ilkalle...

muistot vierivät mieliini,
kun silmäni avaan,
syvemmät kun suljen,
sillä
ikävä ottaa
omakseen,
enkä tahdo hymyä löytää,
vaikka tiedän sinun
toivovan elämän jatkuvan,
rakkauden tunteilla suurimmilla,
niillä arkisen oloisilla, joilla on pyhähetkien
syvin katse,
kun aattelen sinua,
tunnen elämän hyvimmän,
siksi
olet olet ain mielessäin,
silloinkin, kun kiire mua
juoksuttaa,
silloin, kun
istahan