kun arki murenee,
tuulet voimistuvat,
viimaiset tunteet
kylmenevät, eikä
lämpöä missään, on vain
kolkontaipaleen tie jossa en näe
yhtään luonnonluomaa, en tunne
ainuttakaan hyvänhetken mielentilaa,
kunnes väsyn
menemään ja istahan kannolle,
jossa huomaan, etten olekkaan yksin,
sillä sinäkin olet siellä,
siellä toisellapuolen kolkontaipaletta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti