marraskuun synkkyys kajastaa ihmisten katseista, eikä pimeys hymyilytä kulkijaa, vaan katuvalon varjo ainoana seuranaan yksinäisyys asuu näissä hetkissä, siksi baarin ovi usein aukeaa ja mieli toiseksi raukeaa
siellä missä ei ole ihmisiä on linnuntiet, suot ja ikimetsät sijoillaan, siksi siellä luonto ihekseen voi, eikä tarvita hulavesijärjestelmiä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti