keskiviikko 21. marraskuuta 2018

puliukko...

puliukko kyyhöttää
puistonpenkillä,
haisee ja hörisee,
ottaa huikaa
heiluen puolelta toiselle

hienosti pukeutunut
ihminen kulkee ohitse,
kääntäen katseensa,
sylkäisten penkkiinpäin
ja kiroilee näkemäänsä

muutamia vuosia aikaisemmin
tämä puliukko omisti vastapäisen
kiinteistön, joka oli silloinkin
vilkas liikekeskus,
hänen elämänsä oli hyvin,
päivänsä täyttyivät työstä ja
perhe elämästä,
mutta
sitten tuli hetki,jolloin kaikki
muuttui...

tänään hän juo itseään
unohduksiin
ja toivoo ajan korjaavan
hänet

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...