lauantai 27. lokakuuta 2018

valonkukka...

syysmusta ilta,
johon ei tähdetkään yllä,
eikä kuutamon loistekkaan,
on syysmyrskyn aikaa,
sitä aikaa jolloin hiljaisuus tuntuu,
Äänetkin kovemmilta,
tämä on hetki, jolloin
haluaisin olla
takkatulen loisteessa,
siellä sinun kainalossasi,
sinun valonkukkani

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

arkielämän näyttämöt,,,

ihmiset jotka näkevät elämän pienempiä, havannoivat enemmän, sillä sieltä jokainen aamu alkaa, keväät synnyttävät,suvet kasvattavat, syksyt ...