästä ja epätoivosta
ja iskevät kyntensä kaikkein haavoittuneimpiin,
usein heitä sanotaan populisteiksi, mutta on
viellä yksi kurjempikin alaluokka....

puremis fobia...

ihminen arastaa
toista ihmistä,
jos tällä näkyy
hampaat,
mutta hampaattomia ihmisiä
kaikki haluavat lähestyä,
Sillä
silloin ei ole
puremis fobiaa

rakkauden koti...

yhteiskunta ei voi
olla
kenenkään pelikenttä,
sillä
siellä eletään, asutaan,
siellä kasvatetaan lapsia,
siunataan poismenneitä,
yhteiskunta on jokaisen koti,
eikä siellä kaivata kilpavarustelua,
joka näkyy suurina tulonjakokysymyksinä,
yhteiskunnan täytyy olla rauhan koti, siellä voidaan
olla erimieltäkin, mutta siellä osataan sovitella rakkauden rauhalla

luomakunta...

luomakunta on pieniä
havunneulasia,
sanoja ja sammokon
kurnutuksia,
siellä on elämän alakoululaisia,
muut ovat yläluokilla tulevaisuudessa,
siellä
sumuvuorten takana, jossa
laulujoutsen kutoo lumpeenkukista
kauniin seppeleen  elämänsä juhiin

presidentti niinistö...

presidentti Niinistöstä
kehittyy taitava
yk n
pääsihteeri, sillä tietonsa ja taitonsa
ovat maailmanluokkaa, sekä asenteensa
jokamiehenluokkaa, jolla on vaivattomampaa
hallita maailman myrskyäviä meriä

karjalan kannas suomelle...

venäjä luovuttais
karjalan kannaksen
suomelle,
jos suomi
pysyis pois
natosta

lapin alkuasukkaat..

lapin alkuasukkaat on
ajettu norjan
nurkkaan,
sillä suomi on kohdellut
alkuperäisväestöään,
kelvottomasti

rosvovaltiot...

rosvovaltiot elävät
hyvin,
koska niitä
suojelevat
hyvät kansakunnat, jotka ovat
yhtä viattomia kuin
katolilainen piispa

saudiarabia....

saudiarabia suojelee
murhaajia ja aseiden
myyjät
hyväksyvät toiminnan

Maleksi....

Joskus harmittaa,
Joskus
Ei,
Mutta pääasia ettei
Kumpikaan viikkotolkulla
Minussa
Maleksi

Pikavippiä....

Elämä ei ole
Totisinta totta,
Vaan se on pikavippiä

Tietokone...

Tietokone tietää
Mitä ihminenkin,
Mutta se tunkee
Koko maailman ihmisten
Tiedot omaa nuppiinsa,
Siksi ihmiset siitä tykkää
Ja muut ihmiset sivuun lykkää

nykyelämä...

nykyelämä on keinotekoista,
pikaruokaa ja juosten kustua,
siinä ei pappi eikä almannakka
pysy perässä,
vaan ihmiset tekevät uraa,
onnetonta uraa

luonnollisemmin..

luonto ei
nykyihmistä liikuta,
sillä he ostavat kausikortin
saleille,
jossa ikiliha hikoilee ja tuskanolo
tuhisee,
kuntaas
luontopolulla kaikki menis
luonnollisemmin

Bussikuski...

Bussikuski
Ei ole
Ammatti,
Vaan elämäntapa

suolaheinä...

ihminen on suolaheinän
sukulainen,
siis ei kovin hääppönen,
mutta makoinen,
kelle maistuu

suolaheinällä on kuitenkin
parempi maine,
kuin ihmispolosella,
sillä suolaheinä ei
sotke ympäristöään kuten
ihminen,
tuo
vekkuli vipeltelijä

lauantai...

lauantai,
se tuntuu
saunapäivältä
ja lotolta,
tänään on lokakuun loppuja,
pikkunen pakkanen,
työpäivä ja siispä hyvä päivä

sovussa sovitut...

sovussa sovitut
huonotkin hetket sovittuu,
riitajutut madantuu ja toistensa
mietteet syvemmin avautuvat,
sopu antaa tilaa, sillä on tilavat
mielentilat jotka ymmärtävät poikittaisetkin
sanat ja vaitonaiset mielenentilat, sillä ne ovat
yhteisymärryksen avaimet

herättyy...

viikonloppuna
moni paikka pysähtyy,
moni ovi avautuu,
silloin arki pyhittyy
ja saa monet mielet
kuperkeikkaa heittämään,
silloin monet arjen tavallisuudet
peitetään kohti maanantaista aamua
jolloin viikonloppu unisena herättyy

on viisasta...

on viisasta välillä
pysähtyä,
hetkeksi,
senverran, että löydät itsesi,
sen syvimmän
omasi

maailma on iso ja tilava,
menet suunapäänä,
mutta et kaikkeen yllä,
et kaikkeen mahdu, eikä sulle
kaikki ovetkaan aukea,
sillä olethan vieras,
joka ei saavu itsenään

pakkanen höyryää...

pakkanen höyryää
luonnonsuolla,
jossa karpalot rapsakkaina
punoittavat,
siellä suopursuntuoksu voimakkaana tuoksuu,
kanervat ja heinäntupsut elinvoimaisilta
näyttävät, sillä onhan heillä kotinaan
luonnonsuo, jonne ei maalliset yllä,
sillä siellä on elämän syvimmät mietteet,
siellä eilinen loistaa tätäpäivää

aamut alkavat...

aamut alkavat
idän suunnasta,
sieltä nousevan
auringon maasta,
jonne on monen
mailin matka,
mut hetkessä se vuoteeni viereen
pysähtyy,
herätyskellonkin herättää ja minut
päivääni valjasastaa

sokerimuurahainen...

sokerimuurahainen ei
paljoa vaadi,
hitusen sokeria vaan,
sillä se jaksaa
keittiön tiskikaapin nurkkauksessa
hyvän tovin
hällä ei montaa
ystävää,
vain kärpänen, mut
tämäkin talveksi
vetäytyy tapettikoloseensa,
siksi sokerimuurahainen
yksinäisenä tiskipöydän
reunoja tallustaa

keskiyö...

keskiyö on hiljainen,
yöhän nukkuu,
aikakin,
äänet eivät jaksa, eivätkä
linnut lennä, sillä silmätkään eivät kanna,
vain tähdet ja kuu
jaksavat,
tanssivat, mutta hiljalleen,
varjojen lailla

yksinäisyys...

yksinäisyys on
moniarvoista,
eikä lainkaan surun verhoamaa,
vaan hetki, jolloin
voit kaikkien kanssa
hetken huohahtaa,
voit entisiä tavata ja uusia avata,
tämänpäiväisetkin
samassa tilassa,
yksinäisyys on tila,jossa
ei tunteet nuku,
vaan seuranas mukavassa

synnyit...

synnyit sinisten tuulien
tuiverellessa,
tuollapuolen kiireisten aikojen,
silloin, kun aika oli
melkomoinen,
eikä katuvalotkaan
baarista ohjanneet,
sillä olithan viaton,
kuten siniset tuuletkin, jotka ohimennen
ennen kiireitään
sinua elämälle saattoivat,
tänään eivät tuulet
tuiverra,
vaan laantuva tyyni sinut jakkarallesi
istuttaa, jossa hetken aikaa elämääsi ohjaat,
kunnes poispäin käännyt

yhteiskuntamme...

yhteiskuntamme on hyvä paikka
elää,
sen todistivat
tänäänkin hallituksen ja
työmarkkinajärjestöjen
sovinnot,
sovinnot, joita monet
maat kovasti itselleen
kaipaisivat,
sillä demokratiamme on
läpinäkyvää ja siksi
eturistiriidatkaan eivät poteroita
kaiva

eiliset...

eiliset yön taakse
jäävät,
sinne muistojen vuorille,
jonne ei huomiset kiipeile,
sillä tulevaisuuden
aurinko on herännyt,ikkunaverhon raosta
tirkistää ja kukkokin laulaa aamussaan,
puen ja meen
töihin,
hymyilen, sillä
mulla semmonenkin

sovussa...

sovussa syntyvät
hedellisemmät
erimielisyydetkin,
siksi sitä tulisi vaalia

lokakuu....

lokakuu on
odottava kuu,
se on kesästä päässyt,
muttei viellä talveen tarttunut,
siksi se tuntuu tumman odottavalta

saudiarabian paloittelijatappajat...

saudiarabian paloittelijatappajat
eivät kunnioita ihmiskunnan
ihmiskäsityksiä,
vaan he toimivat
raaimmin kuin itse
barbaarit

asetoimituksia sinne
rahtaavat tahot
hyväksyvät
heidän toimintansa

turhan kuormaa...

elää voit
miten vain,
mutta huomistas
sun kannattaa
tänäänkin aatella,
sillä luomakunta ei kanna
turhan kuormaa

Suuttua...

Suuttua kannattaa
Tarvittaessa,
Mut
Nauraa kun sillepäälle
Huvituttaa

luontopolku...

luontopolun vieressä
nyhjöttää
unohdettu puukasa,
se on kutsetilta unohtunut,
nyt sen asukkaina on
luonnon pienimmät,
juuri ne veikkoset, jotka eivät
iltapäivälehtien otsikoissa komeile,
he,
jotka jäävät elämään silloinkin, kun
kaikki muu on poissa,
he,
ihmiskunnan alkueläimet

riidellä...

riidellä voi
mistä vain,
mutta harvemmasta
sopia,
siksi
ain kannattaa muistaa,
ettei riidalla mitään rakentaa voi,
sovulla useimmin

Et pääse...

Luovuttamalla
Et
Pääse

hetken elämää...

hetken elämää ei
ole,
on vain hetken
kestäviä aikoja,
jolloin kudot itseäsi
huomiseen, sinne josta voit hyvinmielin
siirtyä eilistenkin taa

kun lähdin...

kun lähdin lapsuudestani
kuljin monta
kertaa lapsuuteni ohitse,
itkin ja unelmoin,
mutta
sydämmeni käski minun
jatkaa matkaani,
sillä jos jään paikallein,
en enempää voi kasvaakkaan

perjantai...

perjantai luo
tunnelmia, vaikka on
arjen
pitkävetisin,
maanantain lopettajainen,
perjantaissa asustavat unelmat
ja menohalut,
eikä silloin olla köyhiä tahi kippeitä

liian pätevä ihmiseksi...

liian pätevä ihmiseksi,
tuo
päivänvalo,
joka ei varjoja
luo

Mahdollisuus...

Ihminen pärjää
Hyvin
Jos hälle antaa
Mahdollisuuden

Tasavalta....

Nyt kun
Tasavallassa
Ei riitaa kummosempaa
Niin
Olkaamme iloisesti
Toisillemme

Ruuhka...

Ruuhka seisoo
Liikennevaloissa,
Sillä
Siellä seisovat kaikki
Hätäisemmät,
Ajalaan olevat ovat jo
Päämäärässään

euroopanjohtajaksi...

euroopanjohtajaksi
stubbi,
niin silloin ei hymy
hyydy

elantokeidas...

aamuruukassa on tunnelmaa,
toisenlaistakin,
kireitä turvavälejä
ja hymyttömiä mieliä,
sillä on jokaaamuinen
hyvinvointimatka elantokeitaalle

perjantai...

perjantaipäivä,
sovunpäivä,
tämä lokakuinen
hyväpäivä vuonna -18
   satavuotta aikaisemmin
oli toisia tunnelmia
   tänään yhteiskuntamme on koulututetumpi,
sillä on enemmän kauaskatsoisempaa
ymmärrystä,
joka sivistyneenä demokriatana
tekee yhteiskunnastamme pohjolan
hyvinvointivaltion

sopu...

sopu ei syö niinpaljon, kun
lihava riita ja se on
muutenkin
siivommin

on viisautta...

on viisautta
jättää perääntymistie,
vastustajalleenkin,
sillä ne tiet johtavat
tuloksiin

sipilän hallitus...

suomessa on hienoa se, ettei
mikään ole mahdotonta,
sillä osaamme asiamme
järjestää silloin, kun on
kohtalonkysymys

hallituksemme yritti mahdottomia,
sillä toteutuessaan irtisanomislaki
olisi eriarvoistanut ja rikkonut
yhteiskuntarauhan

toivotaan että työmarkkinakenttä
ymmärtää hallituksen perääntymisen
ja pääsemme jatkamaan elämäämme ja
varomaan tulevaisuudessa puolin ja toisin
sanelupolitiikkaa, sillä ne ovat aina tuhon tie

viisautta on suuria taivutella,
mut
viisaampaa on tarpeentullen
luontoansa ojentaa

Sipilän hallitus, hienoa!

Sipilän hallitukselle
Isot peukut,
Kun
Vetäytyi
Irtisanomisehdotuksestaan

olen itsellein kateellinen...

en ole kateellinen
kuin itselllein,
sillä minulla on
kaikenmaailman
hyvät,
terveyttä ja kaikki ihmiselle
kuuluvat,
siksi olen kateellinen,
itsellein

kylmät katseet...

kylmät katseet
kohtaavat kadulla,
menevät surussaan,
kulkevat tekopyhissä vaatteissa,
mutta eivät pysähdy, sillä silloin olisivat
alasti ja siitä joutuisivat
tilille

lokakuun loppuja...

torstaina,
lokakuun loppupuolella
on
kaunis ilta,
sitä koristaa huurteiset puut,
jotka ensi pakkanen on koristellut,
punatulkku istuu oksallaan,
hyvinmielin iltaansa viettää

itse teen iltalenkkini,
itse lenkkeily ei ole
mitään sen rinnalla,
kun saan haistella
elämän tunnelmaa,
lokakuista tunnelmaa

Ajatuksenkukka...

Ajatuksenkukka
Kukkii
Hyvässä mielessä

uskovainen politiikko...

politiikko, joka
marssii
uskontonsa käsipuolessa
tehdessään poliittisia
päätöksissä,
on väärissä käsissä

liian ehdoton...

liian ehdoton ei
kannata olla,
sillä perääntyminen on vaikeaa,
joskus mahdotontakin

Hallitus perui irtisanomislakinsa...

Hallitus perääntyi
Irtisanomislaissaan
Hyvä niin,
Sillä emme elä
Yhteiskunnassa jossa
Eriarvoisuus on hyve...

palkansaajat ovat myrkkyä SY:lle...

palkansaajat on
suomen pienyrittäjille
myrkkyä, silloin, kun kehtaavat
palkkaa pyytää,
muuten kyllä jotenkuten

uskonto riistää...

uskonto ei sovi
arkipäivän politiikkaan,
sillä se riistää
monen ihmisen
elämää

talvi suosii...

talvi suosii
päättäväistä ihmistä,
ihmistä,
jolla ilonriemu lumipallosta
herkiää ja
pyllymäestä hauskuuntuu,
talvi suosii ihmistä,
joka haluaa luikastella ja
sivuluisussa lasketella,
punaposkisena tasatahtiin
hiihdellä

välinpitämätön...

ihminen on itsensä uskottu,
välinpitämätön
ja
kaikille säille arkana hän tuulten mukana
vaihtuu

talviaikaa...

talviaika alkaa siitä,
kun
poskipäät
ulkoilmassa
punastuu

merkitykset...

elämäsi ei sinua
kurjasti katso,
vaan hyvinsilmin jossa
on toivoa,
että oppisit
askeleesi merkitykset

hieno hetki...

elämän hienoinpia hetkiä
on
kun itkettää,
vaikka samalla
makiasti naurattaa

suuret yksinäiset...

suuret yksinäiset
eivät
ääneen puhu,
eivät kuiskaakaan,
sillä sanat laimenevat,
kun niitä kuunnellaan

Pilvet..

Pilvet menevät
Sateen tieltä, sillä myrskynmerkit
Kulkevat suorinta tietä,
Ne ihmismieliä pelottelevat
Sillä luontoäiteellä on
Siivouspäivät ja silloin
Maa kumartakoot
Luonnon luojalle

Duunari ja yksinyrittäjä...

Duunari ja yksinyrittäjä
Ovat yhteiskunnan
Pystyssäpitäjiä,
Mut
Heitä monenmonet
Vierastavat

Työmies...

Työmies on
Kaunis
Arvonnimi

Joskus....

Joskus ei pitäisi,
Mutta kuitenkin teen ja meen,
Vaikka kälkikäteen harmittaakin,
Mut kaikki aikanaan,
Niin hyvät ja pahat,
Menemiset ja tulemiset

maisemiin...

ihmisen elämä
on hetkosen verran,
juuri sen verran,
että on juuri oppinut
tavoille,
kun on lähdettävä
muihin maisemiin

pikkutunnit...

yön pikkutunnit
ovat yön
pidempiä,
sillä silloin ihminen
yön valvonut eikä aamu viellä
koittanut,
joka sallisi uuden
päivän alkavan,
tämän riemun saavat
yövuorolaiset kontollensa,
vaivojensa palkaksensa,
siksi heille soisi työstään tuplaten
kahisevaa

hellan tuli...

syysilta kaupungissa,
katuvalojen
puutarhassa, jossa ihmiset menevät,
toiset tulevat,
on ääniä, jotka kertovat
toisten olevan eksyksissä,
on vihaisia eleitä,
päihteitten kustantamia
iltamia,
kaipaan kotiin,jossa
ainoa valopilkku on
hellan tuli

yön hetki...

yön hetki,
keskiyön, hetki
tähtien kanssa,
tuokio kuutamon seurassa,
ne ovat hetkiä jolloin elämä
kumartaa sisimmälles,
tunteittesi syvimmille,
silloin ei ole riidanpoikastakaan,
ei vihansiementä,
vain hetki joka on elämääkin
suurempaa

hiljaisuus...

hiljaisuudessa kuulet
enemmän ja
syvemmin
sanojasi varot,
sillä ne saattavat
kaikua yli hiljaisten
merien,
olet vaiti vaikka puhut
sillä
olet hiljaisen hetken
vieraana

syksyn jälkeen..

syksyn jälkeen tulee
hetkonen aikaa,
jolloin luonto
sijojaan
petaa,
sillä kylmä talvi eessäpäin,
lumikinokset peittonaan,
talven viimat seuranaan,
siksi se hetkosen huilaa,
jotta kaiken yli jaksais

Syys...

Syys kylmää
Kesänviluisia,
Talvikelien pakastamia

salakavalasti...

rakastua kannattaa
useasti,
muttei päällekkäin,
eikä
salakavalasti

hallituksemme...

hallitus on
varmoilla puheilla
valittu,
mut
petturin sanoja sanovat,
kalmankelvottomia tekoja tekevät,
voi meitä
hyväuskoisia,
kohtahan meillä ei enää
huoltakaan

kylmäntuiskut...

lokakuun ensimäiset
kylmäntuiskut
luihin ja ytimiin
tarttuvat,
kuljenhan viel' kesävehkeillä,
pää paljaana ja
kesäpaita selkkosen selällään,
joten
pika pikaa
nuttuani vaihdan,
töppöset jalkaani ujutan jotta
saan jälleen pakkasen kanssa
kilpaa hiihtää

Totuus...

Yhden totuuden
Kertojia
On
Pilvin pimein,
Mutta totuuden näkijöitä
Harvemmassa

Laiha sopu...

Laiha sopu on
Parempi kun lihava
Riita

Sipilän hallitus...

Sipiän hallitus
Tuhoaa
Yhteiskuntarauhan...

N

marmattaa...

elämä on
päivittäistä,
yönselänkin verran,
vapaapäivät ja kiireisemmätkin
ihmistä kannattaa,
vaikka tämä tämän tästä
joutavia marmattaa,
elämä on näkemistä,
kuiskausten kuulemista,
rakkauden tuntoja ja hikipäisiä
hetkiä,
jolloin pahoja sanoja nuotiolla
käristellään,
mut auringon noustua
kaikki hyvin pyyhkii,
vaikka joku hieman nyyhkii

käpytikka...

käpytikka käpyä
hakkaa,
ja siitä
ravintoa poskeensa nakkaa,
monenmonta koputusta se saa
nakuttaa ennenkuin voi kylläsenä
poispäin lennähtää,
kotokoloseensa pötkähtää

huilahtaa...

syksyinen luonto
on
paljas,
sillä se talveen itsensä
valjastaa,
pintansa paljastaa,
sil
talvi on pitkän pituinen,
lumihankivalkoinen,
pakkaskelien aikaa, joten
on
luonnollisempaa kevyesti
talven yli huilahtaa

valheenselässä...

jos valheenselässä
matkaas
teet,
viimein havahdut
totuutta etsimään,
mut
silloin olet niin uupunut, ettet jaksa
väsyäkkään

syksy...

jos syksyä ei ois,
ei talvikaan tuntuis,
eikä kevättä kaunistakaan,
pois ois suvinen kesäaika, poies ois
luonnon ihanuus, jota syksy syväst jumaloi

vallan kolmijako...

vallan kolmijako
on perustuslain
avain,
sillä pääsee myös
yhteiskunnan
jokapäiväisiin
toimintoihin

rikos...

rikos ei kannata,
ei siksikään,
että silloin
varastat omanarvon
tuntosi

presidentin vuoro...

kun kolmikata
ei toimi,
silloin
on
presidentin vuoro,
semmoinen vuoro,
jolloin
asianomaiset ryhdistäytyvät

lokakuu...

lokakuinen
ilma on syksyn pyyhkimää,
talvenalan odotusta,
se on hetki, jolloin aikakin
oottelee,
raikaassa ilmassa on
mukavaa käyskennellä,
ei tarvitse kukkia istutella,
vain kanervia ojennella ja
talvivrastoon tavaroita
siirrellä,
lokakuussa on
arvokkuutta, semmoista
alastomuutta

nobel-egonomistimme

orjatyövoimalla tienattu
hyvinvointi
pahoinvoinnittaa,
arvoisa
nobel-egonomistimme

rehellisyys...

ihmisillä on monia mahdollisuuksi
toimeentulla, mutta vain
yksi,
jolla voi hyvin
nukkuessaankin,
rehellisyys

Syyskukka...

Syyskukat
Ruskaisan
Rakkauden silmillä kukkivat,
Niiden terälehdillään mennyt suvi
Kevyesti keinuu,
Talvea odotellessaan kukkaset
Somasti lumipeitteen päällensä
Vetävät,jonka keväänkorvilla pois heittävät, sillä silloin
Elämänkevät nuppunsa aukaisee

Viisas....

Viisas väistää
Hankaluuksia,
Mutta ei politiikot,
Sillä heillähän ei ole
Paljoa mukanaan

Ympäristö....

Ympäristö kestää
Melkein
Mitä vain,
Mutta ilmakehämme
Vähemmän

Älykännykkä....

Ihminen on luomakunnan
Taapertajista
Ainoa jolla
On
Älykännykkä,
Muut ajattelevat
Itse

häämöttää

unelmilla ei ole
takarajaa,
sil
mitä kauempana ne
häämöttövät
sen parempi

Luonto....

Luonto on
Joutunut
Rahavallan rainiolle,
Jossa sillä ei ole
Saasteetonta tontin kulmaa,
Vaan keinomullissa aikansa jaksaa

elonlangat...

tämäkin päivä
on
eilisistä
koottu,
eilisisistä esi-isistä,
tuhansista virheistä ja paremmista,
tämä päivä
on parsittu monista elonlangoista,
joita on kudottu eilisen ajoista

keinuttaa..

meri on tummanpuhuva,
se myrskysäässä
raivoaa,
muuttolintuja iömaspatjallaan
kannattaa,
mut
kalastajn venettä pelottavasti keinuttaa,
meri vaahtopäänä rantakallioihin iskeytyy,
sillä
sitä luonnonvoimat aallottaa

vaikeasti..

koskaan ei saisi lyödä
ovea lähtiessään
liian kovaa
kii,
sillä se aukeaa
vaikeasti

bulewardi...

kävelen tyhjää
syksyistä
katua,
jota katuvalot valaisevat
ja luovat mulle kaverin,
varjoni,
kävelen pitkin bulewardia
jonka toisessa päässä kaikki komea
ja toisessa päässä
komeammat,
kaadun varsilla historia näyttelee
elämäänsä,
pysähdyn vanhojen vuosilukujen
kohdalle,
tunnen olevani korkeammalla,
kuin aikaisemmin,
niin uljaalla kadulla kävelen

ei ihminen ole kone...

ei ihminen ole kone,
ei vekotinkaan,
vaan
syömällä ja juomalla rakenneltu,
koulutuksella sisustettu,
ihminen ei ruostu,
eikä oikosulkuja pätki,
mutta huononpäivän koittaessa
latoo ahterinsa penkkiin ja
poliittisia loitsujaan sivaltaa,
joita toinen ihminen kavahtaa

syys...

syys sijoittaa
sisätiloihin,
kun taas suvikelit
mieluusti rantahiekoille,
talvella mennään luistavammin
latusilla,
keväällä käännetään
kasvot kohti
kevätaurinkoa, joka saa
rinnankin syttymään,
mut tänään,
loksakuisena päivänä
ei tee mieli
mihinkään

hallitus ja sy...

hallitus joka kuuntelee
vain
osaa kansalaisiaan
ja
siitäkin vain palasen palasta
ei ole koko valtakunnan
hallitus,
vaan tämän pienen
eturyhmän edunajaja

isänmaani...

isänmaani on tärkeämpi,
kuin sen
hallitusvalta,
joka syrjii kansalaisiaan,
siksi
en tule äänestänään
tätä tuholaispesää,
vaan etsin äänelleni sellaisen
kohteen, joka ymmärtää
isänmaani syvimmätkin
arvot

aistii...

ihminen aistii huonommin, kuin
eläimet,
siksi he usein joutuvat
tilanteisiin

yhteiskunta...

yhteiskunta ymmärtää,
kun sen
murheet lakoiksi
seisahtuu,
se tietää,
ettemme ole tarpeeksi
asioita
tuumailleet

torpparilaki...

torpparilaki oli suomen
ensimmäinen hyvä
laki,
sipilän kaavailema
irtisanomislaki olisi
alle kaikkien arvostelujen

suomi on tasavalta...

suomi on tasavalta,
ja se tarkoittaa, että valta on kansalla
ja vähän huuhaallakin,
mutta täällä
ei merkitse mitään teryleenissä
kulkevat pulleat mielet,
täällä merkitsee vain yhteistyökykyisyys,
ootpa sitten kerjäläinen tahi onnellinen
peräpäänpitelijä

vieroksuu...

ihminen, joka ahnehtii liikaa
ja ylenkatsoo vähempiään
on ihminen,
jota luontokunta
vieroksuu

en kadehdi...

en kadehdi menestyneitä,
en heidän
vuorien kokoisia
omaisuuksistaan,
sillä tiedän heidän joutuneen
ne ansaitsemaan ja nyttemmin enemmänkin,
elämä ei ole heille vaivatonta, niin vaivotonta, kuin
itselläni,
joka voin tulla ja mennä
huomaamatta

yrittäjä ja maatonmies...

yrittäjä ja maatonmies
ovat ihmisiä,
sillä kummankin
elämä on sattumien summaa,
sattumien,
jotka tekivät heistä
elämänsä
kohtalonkukkia,
se teki heistä luontoherran poikia, joilla
ei ollut muuta
suuntaa

laumaeläin....

ihminen on vaarallinen
laumaeläin,
yksinäänkin, mutta
laumahengessä sen hulluus
jumalattomaksi herkiää

syö,,,

ihminen syö
kuten hevonenkin,
mutta vain toisen jätökset
luovat uutta elämää

arvokas......

arvokasta ei ole
kallis,
vaan
se halvin,
jolla ei ole
välikäsiä

mielensilmät...

ihmisellä ei ole
mihinkään
pitkä
matka, senkun vaan avaa
mielensilmänsä

olen näin...

voisin olla
kaikkea hyvää,
voisin olla
huonompaakin,
mutta
parhaiten sovin itseeni, kun
olen näin

yhteiskuntarauha...

yhteiskuntarauha
on
kansakunnan
kivijalka,
yhteiskunta, joka
huolehtii huonoimmistaan,
pärjää aina,
pärjää silloinkin, kun
on vain tyhjää

sosiaaliturva,,,

sosiaaliturva maksaa,
mutta ilman sitä olisimme
köyhempiä,
olisimme kurjuuden
ihmiskunta, jossa
ihmisarvoinen elämä
ei olisi kellekkään
halpaa

työnantaja...

tämänpäivän työnantaja
sallii
kestävän kehityksen,
hän vaalii
yhteiskuntasuhteita
ja
ennenkaikkea hänen
yrityksensä jokainen
tekijä työskentelee tasaarvoisilla
tavoilla

ilmainen työ...

ilmaiseksi en
työtäni tee,
sillä niin voimakas en lie,
vaan tahdon palkan, jolla
perheeni elätän,
siitä siivun yhteiskunnalle ojennan
ja kotimarkkinoita hyvinvoitan

työolosuhteet...

työolosuhteitten
korjaaminen ei ole
jouheaa hommaa,
sillä siinä joudutaan
kurkistamaan pintoja
syvemmälle, sinne
työmaan oven ripaan

padasjoentie...

padasjoentiessä on monen monta kuoppaa,
siinä saa jalankulkija monta askelta varoen
astahtaa,
mut pyöräilijät tuhannesti enemmän,
tie on kunniakas tie,
vuosisatojen kulkutie,
kulttuuritie,
jossa kulkevat tarusjärvellä
kulkevat puolustusvoimat,
palokunnat ja muut
suurten leirien
järjestäjät,
mut ennenkaikkea siinä tallustavat
tavalliset padasjokelaiset, joiden hento toive olis
uudesta pinnoitteesta,
jotta kulkumme olis
turvallisempaa

peräkammariministerit...

sipilän hallituksen takakonttiministerit
tekivät irtisanomislain, jota ei edes
kukaan kaipaakkaan, mutta nämä
peräkonttipojat sillä itseään
onanoivat

olrai...

duunarin ja yrittäjän olis
hyvä toimeen tulla,
sillä vasta sitten
työnsä jälki
olrai

perhonen...

katselen perhosta,
kuningatarta,
hänkin minua,
muttemme ole sukulaisia,
sillä olen maanviljelijän viides
poika ja ajelen linja-autoja helsingissä,
perhonen taasen on suuren
maailman kaunein kuningatar, joka hetkeksi istahti
pihakukkasellein,
juutelimme niitä ja näitä, kunnes hän
hoviinsa liiteli

maisema....

elämä on maisema,
tila jossa
olet,
rakastunut tai vihoviimeisilläsi,
se on tila,
jonka maalari
olet

helmi...

älä katso köyhän ja yksinäisen ylitse,
älä aliarvioi hänen kykyjään,
vaan anna tilaisuus,
sillä sulla on
    helmi
         edessäis

luottamus...

mikään ei ole niin arvokasta,
kuin
luottamus,
luottamus ja
luottamus

aikaa,,,

aina ei suju hyvin,
ei alkuunkaan,
mutta silloin kannataa
soittaa
ystävälle,
joka sut parhaiten tuntee,
ystävälle jolla on hetki
sinulle,
hetki tahi enemmän

yksinäinen...

yksinäinen ei kaipaa seuraa,
vaan
hän tarvitsee
hyväksyntää,
sillä hänet on
hiljaiseksi taivuteltu

syyskuulas,,,

syyskuulas ilma tuntuu
hyvältä,
se mieltä ja kehoa
mukavoittaa,
siin on sanomatonta
hyvänolon tunnetta,
jota ei sisätiloissa
tapaa,
vaan täällä
ruskaisan raikkaassa
luontopoulla, jossa aikakin pysähtyy

vuorineuvokset...

ny
kannattaisi vuorineuvosten
pirauttaa
sipälälle ja kertoa
miten maa makaa

just...

ihminen just
niin hyvä,
kuten
käsiensä
jäljet

olosuhteiden lapsi..

ihminen on
olosuhteiden
lapsi,
aivan
aikansa näköinen
ja
tapainen

höperöt...

valtiolla on rajat ja
pajat, joilla yhteiskuntaa
hallitaan,
valtiolla on alamaisia ja yksi
ylimmäinen
eu,
joka on aika laiska ja vetelä,
mutta se tarjoaa
monta suojatyöpaikkaa
kotinurkillaan
häperöiksi leimatuille

maailmanloppu...

maailmanloppua on
odotettu jo
ihmisiät,
lkuajoista lähtien on
taivaanrannoille soudettu,
myrskytuulien selässä pelätty,
mutta ei oo
tullu,
on vain tullut jääkautta ja rautasempaakin,
on aurinkokin pimennyt, mutta ain on
yksi itu jäänyt
elämään

syysliikkuja...

syyselämässä
on värien taikaa,
silloinhan luontiäitee
pukuaan vaihtaa,luonto
kuiskaten puhelee, vienosti
talveen mukautuu, välillä myrskymielellä
pauhaa, mut hetkenpäästä tyynellä
mielellä oloonsa mukautuu ja silloin
on luonnossa kulkijain mukavinta liikkua

sipilän hallitus...

maaseudullakin on
mahdollista elää,
kunhan
sipilän hallitus
siihen luvan sois,
mut
hän tahtoo kaikki saman
jätevesivimärin putken päähän,
jotta ihmisiä olisi edullisempaa
laitumilla paimentaa

sunnuntai...

sunnuntai on
päivää ennen arkea,
sil
silloin usein
venytyttää,
mauttomasti janottaa,
mutta siihenkin mieli
taipuu

elät sopivasti...

elät sopivasti,
käyt kaupassa
tavan takaa, harrastat
hartaasti,
mut
usein
olemattomasti,
sillä olet nykyrytmin kannattaja,
jossa on tärkeää olla sopivasti
esillä ja kulkea toisten tyylillä,
jotka ovat usein sinulle sopimattomia

syystähdet...

syystähdet tähtesi
loistavat,
ne syystaivaalla
elämällesi hymyilevät
tällä elämän
taipaleella

hullun jumala...

älä päästä valtaan
hullun jumalaa,
sillä hällä on
kolkon maine

sipilän kansanvalta...

kansanvalta,
se on nyt
loppu,
sillä sipilä on
uusi
herramme, joka on
monen tuttu,
etenkin ihmisten, joilla on mania,.
mania, joka laitetaan poikimaan,
kunhan ammattiyhdistysliikeen
roskasakilta pieninkin toivonkipunä
nyhdetään...

ihmisroskaa...

ihminen on
ihminen,
ei ihmisroskaa,
kuten
vaikutusvaltaisen
pääministerin puolueen
tuleva kansanedustaja kertoo

leskenlehti...

elämä on syksy,
talvi ja kesä,
mutta komeimmillaan se on
keväällä,
silloin, kun leskenlehti
puhkeaa

varas...

varkaankin pitää olla
rehellinen,
sillä muuten keikat
kusee

punatulkku...

punatulkku on
kotomaan lintu,
se yöt päivät
kotosuomessa
viihtyy, eikä
muillemaille vierahille
liitele

padasjoentie ja ely-keskus...

padasjoentietä kulkevat monet,
paikalliset ja
puolustusvoimat,
vieraat ja jälleen
tulevat,
mutta
destia ei kunnostapidosta
piittaa, sillä ely-keskuksen väki ikiunessa
kiikkuu

vaivojensa vanki...

ihminen on vaivojensa vanki,
jos
niille sijoilleen tahtoo

ympäristökysymys...

suomi on
ympäristökysymys,
se on pohjolan komia
valtakunta, jota pitää metsät pystyssä,
siksi jos halutaan päästökysymyksissä saada
jotain myönteistä aikaan,
rajoitetaan saastustattajien
mahdollisuuksia,
muovikasseja ja huoltoasemien kahvimukeja,
kuljetaan autoilla, joka kulkeutuu kestävän kehityksen
ajonopeuksilla,
ja ennenkaikkea luodaan metsätalouteemme sellaisia
tuotteita, jotka eivät rasita luontotaloutta

padasjoki...

padasjoenkunta on pieni kunta
päijänteen
rantamailla,
se on kaunis kunta ja sillä
on vahva historia,
niin vahva, se  on
kantanut näihin päiviin saakka,
mutta
aika muuttuu, kuten sukupolvetkin,
siksi
nyt olisi aika
tarttua syvimmillä mielin
tulevaisuuteen

on oltava otsaa
kohdata sellaisiakin asioita, joita isoisä ei
hyväksynyt,
on ymmärrettävä, että teolliset työpaikat
ovat niille edullisimissa kohteissa,
on ymmärrettävä, ettei kuntaa elätä
toiveet, vaan teot

maailmanpolttamat kysymykset ovat
kunnalle mahdollisuuksia,
puhdas luonto,
ilman matkailubisneksiä,
vain infra, luontoäiteen luomat
kujankulmat ja päijänteen helmen
rantamaat,
niitä hakevat ihmiset, jotka ovat kaiken
nähneet,
hirmuhienot vesipuistot ja luonnottomat
eläintarhat,
niitä eivät he enää kaipaa,
he
haluaisivat tulla istahtamaan
luontoäiteen kannonnokkaan, jossa
elämä on luonnollisimmillaan

pakolaisuus on tämänpäivän totuutta,
pakolaisuus syntyy kurjuudesta,
elämänleivästä, mutta yhä enemissämäärin
ympäristökysymyksistä,
jos
kunta haluaa olla tulevaisuudessakin itsenäinen,
niin se avaa kiintiöpakolaisille ovensa,
sillä heissä on huomisen kuntavaakunan kohtalo

yhteiskunta...

yhteiskunta on
juuri sen heikomman ihmisen
kokoinen,
sillä hänen kasvoissaan
se elää ja voi hyvin

kumartua...

ihmisen on syytä joskus
kumartua ja tutkia
juuriensa syvyyksiä,
elämänsä perustuksia
ja tämänpäivän
oikeuksiaan

varjo...

katsot asioita liikaa
itsesi
näkökulmasta,
näet liikaa itseäsi,
etkä varjollesikaan tilaa suo

hahmottuu...

metsäpolulla tapaa monta
vanhaa ja merkittävää,
siellä avautuvat vuosisadan vanhatkin,
siellä aukenevat tämänpäivän solmut
ja
ennenkaikkea siellä huominen
hahmottuu

valittaa...

on turha turhasta valittaa,
sillä eivät hommat
tekemättä
parane

Sipilän hallitus...

Otto-ville oli
Kusipää,
Joka meinas suomen
Kremlin muuriin haudata,
Nyt
Sipilän hallitus on lähempänä

Kouluruolailu..

    Nyt Yritykset  ovat
Innolla
Talkoissa
Mukana kouluruokailussa,
Olkoot myös
Jatkossa samalla
Mielialalla...

Kouluruokailu...

Yritykset hoitakoot
Koulujen
Ruokailut jatkossakin....

hyvämieli...

hyvämieli
syntyy
hyvistä jutuista, parhaiten
omista

suomenhevonen...

suomenhevonen on
suomalaisuuden
ikäinen,
hän on elänyt ja kokenut
isänmaan kohtalot, ilot ja
hetken murheet,
talvipakkaset ja hallayöt,
se kynsi suomen nykypäivään,
eikä isäntäänsä koskaan jättäen pettänyt,
ei sodan kuumissa tulipesäkkeissä, eikä
metsätyömailla, joissa pakkanen puri ja metrikaupalla
lunta tiettömillä teillä, sieltä he yhdessä kotopirttiin reellään tulivat,
vaikka hiki valkoisenaan kummankin selkäpiissä solkenaan virtasi

maaseutu...

maaseutu pelastaa
ihmisen
elämän, sillä täällä elää
viel
ruohontupsu ja ojassa
turhan ohdakekkin,
he elävät ja siksi muutkin
elävät

ihmiskoulu...

minä,
joka en ole
mitään,
minä jota kohdellaan
ihmisroskana,
hymyilen, hymyilen selkä suorana,
sillä tiedän että
ihminen joka toista aliarvioi, ei ole
käynyt
ihmiskoulua

ystävyys...

ystävyys
on
syvempää,
kuin mikään muu,
Sillä
ystävyys syntyy
luottamuksesta

paimentaa..

kukaan ei ole täydellinen,
ei
paraskaan,
vaan ihminen on
muuttuvainen eläin,
hän elää päivän päätteeksi,
muut ajat itseään
paimentaa

rapsakka pakkaskeli...

rapsakka pakkakeli
tossun alusilla,
haapa on pudottanut lehtensä,
maisema loistaa kauneuttaan,
ilmakin on raikas ja siitä posketkin
punastuu, sormenpäät taskuun haluavat

mietin niitä näitä,
täällä on helppo ajatella,
koska luonto on osa minua,
ja se myös ymmärtää jos mulla
on joskus hetkiä, joista en ole mielissäin

mietin hallitusta ja sen viimeaikaisia
päätöksiä,
olen tullut siihen käsitykseen, että
nämä peräkammarin mininisterit
ovat vanginneet pääministerin, sillä
en usko hänen olevan kaikkeen tyytyväinen
joita hallitus ulospäin kertoo

seuraavat vaalit ovat
demareiden voittokulkuetta,
mutta toivon, ettei se lähde
ristiretkille, joista on tuliaisena
kansantaloudellisia menetyksiä,
sillä me elämme viennistä ja nyt
metsämme luovat sellaisella vauhdilla
tulevaisuuden hyvinvointia, ettei niitä
saisi turmella ilmastokysymyksillä, jotka
ovat usein puolitotuuksia ja monesti harhaisia

polveni natisevat,
ja sille kurrenpoika hymyilee
häntäänsä heilutellen, laitan pähkinäkasan
kannolle, kuten ennenkin ja kuuntelen kuinka
kurre kiitostaa solkenaan,
olemme kamuja, ainakin uskoisin

yhteiskuntamme...

yhteiskuntamme tarvitsee
päällikön, jolla on arvovaltaa
sanoa
hallaöissäkin, että me
menemme, emmekä polvistu
kurjuuden kumaralle, vaan
nostamme ryhtiämme ja
teemme, teemme, kuten olemme
vuosisadat tehneet,
uurastaneeet sukupolvi kerrallaan,
emmekä ole antaneet kurjuuden
viettää mielilissämme aikaa,
tuota kurjuuden alistamaa aikaa

työmarkkinat...

liiaksi keräytynyt
yhteistuumaisuus
tylsistyttää arjen,
jolla työnjohdetaan
työmarkkinoita, noita markkinoita,
jotka ovat suomen suurimmat ja
ajankuvassa elävät,
siellä ei passaa
olla liian vanhaa markkinoitavaa,
vaan uudet tulevaisuuden meiningit tekevät
kauppansa

nyystölän kulmakunnilla...

aamut nojaavat hetkenverran
yöhön, senverran kun päivä sarastuu,
itätaivaalta avautuu,
sieltä
ikipuun takaa tirkistää,
tämä on minun parasta
hetkeäni,
tämä
yönsylistä heräävän saamun koi,
sitä en missään muualla koe, vain täällä
kotomaisemisseni,
nyystölän kylän kulmakunnilla

työmarkkinat...

jos
työmarkkinat olisivat
tasavertaiset,
sen kaltaiset, jossa jokainen
taho tuntis itsensä
haalarimiehiksi,
niin
kellekkään ei tulisi
arvovaltatappioita
suhdanteitten ollessa
alamaissa

hyvä hallitsija...

hyvä hallitsija
ymmärtää vähempiäkin,
se on myötätuntoinen silloinkin,
kun on
syyspimeän alakuloiset hetket
     tänään
suomessa on kylmä päämies ja hänen
peräkontti ministerinsä,
sillä hehän ottavat nyt taloudellisen ilon irti,
sillä itsekkin tietävät että heille ei kevät hyvää suo

sipilän hallitus...

sipilän hallitus on
historiamme kylmin,
sillä se kylvää rikkaan peltoihin,
köyhemmät kesannoi

ammattiliiton jäsen...

ammattiliitossa oleva ihminen
ei ole ihminen
keskustapuolueelle, vaan
häirikkö ja roskaläjä, joka ei tuota
mitään

keskustapuolueen ihmisroskat...

keskustapuolue
ei tykkää
ammattiyhdistysliikkeestä,
sillä siihen kuuluvat
ihmiset edustavat heille
ihmisroskaa

sipilän takakonttiministerit...

sipilän takaluukkuministerit
ajavat tavallisen ihmiset
kurjuuden tiloille,
sinne mihin huominenkaan
ei ylety

jätevesiasetus...

maaseutu on
paikka, jossa ennen
ihmiset elivät,
mut
nyt sillä elävät luonnonkukat
luonnollisimmillaan ,
maaseutu oli ennenvanhaan
ihmiselle elinehto,
mut
tätänykyä
yhtä jätevesiasetusta,
eikäkä yhtään ihmistä
mailla eikä halmeilla, sillä
euroopanunioni tahtoi heidät
leivättömän pöydän ääreen,
helsinkiin ja huonompi jalkaiset
pikku
kaupunkeihin,
jotkut ihan huit helvettiin

jokainen ihminen...

jokainen ihminen on ainutlaatuinen,
jos jokainen saisi olla itsenään
tulisi jokainen toimeen
omillaan,     mutta tämä ei toimi
ihmiselämässä,
sillä siellä tarvitaan
hyväksikäyttäjien alamaisiakin

vihervarpunen....

vihervarpunen
ei turhia
puhele,
sillä varpuspöllö häntä diggaa,
siksi se hissukseen
unelmoi

ehkäisymenetelmä...

sota on
luonnollisin
ehkäisymenetelmä

afriikantähdet...

appelsiinit ja afriikantähdet
ovat syyllisimpiä
siihen, että meitä
kovasti yskittää, eikä
luonnonkasvimmekaan
pyhämielellä elele

ilmastoterroristit...

ne jotka lentelevät etelän
lomamatkoille
ovat syyllisiä,
petollisia ilmastoterroristeja,
heidät pitäisi kyniä

yksi totuus...

yhden totuuden ihmiset
kulkevat kapealla
tiellä,
valheen valemamalla
kaistalla

lapsi...

lapsi on terve ihminen,
sillä häntä ei ole maailma viellä
omakseen kolunnut

potremmassa...

ihminen vaatii
vaatetusta,
sillä muutenhan he
pelkkää luuta ja nahkaa,
jokunen sentään potremmassa kunnossa

lokakuu...

lokakuu on tyhjä kuu,
kesähän mennyt menojaan,
kevät lumikauden
päässä tulollaan,
kylmän ja tuulisen
pakkasten päässä
on onneni nuput,
kevään esikot,
mun
kukkasein

ihmisroskaa...

tasavallassamme on hallitus, joka vain
oikialle kääntyy, siksi vasemmalta
tulijoilla on kuolemanhätä,
sillä
ovathan pelkkää ihmisroskaa

ilmastomuutos...

ilmastonmuutos on
kuluttajan aiheuttamaa,
kuluttajan, joka kevyesti elää

yrittäjät...

jos kaikki olisivat
yrittäjiä,
ei olisi
ostajia,
tuotteitten kuluttajia,
'eikä tarvittaisi irtisanomislakiakaan,
siksi joka heppu hakemaan y-tunnusta,
niin sipilän hallitus
tunnetta tukee, eikä verovirastossa
verokertymääkään

pääministeri...

pääministerillä menee hyvin,
ministereillään vielläkin
paremmin, mutta
tavallisella
ihmisellä
huonommin, sillä hallitus on nylkenyt
heiltä epätoivonkin

arkistaa...

tavallinen ihminen
 ja
maanantai,
kylmänhiki otsalla,
nälän janokin,
eikä
kautta bussikortissa,
arkistaa todella sielunkevättä,
vaikka on talvi ja varpaat kylmenevät
tennareissa,
rikki kulutetuissa

sipilän hallitus...

kansakuntamme
on joutunut
vieraan valtion holhoukseen,
sillä sipilän hallitus
on antautunut
kasakoitten kuskaamaksi ja siinä reessä
ei tavallisella kansalaisella ole
istumapaikkaa

irtisanomislaki...

irtisanomislaki on
sipilän hallituksen laki, joka
ei työmarkkinoilla toimi,
vaikka vanhanen kätilönään

sumuinen lokakuu...

sumuinen lokakuu,
lämmin ja kylmä kohtavat,
mut
sumussa eroavat sillä päivä aluillaan,
arjen ikkunat avautuneet, ihmisten askeleet
aloittaneet ja luonto itsensä omilla avuillaan herännyt ,
tänään on lauantai,
ihmisen tekemä päivä,
jota ei elämän alussa ollutkaan,
mutta se piti ihmisten vuoksi ristitä,
jotta nämä pääsisiviät saunaan,
ainsakin suomalaiset, nuo pohjolan jurot
jääräpäät

padasjoen nyystölä...

padasjoen nyystölässä
tuoksuu
luonnonpuhtaus,
päijänne ja yön kirkkaus, jossa
tähdet kuunkaan kanssa hymyilevät,
kävelen eskolantietä,
hiekkatietä, entistä kärrytietä ja sitäkin aikaisempaa
lehmitietä,
minä uustulokas täällä,
täällä hämeen salomailla, jossa luonto
on
kauniin karu ja se luo ihmiselle
arjenpyhän aatokset

aktiivimalli...

yrittäjä ei kaipaa
irtisanomislakeja, hän tarvitsee
tekijöitä, joiden suurin motivaatio on
työssä

työntekijä joka on pakotettu
aktiivimallisesti
työllistymään ei ole hyvä duunari,
sillä häneltä puuttuu intohimo työhön

aktiivimalli tuottaa monta murhetta
työmarkkinoille, mutta se tuottaa
sipilälän papereihin hyviä työllistymislukuja

irtisanomislaki oli sipilän hallituksen
suurin erehdys, sillä se ei tuo kellekkään
mitään sen tuottavampaa

sipilän hallituksessa on monta
joutavaa ministeriä,
he elävät yhteistuumin, mutta pääministeri
joutuu kaiken kuittaamaan,
hän joka on porukan tasokkain
on
joutunut joutavien vangiksi

raottuu...

yön jälkeen aamu
raottuu ja siint
päivänselkä valottuu,
sillohi
kukkokin kanasensa herättää,
ja helttansa toielle silmälle
heilauttaa,
onhan uusi päivä,
lokakuun loppuja, talvenajan kynnyksellä oleva
hetki, jolla on hymyilevät kasvot,
jotka saavat kurren pojankin
petäjänrungossa leikkimään

ympäristön turmelijat...

ympäristöä turmelevat
eniten siitä eniten
marmattavat,
juuri ne luonnonvihreät
ihmiset, jotka tofua
syövät

luonto ja ihminen,
ihminen, järjellä ja tyhmyydellä
valettu,
hetkenheiluja, mutta paljon jälkeensä
jättävä paskaläjä on täynnä
ympäristörikoksia,
toisinkuin  muut hoipertelijat

kansanparantajat...

kansanparantajat ovat
valelääkäreitä,
vaikka taitonsa
ovat
luonnonmukaisia ja niillä
monta kolotusta huomiseen siirtyy,
useasti mielipahatkin ilomieliksi ryhtyvät
    kansanparantajat
eivät maksa veroja, he kiertävät niitä, sillä
tuotteensa ovat verosta vapautetut, kuten luonnonmarjatkin,
jotka omin kätösin poimitaan,
siispä tässä olis oiva apu
työllisyyden kohentamiseen,
saataisiin kortistot sipilän siistiin kuntoon,
eikä veronkantajallakaan olisi niin hirmuisen kiire

kohtalo...

pienen kunnan kohtalona on
sen hiljaiset
päättäjät,
puoliunessa kulkevat
menneisyydet,
joille tulevaisuus
ei

avaudu, sillä eiväthän he verhojaan
raota, vaan eilisillä mielin
tulevaan soutavat,
kunnes koittaa
aika,
jolloin aika on käynyt

punarinta...

punarinta on vaatimaton
lintu,
se ei itseään
latvuksiin nosta,
ei ääntään kuuluviin saata,
sillä hän tahtoo
syvällisen mukavasti
oksallaan keinua

sumuinen padasjoentie...

sumuinen padasjoentie,
se kirkonkylille vie,
alkaen kakkosnelosesta,
sitä kulkee moni jalkapari,
nelivetoisetkin,
ihmiset ja luonnon kauniimmatkin,
mutta varovasti täytyy
kulkuaan ohjata, sillä huonoon kuntoon
on
tie joutunut, sillä trafilta se on tiekartasta
kadonnut, eikä destia sinne taida

kantaaottava...

ihmisen tulisi olla
kantaaottava,
hänen myös tulisi olla
ymmärtäväinen ja kätensä sitoa,
sanansa sulkea ja tekojaan laiduntaa,
sillä kaikella on aikansa,
eivätkä ne uteliaita käsiä kaipaa,
näkeviä silmiä avaa, eikä suljettua suita
suutele

pimeään hukkua...

on parempi sanoa,
suoraan sanoa,
kasvoista kasvoihin,
silmillä silmiin,
tunteilla tunteisiin, kuin
lähteä noinvain, ja kaukana sitten
pimeään hukkua

ikipetäjä...

rakentelen elämääni
tämäntästä,
sillä elän ja kulutan,
vaivaan ja alustan
jokaista hetkeäni,
kukaan ei ole tehty yhdestä
puusta,
en minäkään, mutta jotain yhteistä on mussa
ja
ikipetäjässä,
sillä viihdymme hyvin keskenämme,
päivästä toisiin nojailemme,
tunteitamme tunnustelemme,
luonnonhelmassa tuuletumme

nyystölänlahti...

nyystölänlahdella ui
yksinäinen joutsen,
muut ovat kaukomaille lennelleet,
mut
hän ei tahdo mihinkään lähteä,
vaan lahdellaan uiskennella,
kaislikon suojissa yönselät uinahtaa,
tehinselällä
päiväänsä paistattaa ja keskipäivällä
esun pihalla lennähtää, sillä siellä
se voi aitan verannalla hetken huohahtaa,
muikkukukkoa maiskuttaa

karjala...

karjalassa hymy herkästi
helähtää,
siel ihmismieli
surusaankin
myhäilee, eikä ikävyyksillä
jälkikasvuakaan,
sil
karjalainen luonne ei
turhista murehi,
eikä ikävyyksiä kaivele,
vaan hymyssäsuin atomiaan
maistelee

rakentelevat...

jotkut ilmaisevat
asiansa
kirjaimellisen hyvin,
toiset vain niin ja näin,
jotkut
vain näkemättä kertovat,
lauseitten palasilla rakentelevat,
mut haastelemalla jutut aukenevat,
sanatkin kertovat ja pisteet ja pilkut
kirjaantuvat,
kuhan
paikkansa löytävät

saudiarabia...

saudiarabiassa
ihmishenki on halpaa,
siellä ei halastua sanaa
selitellä vaan niillä kuolemaa
kudotaan,
sillä niin on julmaa tuolla öljylähteen
rantamailla, jossa kytee ihmismielen
synkimmät mielet

yö...

yö ei jaksa aamua
pidemmälle,
siksi se jo illalla
torkkuu

demarit...

demarit eivät jaksa
elää
hyvissä väleissä
päivän kanssa, vaan he elävät kuin viimeistä
päivää, sitä tekemätöntä päivää

lama...

lama on synkän hiljaista,
eikä silloin kuki
hitainkaan,
se on
kituuttavaa aikaa ja silloin osaa
arvostaa aamun ensimmäistä
auringonsädettä

uusi...

uusi on puhdas ja vanha
käytetty,
mut vanhassa on
tunnetta,
rakkauden syvintä, joka on käynyt kivijalkakaupoissa,
poistunut hyvinmielin ravintolasta ja oksennellut
ennen kotirappusia

turhaudun...

usein turhaudun, sillä
siipeni eivät kanna
tuon pidemmälle,
silloin hetkoseksi istahdan ja
huokaan ja
elämääni tavaan ja hetimiten
loppulauseeet näenkin

suomenhevonen...

suomenhevonen
on osa isänmaata,
se on osa perukalliotamme,
se on talvisotamme suurin soturimme,
se on jälleenrakennuksemme vetojuhta joka
ei turhista valitellut,
kynti
senkun ehti, veti rekeä kunhanvaan isäntä
ohjaksista nykäs
eikä valitellut tallissaan,
vaikka joskus kylmän synkkääkin ol

en kertaakaan...

en kertaakaan ole ole ollut
onnellinen,
hetkiset vain,
ohimenevät,
siksi jaksan huomiseen odottaa,
josko sillon
pidempään

vaivan palkka...

elämä on jokapäiväistä,
entistä ja huomista,
laskuja ja niiden tekemistä,
sillä käteisellä saa vain
vaivan palkkaa,
eläminen
on hengittämistä,
marketissa käymistä ja puliukkojen
väiselemistä,
sillä he kuuluvat elämän varjokuviin
joihin en ole viellä päässyt

vaaran kansakoulu...

vaaran kansakoulu oli mun
kouluni,
koulu,
jossa opettajana
elämän opettama hyvä ihminen,
hän tiesi ja taisi kirjojen ja laskujen
loppusummat ja jakojäänökset,
hän opetti elämään
silloinkin kun oli
pilvisempää,
kiitos pentti himanen

ruumis...

ihminen on elävä ruumis,
valmiina
multiin muohkeisiin, mut
sitä ennen
ilonvietton sopiviin,
ihminen,
elävä kuollut,
hymyillen kiroilee ja muistikkaasti
lapsuuttaan viettää,
kunnes
arkussaan hymyillen tyytyväinen

hakametsä...

ilves voittaa tapparan,
tuon
iänikuisen mestarin,
sillä siellä ei kajahda enää
mansen ääni, vain
hieno kuiskaus
hakametsän

liian uskovainen...

liian uskovainen ei
ole
hyvä ihminen,
sillä hän on uskoton
mielelleen,
hän kuuntelee kuulopuheita ja kumartaa
pyhille miehille,
leskille ja lehtolapsille, jotka
myyvät alennustavaraa
osuuskaupassa

sipilän kate...

sipilä on joutunut
politrukkien
vangitsemaksi,
häntä käytetään surutta hyväksi,
koska hällä on
katetta

pukeutua...

elämä on
ainut juttu jota ei voi
toistaa,
siksi siihen kannattaa
hyvin pukeutua

työmies...

työmies ei ole
yrittäjän mieleen,
jos hän vain
huvikseen yrittää,
mut jos hällä on suuremman kauniimpia
elämän mukavia, hän
työmiestään arvostaa ja hälle
osan tuloistaan siivuttaa

ajanmyötä...

elän ajanmyötä,
en ennakoi tulevaa, mutta
suunnistan sinne,
vaikkei asiakaan, kuljen ja rakastan,
jumaloin mitä milloinkin,
mutten tahallani kiroile,
sillä se ei saavuta mielen hyvääni

olin talonpoika...

olin ennen talonpoika,
sitten kaupungin
huoltomies,
sitten yrittäjä, sittemmin entinen
yrittäjä,
vaivainen ja
olosuhteitteni suuruinen

kurrenpoika...

kurrenpoika
kiertää
petäjän pintaa,
häntä leikkimieli
kieputtaa, hyvämieli
hymyilyttää,
mutta ketunpoikaa pellonpientareella
kenkuttaa, sillä kielensä päälle se ei tänään
ole saanut
mitään maittavanpaa

syyskukka...

syyskukka ei pikkupakkasesta
turhan syvään alistu
nuokahtamaan, vaan se terälehtensä ylväästi
nostattaa kohti syystaivaan tummuvaa iltaa,
jossa
hänen kaverinsa sinitaivaan tähdet ja kuu
möllöttävät,
sil
he hälle elinvoimaa kukkivat

padasjoki...

padasjoki on kaunis kunta,
vähäväkinen ja erittäin
yksituumainen,
sillä kaikkihan siellä ovat sukulaisia,
jokainen on sidoksissa toisiinsa,
eikä siellä juuri vieraita murteita
kuule, eikä kuunnella,
siksihän se on vähäväkinen,
sillä olisi mahdollisuus olla
tupaten täynnäkin, mutta se olisi jo
sidosryhmille liikaa, kun vieras hymyilisi
itkuun

luontopolku...

luontopolku tarjoaa
ihmismielelle avaruuden syvintä
mielihyvää,
se auttaa unohtamaan kiireen ja
vilskeen,
se hyväilee mielen luontoäiteen
helmoihin, joissa on aikaa ajatella,
olla ja möllöttää ja vaikka pitkin pientareita
köllöttää,
sil
niin on mahtavaa tuo luontopolun avaruus

sipilän hallitus...

sipilän hallitus tahtoo nujertaa
ammattiyhdistysliikkeen,
sillä se on sille
roskakuorma joka on sille
ihmisroskaa
      sipilä ei muista
mistä tämänmaan hyvinvointi
on saanut siemenensä,
kenen käsillä maata on rakennettu,
sodilla koeteltu ja sivistyksen mallimaaksi
valittu,
se on niiden ihmisroskien aikaansaannosta,
jotka eivät hallitusherrojen tapaan hienosti
elele, eivätkä julkisuudessa päiväänsä paistattele

en jumalia tunne...

en jumalia tunne,
en yhtäkään,
tunnen vaan
kirjopestyn elämäni,
tunnen eiliset, joita olen koetellut ja
ne mua osani verran,
kiitosta ja kirousta, mutta enempi
tyytyväisen oloista,
siksi nytkin
hyvin loistan,
mielihyvääni toistan

seitsemäs sukupolvi..

ympäristöä pitää
hoitaa paremminkuin
kotiaan,
sillä kodin voit aina rempata,
mutta luonto on kerrasta vainaa,
     se myös tuskissaan vuosisadatkin
tuskissaan kärsii ja sen vaikutukset
siirtyvät seitsemään sukupolveen ja heidän
jälkeläisiinsä

lokakuun loput...

lokakuu kallistuu
viimeisille päivilleen
aloittaen marraskuun, joka on jo valmiiksi
kyljellään jouluun,
ihmisen suurimpaan juhlaan

mut en mä sinne aattele,
aattelen vaan
veneen hakua
rannasta,
sillä mun kalastusjutut hoituu seuraavan
kerran jäänpäältä

kirkkovaalitkin on käynnissä,
en ole mukana,
koska en kuulu minkään puolueen
jäsennistöön,
kirkko on mulle kuitenkin se maailman
pyhin paikka, jonka penkissä
minunkin uppiniskaisen kulkijain asenne
nöyrtyy

Aamu...

Aamussa on
Alun tuntu,
Se hieman yöltäkin
Tuoksuu,
Mut aamuaurinko auttaa
Ylösnousemaan ja
Päivään pukeutumaan

nykynäkymät...

nykynäkymät on
syksyn
kellertämät,
syys on tullut
ja mä oon jäänyt,
en valita, haluanhan elää
lopunkin kuutamon tähden,
ehkä aamuauringon säteiden verran,
ehkä lopun elämäni,
ehkä
vain sen verran,
auringonkukan verran

kulkuri..

olen entinen kulkuri,
oman onneni seppä,
nykyinenkin,
vaikka
tänään käyn kirjastoissa, jotta
näkisin kauasalaisemmin

kalastaja...

ilta on
yöstä täyttynyt,
hiljaisuus ja tehinselkä,
aallot eivät käy,
on
tyyntä,
annan veneeni lipua nyystölänlahteen päin,
vaikken metriäkään eteeni näe,
mutta tekniikka ohjaa vaikka mua
heikottais,
olen kalastaja,
omanonneni kalastaja,
siksikin annan veneeni tyyneen virrata

pärjäät...

useammin olet väärässä kuin
oikiassa,
mutta pärjäätääkseksi sinun
täytyy
ymmärtää se

Myrskysäät...

Ihmisen elämä
On tyyntä ja sivutuulta,
Siin on monta
Sivujuonnettakin jotka
Täytyy ylittää,
Muttei alittaa sil silloin
Elon hohto häviää,
Myrskysäihin kataliin

Ihmisroska....

Ihminen on se
Heikoinkin,
Eikä roskaa,
Kuten väitetään

Irtisanomislaki...

Irtisanomislaki
On
Keskustapuolueen
Laki,
Laki jolla halutaan
Vääntää palkansaajien
Niskat nurin

Maapallo...

Elämässä ei tarvitse
Ain
Mennä eteenpäin,
Sillä
Silloinhan tippuu
Maapallolta

Ravihtoo....

Rakkaus
Ravihtoo...

Pelko...

Pelko
Pelastaa

Vahva....

Tahdonvoimakas
Ihminen
On
Vahva

Viisaus...

Viisaus on
Ymmärtämistä

Bussikuski...

Bussikuski on
Autonajelija ja ihmisten
Kulettelija,
Joskus he ovat herrasmiehiä,
Mutta useimmiten
Muinamiehinä,
Ne ryyppäävät kovasti ja yrjöävät
Vielläkin lujempaa,
Mut kissoista he pitävät,
Sillä näitä näkee vähemmän
Dösissä kuin kuseskelevia koiria
Joilla on ihmisoikeudetkin

Suhteet...

Kun suhteet
Kylmenevät,
Silloin on pareen mennä
Baariin

Verot...

Verot ovat
Yhteiskunnan
Hyvinvoinnin tasoittajia,
Ilman niitä olisi paljon
Osattomia

Pilkkijät...

Entiset yrittäjät ovat
Laiskoja onkijoita sillä
He ovat tarpeeksi
Myös pilkkineet

Tasaarvoinen kohtelu....

Tasavertainen kohtelu
Työmarkkinoilla
On sitä
Et jokainen saa hyppiä
Tasajalkaa tilipäivänä ja
Pomppia pituutta
Kaffe-tauolla

Villasukat....

Ihminen on ihminen
Jos hän käyttää
Villasukkia,
Sillä villasukkia eivät
Käytä muut luomakunnan
Synnyttämät tallustelijat

Totuus...

Totuus ei aina ole
Totta,
Sillä totuus taritsee
Kumppanikseen
Valheen

mössöö...

ihminen nimetään
sen vuoksi, että
oikiat syylliset saadaan
nalkkiin,
muuten nimillä ei ole
merkitystä,
sillä samanlsaista mössöä
kaikki vaan

maaseutu...

maaseutu on hiljainen
tila,
luonnonluomainen tila,
jossa luonnonlait säätelevät
elämänkulun,
siellä vuodenajoilla on
hartiavoimin tehtävää,
toisin, kun stadissa,
jossa katuvalot palavat
yötäpäivää

sotet ja muut...

sote ja maakuntauudistus,
työaikalaki ja sen punaisin osio>
irtisanomispykälä,
siinäpä on
monta palaa purtavana ja joskus
kaikkien kestettävänä

pullahiiri...

joskus mietit
tekemisiäsi,
joskus ihmettelet
käyttäytymistäsi, joskus
punastellen, joskus ihmetellen
   useimmiten ihminen toimii
ohjattuna
sillä ihminenhän on kaukoohjattu,
ohjaimia pitelee käsissään
pieni pullahiiri, joka lymyilee ja
useimmiten hymyilee

Peili...

Alkujaan ihminen
Oli
Luonnollinen,
Nyt
Peilin kertomaa

Itsetunto...

Itsetunto
Määrää
Osoittees

rotanmyrkky...

ulkoilma on terveellistä,
ainakin terveellisempää
kun sisäilmat, joissa on
kaikenmaailman käryjä,
rotanmyrkyn kaltaisia
myrkyn tuoksuja,
siksi ihmisillä usein
rappukytävissä haukotuttaa

bussikuskit...

bussikuskit ovat tätänykyä
kielitaitoista
työporukkaa,
Sillä
pääkaupunkiseudulla ajelevat
maailman jokakolkasta tulevat
kuljettajat ja pari tyyppiä
härmästä, yksi padasjoelta, mutta hän on jo
täys korppu, eikä puhu, kun saimaanmurteella
savokarjalaa, ugh...

rusakko...

laitakaupungissa on
maaseudun tunnelmaa,
ihmiset puhuvat murteita ja
hymyilevät,
haastelevatkin, vaikkei ole asiaa,
laitakaupungissa
aistii viellä luonnontuoksun,
siellä viellä peura jolkuttelee,
ketunpoika postilaatikon takaa
kurkistaa,
kuntaas keskikaupungilla kaikki
on peli menetetty,
jäniskin on rusakko

Rehellisyys...

Rehellisyys
On
Luottamuksen
Sisarveli,
Senkun omistaa,
Omistaa paljon

Satu..

Satu on
Parasta elämää

Lapsi...

Lapsi kun lapsi
Oppii
Virikkeiden kautta

hullun yhteiskunta...

yhteiskunta, joka
ei suo leivänmurustakaan
vähemmälleen,
on
helvetin esikartano,
jossa ei hullukaan hymyile,
vaikka mieli tekisi

suomen futis...

suomen futis
elää hyvää aikaa,
pitkästä aikaa,
sillä
    heillä
itsetunto
koko pelinajan kestävää,
joka vain vahvistuu kun pallo
vastustajan maaliin uppoaa

metsälampi...

metsälammen pinnassa ei maailman
myrskyt vaahtopäinä vaahtoa, vaaan siinä
vesikirppu taitavasti luistelee, välillä lumpeen
kukan lehdellä levähtää, juuri sillä samalla
jossa sudenkorento laulaa aarioitaan joiden
tahdissa itikkaparvi tanssii,
metsälampi on tyynen suojassa,
sinne ei maailman pahuudet
purjehdi, eikä siellä kiireisten ilmeet
näy,
sillä se on luontoäiteen tyyssija

yönpoika...

tähdet ja kuu,
keskiyö ja uneton
unelmoivan mieli,
kävelen kuutamossain,
varjo seuranain,
hiljaisuus puhuttelee,
kuutamo hymyilee,
meen hyvin mielin,
elän sinitaivaan alusmailla,
minä, hiljaisuuen ystävä,
tähtitaivaan yönpoika

työ...

työ on ihmiselle tärkeää,
siinä on elanto ja sosiaaliset
ulottuvuudet,
siinä on elämä,
siksi en tykkää, kun
puoskarit työtä sorkkii

tuhat vuotta...

tuhat vuotta on pitkä
aika,
        oon kirjoista lukenut,
siinä ajassa ihminen muuttuu,
toisenlsaiseksi varttuu,
joskus hyvinkin,
toisinaan olisi ollut parasta
jäädä niille sijoilleen

itsensä syöminen...

itseään ei kannata
syödä,
ei läheisiään, eivätkä
ventovieraatkaan hyvältä
maistu

Aamut...

Aamut on
Yöllä valettu,
Hyvinmielin nukuttu,
Tahi
Poikittain herätty,
Mut ain aamumieli pilkottaa,
Yölleen vilkuttaa

Herrakuninkaat....

Onneksi ovat
Takanapäin alistujain
Ajat,
Tänään ei herrakuninkaat
Sanele
Elämisen ehtoja;
Sillä
Tänään on tavallisen ihmisen
Päivä jolloin hän voi pitkälti vaikutttaa elämisensä hetkiin

Juuret....

Olen niin pieni
Maailmani edessä, joten
Käyn kainosti,
Mutta mainiosti,
Sillä täällä on mun
Koto,
Kohtaloni juuret

reissuhommat...

lokakuinen aamunkoi
on
tummanpuhuva,
hiljainen hetki,
työlöysin viimeinen työpäivä,
sitten kotiin,
sitten kotiin, kotiin, joka on
minulle enemmänkuin
koti,
se on tila, johon syvennyn,
se ottaa sisäänsä ja siellä on
tyynenpää, kuin täällä
reissuhommien päässä

kissani...

yö tahi päivä,
illasuukin, niin aina kissani
mun vierehelläin,
siin se kehrää,
eikä ole moksiskaan,
mutta, kun ruokapurkin avauksen
kuulee,
viiksensä suoriksi vääntyy ja
notkeana kupille suoristuu,
kupposen tyhjäksi hetkosessa
hotkasee
ja samoille sijoilleen hymy herkässä
lötkähtää

kolmas lapsenlapseni...

kolmas lapsenlapseni
elämääni tuli,
siitä mun
tuntoni suli, hyville aatoksille mukaville,
sil
elämä tarvitsee lapsia,
heillähän on elon kauniin kirkkaat
tuntonsa,
rakkauden hyvät mielet

vaikka juniori on maailmanäärissä,
indonesian saarilla, on hän ain
vaarin mielessä,
niin lähellä, ettei enempää
voisikaan

luonnon pienimmät...

luonnon pienimmät
maanmultiin
hautautuvat,
sillä siellähän on
niiden koto,
siellä turvassa maanpäällisiltä
vaaroilta ja viheliäisiltä
kulkijoilta,
siellä ne elämäänsä kehräävät,
luomakuntaa kutovat,
joskus hieman unelmoivatkin,
mut
useimmiten he vain ihmiskuntaa
ihmettelevät kuinka he voivatkaan
niin sumeilemata luomakuntaa
tuhota

Sipilän hallitus...

Sipilän hallitus
Kurmuuttaa
Köyhää,
Siksi tämä lokakuukin
Tuntuu ikävältä,
Oi,
Tulisipa kevät ja uudet
Vaalit jossa köyhäkin
Saa sanottavansa

politiikka...

politiikka on likaista peliä,
sitä pelaavat hävyttömät
osalliset joita ei köyhyys
kolota, vaan ovat taloudellisesti
hyvin lihotettuja, mutta ahneuksissaan
viellä lisää haluavat

nyystölänlahti...

lokakuinen ilta
nyystölänlahdella,
kalastaja ja vesikirppu,
sekä
variksen ääni, mutta lintu
piilosilla, onhan se tämän kesän
tuliainen

kalastaja myhäilee,
verkot pullottavsat muikkuja,
melkein siian kokoisia, mutta maukkaimman
makuisia, sillä muikku on kaloista jaloin, eikä se
tykkää uida saasteisissa vesissä, siksi se Päijänteellä
seilaa

Luottamus...

Luottamus
On
Kaiken perusta

rosvot...

rosvot eivät käytä
kohteissaan
bonuskortteja,
vaan ihan käteisellä
asioivat

yski...

luonto ei selittele,
se kukkii tahi lakastuu,
synnyttää käpyjä ja tarjoilee
niitä kurrenpojalle,
mut
useimmin se laittaa lapsensa
maailman tuuliin,
sinne saakka missä on maanviljelijän suuli,
luonto ei yski turhaan,
eikä se silloinkaan,
sillä hällä
on
luontoäiteen tropit

Suomi...

Suomi on
Ihmisiä varten,
Ei keskuskustapuolueen
Leikkikentäksi

Keskustapuolue...

Keskustapuolue
Ei
Maistu hyvältä
Duunarin
Elämässä

kevät...

kevättä on ihana odottaa
jo lokakuussa,
sillä nyt just se tuntuu
silmukkaalta,
uuden elämän
alokkaalta

kaupunki sykkii elämää..

kaupunkilainen elämä
on kadunkulmia,
pitkiä katuja ja
joukkoliikenteen kolinoita,
se on myös apeita mieliä,
sillä siellä asustaa monia
maaseutumiehiä,
joilta keskustapuolue
nyhti elinmahddollisuudet
kotiseudullaan

maaseutu ja keskustapuolue...

maaseutu autioituu,
koska sieltä nyhdetään
elinmahdollisuudet,
sillä
maaseutu on laitettu
kesannolle keskustapuolkueen
välinpitämättömyyden vuoksi

keskustapuolue...

keskustapuolue yrittää
murskata
ammattiyhdistysliikkeen,
koska tämä
pitää
duunarin puolia,
siksi tuommoisella puolueella
ei ole työläisen silmissä
kiva maine

lokakuu...

lokakuu ei riitele
milleen suunnalle,
vaan se tasoittelee
suven talvikuntoo, jotta
kevätkukka hyvin vois

nykyihminen..

nykyihminen ei syö
nälkäänsä,
vaan mielihaluihinsa

Auki...

Kaupat ovat
Pitkätpäivät auki,
Ihmiset
Seuravan

Kiroat...

Kun kiroat,
Älä
Kuiskaa

Kiitos...

Kiitos on niin
Kaunis sana,
Että sitä kannattaa
Viljellä enemmänkin

Hallitusherra...

Hallitusherra
Ei tunne
Kansan syviä rivejä,
Siksi kevään koittaessa
Menkööt

sillähä...

kun tunnet tietäväsi
kaiken,
tiedätkin vähiten,
sillä ihmisen osana on
olla tiedon puolikas, sillähä
ikihonka ja kelopuu ovat
kaikkitietäviä, eikä puolittain
tuntevia,
kuten ihmisen osa