jokihine...

kaikki mitä näen ympärilläin
jokihine joita en tunne
ovat olleet ennen minua
vaikka ovatkin keväällä
kukkaan puhjenneet
minä
luontoäiteen poikanen
pirusarven esikoinen
rakkauden kuunkuva
olen ollut ennenvanhaan
alkutekijöissäin

vuoden ensimmäinen...

vuoden ensimmäisenä päivänä
eilinen maistuu
tuntuukin,
mut huominen ei miltään
lupaukset jyskyttävät
takaraivossa,
mutta ne laimenevat ennen
vuoden viimeistä päivää

linja-autot...

linja-autot olivat ennen
tupaten täynnä,
sitten maaseutu
tyhjennettiin ja autoreitit
suljettiin,
   tänään bussit täydempänä
rautahevot enemmänkin
niillä maaseudun väki
yhäkin
matkustaa

unohtaa...

ihminen voi unohtaa
muttei kadottaa
hän voi hyvin
muttei kunnolla
koska ei voi
unohtaa

vaivannäköinen...

kun on luonnoltaan  kiero
ei sitä elämäkään
hyväksi pyhitä
vilpillillistä ihmistä
mielellään kierrän
en luota puolikkaaseenkaan
ja hymynikin hälle on
vaivannäköinen

vuoden vanhempi...

olet vuoden vanhempi
mutta oletko
kestävämpi
hauraan vanha
ikivanha tervaskanto vai ohimenevä
asukas
oletko
olemassakaan

ihmisroska...

myrskytuuli kieputtelee
jätesäkkiä
viimein se tarttuu stop-merkkiin,
pysähtyy ja pyörii
tolpan ympäri
jätesäkki
vähäpätöinen
mutta tärkeä
muttei yhtä tärkeä kuin
ihmisroskaksi kutsuttu ihminen
joka pitää kärkikolmiosta kiinni

lupailut...

lupailut  ovat
hauraita sanoja
teot vankkoja

vuoden ensimmäinen...

vuoden ensimmäisen
pyhäpäivän
arki
lupausten ensimmäinen koetinkivi
pimeän sateinen,
hikisen hiljainen,
eikä kissakaan kehrää
työaamu
jumalattoman hauskaa ei sittenkään ole
vaikka yleensä
hymyilen

luojani...

luojani on
kätteni jälki,
se on syntymäni tähti ja
rakkauteni alkulähde,
siksi sillointällöin nostan
katseeni korkeuksiin
ja annan tuntoni kuulua

pyrkyri...

ihminen joka istuu
pätevämmän
paikalla
on
pyrkyri

myrsky...

myrsky on
iloisen elämän
pyyheliina,
ilman sitä olisi ihan
tyyntä

katseet...

katseilla voi kertoa
paljon,
jopa lopullisen paljon,
kauaskantoisestikkin

eka päivä...

vuoden viimeiset tunnit
kuluvat,
raketit paukkuvat,
mutten tähtitaivasta näe,
muttei se haittaa,
sillä tiedän sen huomenna
näkyvän,
sil
onhan silloin uudensuomen
ensimmäinen päivä

eduskuntavaalit...

kevään eduskuntavaaleissa
valitaan kansanedustajat
joita ei tunne monikaan,
muttei se haittaa, sillä
edustavathan he heitä

arjen nälkäiset...

poliittisesti
kylläinen ihminen
ei näe arjen
nälkäisiä

uusisuomi...

uudensuomen
ensimmäinen päivä
on kohtapuolin,
silloin entisajatkin vanhenee
ja muistojen museoihin muisteloittuu

satasella...

satasella ei voi
koko elämää
mennä

kangasvuokko...

ihminen juopuu
helposti
lihoo kevyesti ja
ei tunne
kangasvuokkoa

eka päivä...

uudenvuoden ensimmäisenä
päivänä monia
väsyttää,
mutta useimpia viimeisenä
päivänä ei
yhtään

hänskänkkänä....

ihminen on pieni
onnen siru,
tuskan kipinä ja
hänskänkkänä,
ihminen on piru
ihmiseksi,
laupias juoppo ja
mutustelija,
ihminen on luonnonoikku,
kertatapaus jolla on sukusuhteet
jälkipolviin

vanhavuosi...

vanhavuosi sulkee
ovensa
eikä sitä
enää avaa edes kohtalom
suurin herrakaan,
sillä
jumalat ei taakseen katso,
eivätkä enkelit jäkiään seuraa
eilinen on kynitty
kana
se on
kulovalkean polttamaa
kesantoa eikä siin enää
ahomansikkakaan kuki
sillä niidenkin aika on huomisessa
uudenvuoden tuomisissa

paljasvarpain...

elämää ei voi ostaa
ei hallitakkaan
sillä se on
hetken
hommaa
eikä siinä loppujen lopuksi ole
mittään ommaa,
vaan tekopyhyyden
luomaa
joka ihmisen kesää
paljasvarpain
kuljettaa

Paavo väyrynen...

Paavo väyrynen on
Politiikoista
Pitkäjänteisin

Inventaario....

Uusivuosi luo
Inventaarioita,
Niitä edellisvuoden
Toimintoja

Ikimetsä....

Ikimetsässä ei
Nykyaika hyvin voi
Vaan siellä hyvin elää
Luonnon syvimmät mietteet
Ne jutunjuuret
Joista ihminenkin on
Luotu

Hitosti...

Elämä ei ole
Olemista
Vaan se vaatii
Hitosti tekemistä

Arjenpyhäpäiväisissä....

Ihminen on
Syntynyt
Mielikuvissa
Arjenpyhäpäivien tuvissa
Siksi he usein
Aamulla haukottelevat

uusivuosi...

uusivuosi kääntää
kalenterin lehden,
ihan uuden almannakan
se samalla tarjoaa mahdollisuuden
olemaan menneen vuoden parempi sivu

Uusivuosi...

Uusivuosi
Mut mulla vanha kuosi
Perintönä
Hyviltä vuosilta ja toivon
Sen kantavan uuteenkin

Aarre...

Aarteista arvokkain
On omantunto
Jolla on tunto

vanhavuosi...

vanhavuosi elätti
uuteen kevääseen
se kannatti silloinkun
puhti oli lopuillaan,siksi
sille hymyilen ja mieleeni
sen tapahtumat painan vaikka
uusivuosi kiihottaa enempäänkin

menneenvuoden katkut...

ihmisen pitäisi vuoden
vaihteessa
pyöriä
ikipuun ympäri
niinkauan,
että vanhavuosi
huipattaa,
sitten voi hetkeksi kannolle
istahtaa,
ottaa hetken mieleensä
luontoilmaa,
katsella luontolintujen
menoja,
metsähiiren jälkiä
ja kirjoittaa hankeen nimensä
perään sydämmen kuvansa,
silloin ihminen voi uudenvuoden
aloittaa mieleltänsä avoimena,
ei menneenvuoden katkuisena

harmaa katu...

harmaan valaisemalla
kadulla ihmiset menevän
tulevat
toiset eestaas
jotkut
johonkin
muutamat aikaa mittailevat
  riennän virastoon
vuosi vaihtuu ja saan asiani
hoidettua vanhaan hintaan,
ensi vuonna se onkin tyyriimpää
  elämä maksaa
vaikka hoikasti eläisi
olen muokannut elämääni siihen suuntaan
etten turhaan kuluttasi
hyöty siitä on mulle ollut se että
tiedän enemmän elämästäin,
mitä pihimmin elän sen tietoisimmin
tarpeeni esiintyvät ja niitä kohtelen
asianmukaisella tavalla,
nälkään syön,
janoon juon,
kylmässä vaatetan,
lämpimässä ohennan,
en liitele kaukomailla,
sillä mun lomani aarreaitta on kotosuomi,
sen luontometsät,
pienet ja isommat

uudetvuodet...

mun uudetvuodet ovat
usein
vaihtuneet töissä,
niin
tänäkin vuonna
   uutenavuonna näen
usein arki-ihmisen toisenkin
puolen

laitapuolenkulkija...

laitapuolenkulkijakin
on
ihminen
ei
ihmisroskaa

elämänsäkunnossakin
oleva ihminen
on
ihminen
ei ihmisroskaa

siksi toivoisin tulevissa
vaaleissa valituksi tulevan
sellaisia ihmisä
jotka kunnioittavat
ihmisarvoja,
sillä heitä on tänään
harvassa,
ainakin tietynpuoleisissa
puolueissa

veltoimmat...

turhaa ei turhinkaan
mutta
veltoimmat eivät
näykkään

kumaraihminen...

ihminen joka omaan
napaansa
ain
tuijottaa on
kumaraihminen

verot...

veroista harva tykkää,
mutta useimmat niiden
tuomista palveluista

turhat sanat...

turhia sanoja ei
lainkaan
onvain
sanomattomia

ympäristökysymykset...

ympäristökysymykset
ovat maailman suurin
kysymys,
jokainen maa sen tiedostaa,
mutta kehittyvät yhteiskunnat
heikommin

kulkutaudit...

kulkutaudit ovat keränneet
voimiaan,
mutta pian ne heräävät
sillä ne ovat kehittyneet
immuuneiksi rokotteille

venäjän ohjuspuolustusjärjestelmät...

venäjän ohjuspuolustusjärjestelmät
lamaannuttavat naton viidennen artiklan,
sillä sillä ei ole sitä suurinta pelotevoimaa

ydinvoiman säteily...

ydinvoiman säteily
tappaa vuosikymmenten
päästä tervaskannotkin

yksisilmäinen...

liian yksisilmäisesti ei kannata
asioita katsoa, sillä kaikella
on puolensa,useimmilla
hyvät kääntöpuolensa
jotka omalla ajallaan
hyväksi kaikkialle

vaalit...

vaaleissa voittavat
ne
jotka ovat ihmistä
hyvällä
aatelleet

valaisevaa...

ihmiset tummuvat
kun mielensä
sammuvat
katuvalon hämäriksi vaihtuvat
ihminen on aina ollut
valonlapsi
luolamiehen sylilapsi
siksi tämäpäivä ei
ihmiselle ole ain
valaisevaa

uusivuosi...

uusivuosi luo toivonkipinää
sillä pian aukenevat keväthanget
hohtavat
kesähelteet mahtavat
mennyhy vuosi
muistoissa vaan
mut sen siivillä
uusivuosi aukenee ain
vuoden verran kypsennyn
yhden rypyn verran vain

vuosi vaihtuu...

vuosi vaihtuu
entinen haihtuu
uusi maistuu
mut
sittenkin samaa kuunkiertoa
tahkoamme
vuodesta toiseen kunnes
tähtemme sammuu
muttei unelmamme tummu
olemmehan
kierrätystavaraa joka
luo nahkansa vuodesta toiseen
vanhasta uuteen jolloin
lupaukset entistä paremmat
kunnes uudet ja jaloimmat

unelmien tähdet...

yön ensimmäiset hetket
ovat tumman hämärät
mut pian täysikuun valossa
tummuvat
sillä on täydenkuun aikaa
se hetki jolloin unelmien
tähdet tanssivat

Puut ja muut puut....

Ihminen ei ole
Oikeastaan ihminen
Vaan
Turhankalastelija
Tyyppi joka ei juurru kuten
Muut luonnoneläjät
Puut ja muut puut

Uus tie...

Uusivuosi pian
Koittaa
Siin on monta maanantaita
Pyhäpäivää ja
Muitakin
Mut parasta siin lie
Uus tie

Pikku retki..

Elämä on
Pikku retki
Syntymästä iltaan
Siin on aamuja
Ja muitakin päiviä

elämä on yksinkertaista...

elämä on yksinkertaista
siin ei ole
monimutkaisia kuvioita
se vaatii vain
ulospäinsuuntautuvan
mielen

elämänmeri...

elämänmeri on yhtä kiehtova
kuin
valtamereten pauhut
se ihmistä keinuttaa
joskus hurjimminkin
joskus vain tähdet saattajinaan
toisinaan kauniimmat
satamat
milloinkaan
elämänmeri on pohjattoman hyvä
siinä loistaa hyvänmielen valo
jos vain niin tahtoo
se huomiset aukoo
menneet jättää ja
tämänpäiväisillä purjehtii

elämä harmaantuu...

elämäsi harmaantuu
ellet sitä aamunsiimeksessä ulkoiluta,
kesäkeleillä metsälampien
siimeksessä uitata
lumihankisilla hiiihätä ja juhannuksena
saunavastoita

Popeda...

Talvilintu nakuttaa
Talipalloa
Kurrenpoika käpysäkkiään raahaa
Pakkanen nurkissa paukkuu
Onhan talvisää
Vanhempi mies popedaa käynnistää,
Veivillä
Eletään kuuskytlukuu
Olin silloin alakoululainen,
Yhäkin noita mukavia aikoja
Muistelen

joskus...

joskus on hetkiä
jolloin mieli on tyynen
myrskyisää
muttei jaksa
hetkentuskaa
ilonpäivän riemujakaan

liian paljon...

liian paljon on
liikaa,
sillä silloin uupuu
ja paljon mukavammastaan
luopuu

yksinäinen orja...

yksinäinen orja
kuihtuu nopiammin,
kuin laumassa toimivat
mutta hän on sanaton, kuntaas
joukossa he tukeutuvat toisiinsa
näin aatteli suurherra silloin, kun orjat
olivat kauppatavaraa,
tänään hän
on hiljempää, sillä hän on itsekkin
sen kuihtuneen orjan sivuperillinen

onnistuminen...

onnistuminen on
hyvänmielen huokaus
pettymysten jälkeinen olotila

arki...

arki eroaa
pyhäpäivästä siinä,
et sun on mentävä

ammattiliitot...

ammattiliitot ovat
osa
yhteiskuntarauhaa
ne ovat myös
osa tulonjakokysymyksien
sosiaalisia ulottuvuuksia
ja ennenkaikkea
hyvinvoinnin
suomileimattua
arkipäivää

uusivuosi...

uusivuosi
koittaa
se monia juttuja voittaa
mutta elää aina
edellisen vuoden
tuotoilla

omatunto...

omatunto on
ihmisen
lakitupa
se on moraalin ylintuomari
ja
elämän säätelijä

elämänasenne...

jos elämänasenne on
liian
laihaa
se ensimmäiseen tuulenmyrskyyn
kuljettuu

elämänkokemus...

vanhalla ihmisellä
on
elämänkokemusta
sitä taitoa ei käydä
tuotapikaa
oppimassa

hymynkielet...

luojani luo päiväni hetket
mutkat ja turhatkin
matkat
siksi elämäni
soljuu sovitusti vaikken aina
hymynkielillä
voikkaan

maaseudun hyvinvointi...

maaseudun hyvinvointi
loisi hyvinvointia
koko maahan,
sillä maaseutu tarjoaa
enemmänkuin
tämänpäivän
elämänkuva,
joka kuvaa
nykytilaa

parempi...

kenkään ei ole toistaan
parempi,
toiset vaan
hellittävät otteensa
liian aikaisin

kanssaeläjät...

kun ymmärrät
elämääsi
avartuu myös
kanssaeläjisi arki

sinitaivas...

sinitaivas tähtiyönä
tummankaniina loistaa
siin kuutamo kirkkaampana
kuin konsanaan
yö on tumman kaunis
äänettömän kuulas
enkä minäkään kovin suulas
jatkan matkaani hyvinmielin
sillä tunnen luojani kulkevan kansain

sipilän hallitus-..

sipilän hallituksen
todellinen isänmaallisin ministeri
oli juha rehula, sillä hän laittoi
koko tarmonsa soten toteutumiseen,
hän joutui pelinappulaksi jota pyörittivät
hallituksen epäpätevimmät
tänään
sotea ei ole ja sen lasku
kasvaa yli kaiken suunnitellun...
kun aattelen
tulevia eduskuntavaaleja
niin ainostaan rehula voi katsoa itseään
reilusti isänmaan peiliin,
muut pelaavat pelejään,
joista yhteiskunta
köyhtyy,
eikä viattomin osallistuja ole opposition
sdp, sillä sen toiminta ei ole tästä ajasta

keskustapuolue...

keskustapuolue
on tyrinyt
paljon,
mutta sillä on mahdollisuutensa
jos hyväksyy palkansaajajärjestöt
osaksi yhteiskunnan kehitystä,
tämänpäivän asenteet
hautaavat muuten
erinomaisen
puolueen

hyvätuloinen...

hyvätuloinen lentelee
missä sattuu,
sillä hänellä on aikaa
ja rahaa,
mut eihän huolenhäivää sillä
vähemmän varakkaat kustantavat

luontometsä...

luontometsässä
olet osa
elämääsi,
näet kelohongan,
joka vanhempana valtiomiehenä
rauhoittelee
tämänpäiväisiäsi,
tunnet kuinka hiljaisuus
puhuttelee sinut vastaamaan
kysymyksiin,
joita olet väistellyt

kurrenpoika...

kurrenpoika hyppii
petäjästä petäjään,
välillä kuperkeikan heittää,
mutta muuten puunkylkeen nojailee,
käpysillä sirkustemppuja taiteilee,häntänsä hällä
luonnontuuhea ja sen kainaloon hän talven kylmimmillä
keleillä kääriintyy, mutta nyt on keväthankisten ilomielen aikaa

luontokunta...

luontokunta on rakennettu
alkuaineista
niistä on taottu
aitan saranat ja avaruuspöllön
tähtisilmät,
nyt alkuaineet hupenevat,
siksi saranat ja avaruuspöllön
tähtisilmät uusiokäyttöön,
jotta saataisiin tulevaisuuden
saranoita

suurtavoittelija...

omaedun
suurtavoittelija moittii
ahkeraa päivästäpäivään vääntäjää,
sillä hänhän toisten avulla ahnehtii,
nämä päivästäpäivään vääntäjät elättävät
suurintasuomea päivästäpäivään

luonnollinen...

luonnollinen on
puhtaan aitoa
siksi ihmisen tulisi
elää
luonnollisesti

tuuletella...

olipa syys tahi
kevään hankiset
niin ihmisen pitäisi
luonnonhelmassa tuuletella

arvoton ihminen...

arvoton ihminen on
tyhjä
tuulen viemä
arjen hylkäämä
pyhäpäivien turhamainen
kun ihmisellä ei ole sielua
ei hänellä ole
mitään
onvain tuulentuomaa

hikipäinen

hikipäinen
juoksija on
rivakkakinttuinen,
mutta huonokuntoinen,
sillä hien pitäis irrota vasta
maratoonin puolessavälissä,
maaliinhan tullaan puolikuivan
hymyttömänä

kirjastoauto...

kirjastoauto kiertää
kyläkulmilla,
niillä myymäläauton jättämillä
reiteillä,
mut
pian se kokee
kauppa-auton kohtalon,
sillä ihmiset on poliittisessa
ohjauksessa,
niissä ohjaksissa jotka
purkittavat ihmiset
yhdyskuntiin, joissa
ei elämän monimuotoisuutta
kaivata,
ei hiilijalanjäljetöntä alkutuotantoa

kevät...

kevät aukaisee
talvenmielen
se jalostuttaa ilontien
sytyttäen luomakunnan
elämään
täysinrinnoin menemään

maaseutu...

maaseudulla kukkivat
entisyys,
siellä orastaa tulevaisuus,
mutta sieltä on
ihminen elävältä kynnetty,
ketunpojan äitikin joutunut
luovuttamaan turkkinsa
kaupunkilaisrouvalle, joka
mainostelee itseään
luonnonsuojelijana

tehokkuus...

tehokkuus laihuttaa ja siintä
tulee kylet kippeeks,
eikä hitaammat kerkee yhteiseen
rekkeen
luontokin joutuu luopumaan
nuorimmistaan,
vain ikihongalla on
yk:n status

100%

kaikki mikä on
satsaprosenttista
on
kelvotonta
niin täystyöllisyys,
niinku sataprosenttinen,
äänestyskäyttäytyminenkin
kelvotonta on
täystuho,
ja sataprosenttinen alumiinikin,
jolla kuoritetaan joukkoliikeenteen
kulkupelejä,
sillä aina pitää olla
pikkasen vailla
se nimittäin antaa elinvoimaa,
täyspäinen ihminenkin
lahoo nopeammin

vaalit...

vaalit ovat
demokratian olennaisinta
sillohi yhteiskunnalla
on hetki jolloin hyllyt pyyhitään,
vanhatkin tavarat saavat paikoilleen
jäädä
mutta
hyllytilassa on tilaa nykypäivällekkin

liian nopiasti...

jos elät liian
nopiasti
jää sulta
paljon
näkemättä

tyyni ilta...

tyynenillan koristaa
tähtiyö
sinne kun katseeni
kohotan
olenkin paljon nähnyt,
nähnyt elämän suuremmat tunteet
jotka vain tyynessä illassa
loistaa

olosuhteiden uhri...

ihminen on olosuhteitten
uhri,
siksi monet altakulmien
menevät,
toiset ihan pilanpäiten
tulevat

ihminen on terve...

ihminen on terve
jos hän ei yski
silloin, kun
huvittaa,
oikein kivasti
naurattaa

kiistat...

kiistoja ei synny
jos enemmän
tiedettäisiin

nimesi on enne...

nimesi on
enne,
muta sitä ennen
joudut sihen tutustumaan

maapallo...

jos maapallo olisi
tuumankin
etäämpänä
auringosta
täällä ei olisi
ahdasta

ydinsäteilyn herkut...

sienet taltioivat
kaiken
ne keräävät myös
ydinsäteilyä jota
ihmisressukat
hyvällämaulla nauttivat

tuhannet yöt...

tuhannet yöt mahtuvat
elämääsi
kuinmyös aamun sarastukset ja
hetket jotka menevät
ohitsesi
sillä olet ajoittain
mennyt
matkoihisi

tavantakaa...

jos joudut tavantakaa
etsimään
vastauksia vastauksiisi
olet luomakunnan
viisas
osakas

yksi elämä...

yhden elämän aikana
ei kerkiä kaikkea,
siksi kannattaa
investoida
huomiseen

jatkuva talouskasvu...

jatkuva talouskasvu
tuhoaa
maapallon,
sillä siihen ei aktiivimallikaan
sovellu,
ei sotun hyvät hoidot,
ei
ei ei

oikia työ,,,

oikialla työllä
selätetään näläkä,
vippaskonsteilla
sitä ruokitaan

orjatyövoima....

ihminen ei laidunna
omilla maillaan
eikä lehmätkään
sillä maitokin on
tuotejalostettu
kehittyvienmaiden
orjatyövoimalla

taitavat...

toiset ovat
kädentaitavia
jotkut mielen,
toiset jonkin muun
siksi yhteistyöllä
tulee tasokkaampaa

eriarvoisuus...

eriarvoisuus
ei ole mukavuutta
eikä sillä ole
tulevaisuuttakaan

kylätiellä...

kylätiellä on
monta kulkijaa,
minä ja naapuri,
sekä heidän yks hyvä tuttu
kissanpojan ja kurren jäljet
reunemmalla
tähtitaivas luo tunnelma, jota
kuunvalo varjostaa ja sille
ketunpoika morjestaa
mut
jatkan kulkujain
iltalenkkiäin jossa aatokseni
joka askeleella kevyen mukavasti
etenee

tiet..

elämässä on alamäkiä
ja
ylämäkiä,
elämässä on tasaista ja tiettömiä
teitä,
harhateita
ja pikiteitä,
rantateitä ja rautateitä
oikoteitä ja kiertoteitä,
mut vain
yksi
kotitie

markkinavoimat...

markkinavoimilla
on paljon valtaa
niin paljon etteivät
ne kunnioita menneitten
pystyttäjien talousrakenteita
niitä rakenteita jolloin talous
kietoutui työhön
tänään se on mielikuvahommaa

joulutunnelmat...

joulutunnelmat
laantuneet,
sillä uudenvuoden valot
vilkkuvat
äänekkäästi kuuluvat
en
välitä niistä
käännän vain uuden
kalenterin ensimmäisen sivun

ruuhkat syntyvät...

ruuhkat syntyvät
kun elämä
kapenee

vaarallisin ase...

vaarallisin ase on
nälkä
sillä se ajaa ihmiset
toistensa
syötäviksi

viputin...

tunnit kuluvat
minuuttiviisarin
kierrellessä ympyrää,
mut sekuntti viputin on
puolet nopeampi

helsinki...

helsinki on
suomi,
yhden elämän varressa

juuretusta...

leipää pitää alustaa
ihmistäkin
rakkautta ei kuitenkaan
leivota ennen
juurettamista

yksin...

yksin et ole
itseäsi enempää,
et

ydinvoiman varjopuolet...

ydinvoiman varjopuolet
näkyvät metsän marjoissa,
perunapelloilla ja viljantähkissä,
ne ovat kuolemanmyrkkyä
sienissä ja järvikaloisssa,
siksi ydinvoimalaonnettomuudet
ovat kuoleman vakavia

venäjän suberase....

venäjällä on suberase,
jolla ei vastustajaa,
siksi kilpavarustelu
yltyy ja elämän loppu
häämöttää

USA ja rosmovaltiot...

USA luopuu
kalliista
poliisiroolistaan
siksi nyt koittavat
rosmovaltioille tilaisuus

juon maitolasillisen....

juon maitolasillisen,
joka on tuotettu
suomalaiselta
maitotilalta,
hyvältä maistuu
ja kun sen merkitystä enemmän
haravoin tuntuu se enemmänkin,
sillä siinä lasillisessa on kotimaani

uusi vuosi...

uusi vuosi
merkitsee
eilisen menneitä
se luo mahdollisuuden kutoa eilisistä
hyviä huomisia
joita on mukavaa viedä
tuomisina ylihuomisiinkin

vuosikerrat...

elämä on vuosikertoja
ikiaikaisia
kelohonkia
lehtipuita ja vuokkoja
kevättä ja syysmyrskyjä
elämä on kevään
ilmettä
rakkauden pyhiä tuulia
joskus varjonkin suutelemia
mielenpohjukan huuhtelemia

kun tunnet...

kun tunnet itsesi
ymmärrät
muitakin

kevät...

kevät on valoisaa
aikaa
niin valoisaa jotta
tulevaisuuskin silmuttuu
keväthän aukaisee monet lehdet
päivänlehdet ja ja vuosikerratkin
keväällä ihminen kasvaa
niinkuin luonnonpuukin, se
saa keväästä huomisen voimaa
vaikkei sitä helposti huomaakkaan

luojani kädet...

luojani kädet
ovat isommat,
kuin järkeni ulottuvuus
ne kourat ovat elämän muovanneet
arjen ja puhänpäiviseksi
hetkien oloiseksi
ilon ja surun
tuntuisiksi
ne kädet ovat isot kädet
niin isot ettei niitä usein huomaakkaan

kuluva kuu...

kuluva kuu
on
kolkytpäiväinen,
neljä pyhää ja loput
hikisiä hetkiä
semmoisia arjen retkiä
joilla elämäni kuvakseni
kantautuu

iso elämä....

iso elämä
näkyy ja kuuluu
se hyvästi kaikuu ja
jälkensä jättää eikä se
minkaanlaista jälkiharmia
tuota sillä iso elämä on avara
niin avarakatseinen ettei sitä varjotkaan
seuraa vaan jahtaavat pieluimmin pikkusieluisen
peuraa

eläväisesti...

ihminen elää
vain
kerran,
siksi se tulisi hoitaa
eläväisesti

lumihangen raikkaus...

lumihangen raikkaus
on mielenipää
siksi hymyilen ja kiroan
niin sattuessain
rakastan ja kerään käpyjä
halutessain
unta nukun väsynnyttäin
iloa kudon kun murheet
tympeyttää
olen rippikoulun käynyt
ajallain
mut enemmän opin pajallain
jossa takorautakin muovautuu
mielenkäsissäin saranoiksi
suurempienkin ovien

intomielihyppiäinen....

intomielihyppiäinen
tanssii hangella,
pakkasen kesyttämällä
keväthangella,
se kuuluu
kärpästen sukuun,
mutta ei ole tykännyt
koskaan maleksia lampunvarjostimissa,
eikä lehmän perskannukoissa,
vaan se tykkää raikkaista ilmoista,
kevään kirkkaista pakkas säistä

suur-savo...

kylä tuoksuu
menneeltä sillä siellä
ei ääntäkään
vain eilisen unohtamat
puhelinlinjat jotka eivät johda
mihinkään,
sillä kylän väki on kännyköitten päässä
suur-savossa,
helsingissä

ainut...

ainut on yksi
vaivaisen jätetty
unohdettujen viimeinen
ajattelija joka sumun takaa
huutelee kirkkaimille voimille
äänekkäille nykyaikaisille monikoille

arvoa...

arvotonta ei ole
vähäpätöinen
ei alipituinen eikä
ainakaan elämän
hiljaisemmat,
sillä heillä on
arvoa arvokkaampaa

haitari...

haitarilla kun
vetelee,
siinmukavanmieli
syvenee ja hyvämieli
jokahista tanssittaa,
eikä seinäkukkaseksi
kukaan jää,
sill
hanurista lähtee valssin ja polkankin
tahdit, jotka jokahista hyvinmielin tahdittaa

kotorappuset....

olen paljon mennyt
yhtä monesti takasin tullut
olen nähnyt ja kuullut tuntemattomuuksia
olen nähnyt arjen ja pyhän,
syntymän ja kuoleman,
olen aistinut vuodenajat,
rakkauden ja isonvihankin,
siksi kiitollisena
kotorappusillain istuskelen,
enkä kaipaa mitään
enempää

hiljaisuus....

hiljaisuus auttaa
kuulemaan,
se on hetki
jossa menet syvemmälle

yhteiskunta...

yhteiskunta haluaa
kustannustehokasta
elämää, siksi maaseutu kukkii
nyt tyhjyydenkukkaa ja taajamissa pukkaa
turhuuden nukkaa
yhteiskunta tarvitsee
toimiakseen ihmisä,
ei luonnonkukkia, siksi heidät
on hallitusti lokeroitu saman
viemärin kylkeen, eikä hajasijoitettu
maaseudun teitten varteen

korkealla...

oon käynyt
taloni katolla,
oon erään kerrostalonkin,
puussakin kiipeilin
kevyempänä,
mutta tänään kävin tosi korkealla,
sillä
katselin dokumenntiä avaruudesta,
ihan siellä mustanpisteen suuaukolla

eksyy...

joskus elämä
eksyy,
useinkin,
mutta silloin on avuksi
elämän suunnistustaito

kohtalon kutoma...

kohtalon kutoma elämä
tuntee arjen hetket
jossa elävät ihmiset
ratkovat tuntuosta
elämänsä ristikoita,
niitä tavanomisia
yhtälöitä joilla huomiset
avautuvat,
menneitten ovet sulkeutuvat

talvipäivänilta...

talvipäivänilta
laskeutuu mailleen
himmentäen valot
kunnes onkin täysiyö
tuo hiljaisuuden tila,
sillohi on kaukaisuuden
läheisyys,
hiljaisuuden rauhallisuus,
jota mielihyvin ahmin

todelliset ihmiset...

todelliset ihmiset
seisovat kassajonoissa,
he myös verkkokauppailevat
mutta useimmin
valittavat turhista
ostoksistaan

suomalainen ihminen...

suomalainen ihminen
on
lapinlehmän kaltainen,
vähään
tyytyväinen ja uskollinen
perinnölleen,
hän ei uuskuvia ihannoi
vaan
perinteiset iltaruskot saavat
hänet mieltenmukavuuksille

aamu raottaa...

aamu raottaa
silmiään,
liityn mukaan ja huomaan että
yhteinen rytmi löytyy
tuotapikaa,
oonhan elähtänyt
monen aamun verran

murheitten paketti...

murheita ei kannata
paketoida
vaan ilomielet
sillä niillä on
sovinnollisemmat
ottajat

sininen tuokio...

elämä on hetken sininen
tuokio
luontokukan mittainen
suvituulien hetkinen
siksi kannattaa aina
katsoa hyvään kulmaan
aamuaurinkon suuntaan

asettunut...

iltasella näet kuvasi
aidommillaan
kun levolles
hyvinmielin
asettunet

haluat...

haluat hyvää
siksi
elät sopivasti
kulutat vähäsen
kulutukses verran
jottet haihtuis huomiseen
mutta
ahnehdit kaikkia elämänvaloja
joita et voi sulattaa

poissuljetut...

poissuljetut mielipiteet
voittavat viimein,
sillä niitä kuulevat
muutoksen halukkaat

lumivalkoinen aamu...

lumivalkoinen aamu
kutsuu ulos
sie kuluttaa kylätielle
jota lumivaippaiset
luonnonpuut koristavat
tienvierustoilla näkyvät
luontokuntamme arimmat jäljet
hangella ovat tanssineet elämän
vaatimattomat, sillä olihan yö
täydenkuunaikaa
   jatkan matkaani sillä onhan tämä
elämän kauneinta

lyhyttavarakauppa...

eräs lyhyttavarakauppa
sijaitsi aikanaan
kolmannella linjalla
sieltä sai kaikkea tarpeellista,
siellä oli kaikkea enemmän
kuin tämänpäivän hyber-marketeissa,
vaikka hyllyjä oli vain neljä ja myyjiä
yksi, joka oli omistaja, siivooja ja sisäänostaja

ajatukset...

ajatukset syntyvät
mielenpäässä,
siellä jota
sillointällöin
koristaa
villamyssy

lainaerä...

jos ihminen olisi
syntynyt avaruudessa
niin
hän leijailisi eikä rakentelisi
pankkilainoitettuja asuntoja,
jotka homehtuvat ennen
viimeistä lainaerää,
mut
silloin ihminen ei voisi
kokea arkea, joka on sittenkin
otollisin paikka ihmiselle

oon isänmaallinen...

oon isänmaallinen,
en ryssä enkä
jenkkilän trumbbi,
siksi mun on taivuttava
elinympäristöni luontoon,
joka määrää isänmaani tulevaisuuden
jonka peruskallio on
puolueettomuus,
sillä sitä vankempaa peruskalliota ei
olekkaan

hymyilee huomiseen...

oon souvellut saimaat ja
päijänteet,
oon melonut kosket
karuimmat,
mutten koskaan
tuntenut kauneutta jonka juuri nyt
näen
joulunjälkeisen aamuauringon,
joka hymyilee huomiseen

ymmärtää...

ihminen joka ymmärtää
toisenlaisiakin
ymmärtää
paljon

joulu on mennyt...

joulu on mennyt
muttei
tunnelmansa
sillä ne kantavat arjen taakkekkin
ne saattavat kaikkien tunnelmien ylitse
sillä niissä on rakkauden kantopintaa

jumala...

jumala on korkea sana
niin mahtava
että sitä uskomatonkin
kumartaa
ateisti kiertää tunteet ja
kertoo
madonluvut,
mutta hän ei pysty
luomisertomusta toiseksi
taivuttamaan,
ei
sillä se on kristityllekkin
mahdotonta

kunnanlääkäri...

tunnen yhden kunnanlääkärin
eläköitynyt
    myöhemmin,
mutta sillon kun hänet tapasin
hän tuntui tutulta
vaikka emme olleetkaan
tavanneet,
hän oli ihminen,
hymyili ja vaivoihini
reseptin kirjoitteli,
mutta sen tärkeimmän
päähäni tartututti,
elä
luonnollisesti,
kiitos t.t.

tähtitaivas....

tähtitaivas näkyy
kunhan katseesi sille
hymyilee,
muuten se vain
synkänpilven taas jää

elän...

elän
kun en ole
jaksanut kuollakkaan,
elän kunhan herään ja lisään
hellaani klapeja,
elän,
kun sinut koen

ihminen on kylmä eläin...

ihminen on kylmä
eläin,
mutta lämpenee
hyviä nähdessään

olen kulkenut...

olen kulkenut
karujateitä,
olen nukkunut
unettomia öitä,
olen jaksanut vaikka
ollut väsynyt
olen jaksanut
olen
kantanut kaikessa
sinut,
siksi
olen kulkenut

ilmastonmuutos...

ilmastonmuutos
tekee
tulevaisuudestamme
karun,
niin karun,
ettemme voi siellä
hyvin voida,
emmekä ollenkaan,
siksi
meidän täytyy totuudelle kumartaa ja
seutukuntaamme hyvittää

katselen...

katselen mahdottomuuksia
unelmoin tuontuosta
käyn ovestani
näyn
mutten nuku turhaan
vaan sen hetken verran jolloin voin
kurkata
itseeni

meen ja tuun...

menen ja tuun,
elän
täyden kuun,
aaumujen aikaiset,
iltojen myöhäisimmät
rakkauden pyhittämät

unelmat...

unelmilla ei ole
tositteita
sillä ne ovat
kutamonvalon kuittaamia

mestarit...

mestarit eivät
ole arvottomia
sillä heillä on saavutuksia

kun kysyt...

kun kysyt itseltäsi,
elät,
kun repeät kuulemaan
muita
olet mennyttä

joulun merkitys...

joulun merkitys
kaikukoon
jokaiseen
arkipäivän kolkkaan
sinne kivisempään hetkeen
jossa ei valoakaan
joulunhenki olkoon jokapäiväisessä
hetken hetkosessa
pitemmän ajan kolosessa
niissä alakulon verhoamissa

joulun sinisävyt...

jouluaamu aukeaa
sinisävyisesti
siin
lumivalkoiset sävyt ja luonnnonvärit
kaunehimmat,
siin tuntuu hyvän aamun tuoksut,
jotka näkyvät vasta sataneella lumenpinnalla,
siin jossa kurrenpoika on juuri jolkutellut ja
variksenpoika tanssahellut
juuri siinä missä kuurankukka komiasti
loistaa

haavoittunut...

vain haavoittunut elämänsoturi
tietää rakkaudenrauhan
merkityksen
sen jossa eivät sotaisatmielet
soi
ei
kaunaiset ihmiset toisiaan lyö
vaan he soutavat ja huopaavat
rauhansovun vesillä
niillä jokapäiväisillä kaduilla
joilla elomme käy

joulumieli hyvin voi....

joulumieli hyvinvoi
sillä se on sytytetty
mielinhyvin
eikä siinä ikävän
kipinää
joulunmieli kauniisti soi
sillä sen tunteet tyynen
tasaiset
riemunkellojen ilosilmäisten
rakkauden pyhimmillä teoilla
sävelletyt

elämänkipinäin....

kumarran luojallein
polvistun
luonnollein
sillä en kyllin hyvin oo
en oo
vaikka katson valoisaan päin
aukaisen ovet edestäin
kumarran luojallein sillä hän suurin herra
elon kyntöpeltojein
orastavin elämänkipinäin

jouluaamu...

jouluaamu sarastaa
vähäsen pakastaa,
mutta se ei lasten
menoo haittaa,
sillä he pulkassaan matkaa
taittaa tien vasenta laitaa,
jossa ketunpoikanenkin
hetki sitten jolkutteli
lapset pulkkamäkeen matkaavat,
sinne takametsien rintehille
jossa vauhdit maailman kovimmat,
eikä siellä viimatuuli poskipäitä hyväile
lain,
vaan
jouluaamun sarastus pikku pakkasessaan

joulupuuro...

joulupuuro on joulun
herkku,
karjalapaisti sen serkku,
maukasta kaikki muukin,
mutta
mauttavinta ihmisten
läsnäolo,
joiden silmissä loistaa
läsnäolo

joulunarki...

jouluna huomaat
ketä ympärilläs
käy
arkesi ei saavu
vieraakses
sillä
eihän sulla sitäkään 

joulunaika...

joulunaika on
monta tunnontuskan
tilaa jotka ovat lahjattomia
joulunaikahan ei hyvitä tunnontuskia
vaan se kertoo elämäsi tämänpäiväisestä
huomisista
joulunaika on mahdollisuus
ymmärtää elämän syvin
joita nyt loisteliaasti koristelet

aatonaamu...

aattonaamuna tyyni
tyyntyy,
joulumieli hyvin viihtyy
luontokauneus lumivaipassaan
varpunen iloissaan
joulun odotus jokaisessa
kiihtyy
taivaanrannalla luojankuva
kuvastuu
kaadan joulukuusen
meen ja koristelen mieleni

Joulunsyvin....

Joulunsyvin
Tarvitsee arjen
Se kaipaa eiliset jotta
Voisi aattona pöytään käydä
Se tarvitsee nöyrän mielen jotta
Voi kaikkein joulunsyvimmät tuntea

Varjot...

Varjoja ei
Menijällä
Ei kiireen kävijällä
Varjoja jotka eivät jälilleen
Jää
Eivätkä päivän valoa nää

Mitä jos...

Mitä jos  joulu ja
Juhannus vaihtais
Paikkoja...

Esutsu.blogspot.fi

Tähtiyön kuljettaja...

Tähtiyön kulkija
On rekkamies
Tuo elämän kiertolainen
Kukaties
Hänen kulkuaan ohjaa
Tähtitaivas
Sil navigaattorit taitavat
Vain terminaaleihin
Rekkamiehen tie on tähtitaivas
Sillä sieltä hän reiteilleen
Suunnan ottaa
Pohjantähdestä otavan
Suuntaan

Joulu...

Joulu
On
Hyvän lahja,
Ilman sitä emme ois

jouluntahto...

jouluna hyvätahto
vallitkoon
monta hymymieltä
sallikoon
rakkauden kielilläjuhlittakoon
jouluna jokainen täysivertainen olkoon,
ketään ei syrjemmälle verhottokoon,
sillä niin on pyhä joulumme
ettei se salli ketään syrjittävän
joulumielihän hyvästä suo
se kumartuu sydämmen pyhimmästi
sil siin on vapahtajamme viesti

joulumieli...

joulumieli on kulkusten kieli,
siin hyväsointu tuikujen
joita lapsukaiset
riemumiellä
soittavat
joulunsävelet syvvänhyvältä kaikukuvat
ne vapahtajan syntymästä kertovat
siin on pelastuksen riemujuhlaa
jota joulumielemme kantakoot
ja joulupukki jokaiselle
paketoikoon

joulumieli...

joulumieli syttyy
ihan itestään,
senkunvaan
antaa liekkinsä
lepattaa

jaloin joulu...

lumipeitteisessä metsässä
luonnonpienimmät
ilomielellä
rientävät,
sillä heilläkin on joulu,
tuo juhlista jaloin
jolloin hekin voivat olla
paljain jaloin

joulu...

joulu on yhteistä
aikaa
jolloin
maailmankiireet
ulkorappusille pyyhityt,
sillä joulu tarjoaa hetken
jota arjen kiire ohituttaa

maailma on vino...

maailma on vino,
eikä pyöreäkään
vaan se kelluu avaruudessa,
kuu sitä seurailee
aurinko pyörittelee
maailmassa asuu monenmoista,
ihmiset ovat sen
erikoisuus
niitä on kahta sorttia,
miehiä ja naisia
ja heidän alkujaan,
vanhoiksi kun tulevat
niin keinuvat kiikkustuolissa
mielellään

onnea....

onnea ei kannata
etsiä vaan
silmänsä avata

Kodin joulu....

Kodin joulu
On mun
Kuuseni paikka,
Siel
Joulutunnelmat
Syvemmät

jouluni...

jouluni on tähtitaivaan
tähdittämä,
kuutamon valaisema,
lapsukaisteni
ilomielen juhlaa,
siin
herkkuja ja hyvää mieltä
notkuvin pöydin ja  niist katseeni
kiitollisena korkeuksiin siintää

kuurankukka...

lähimetsässä
kukkii
kuurankukka,
onhan joulu,
luminen joulu
jäniksenpoika hyppii
kinokselta toiselle,
kurre petäjästä toiseen,
ketunpoika sukii häntäänsä,
sillä siihen on tarttunut pihkaa,
kun se aamupäivästä kärpän kanssa
kuusta kiersivät,
on ilta ja tähdet ovat syttyneet,
kuukin kurkistaa,
pakkasukko jäädytti kinokset kantaviksi
joten niissä on ilveksenkin kiva pyllymäkeä lasketella

joululaulut...

joululaulut
aattoillassa soivat ja
lapsukaiset punaposkisina
pukkia oottavat,
joulupöytä notkuen herkkuja
kantaa ja kaikkialla hyvämieli loistaa
luontoeläimetkin tähtitaivaan alusmailla
joulumielellä tanssivat,
luontopuut lumivaipsassaan kuunvalossa
loistavat,
onhan jouluaatto
juhlista juhlavin

joululaulut...

joululaulut ovat
usein surunmurtamia,
vaikka joulussa on elämänverran
ilonpäivien tunnelmaa, sillä joulu
merkitsee enemmänkuin tuhannet
murheet tai kaikenmaailman ikävyydet,
jouluhan on vapahtajamme tarjoama mahdollisuus
jossa meillä on mahdollisuus iloita ja hyvää mieltä loistattaa

eleskellä...

kun elää
luonteistuulten viilennyksillä,
pohjoistuulten voimakkuudella
niin voi eteläntuulisilla tuuletella,
kaakkoisvirtauksilla eleskellä,
pakkaskeleillä hiiheskellä,
suvikeleillä uiskennella
ja muilla tuulahduksilla
oleskella

joulu on herkkujan aikaa..

joulu on herkkujen aikaa,
se on yhdessäolon taikaa,
mutta ennenkaikkea hetken
jolloin voit olla syvemmältäkin

aattokynttilä...

aattokynttilä ikkunalla
loistaa,
sitä varpunen lämpöisin
mielin katselee
jouluntunnelmissa syvimmissä
ihastelee,
se ihmisten lailla
joulua ihastaa
sillä se on luojamme
juhlapäivä,
jota kaikki luomakunnassa
rakastavat

joulunaika...

joulunaika suo hetken
ollavain,
se on hetki jolloin
jokainen on merkittävää
tärkeämpää kuin arjen
hetket mitkähäät

tähtitaivas....

syysmyrskäisen aavanmeren
tähtitaivas on
satumaa
sillä se on ainoa
paikka jonne
myrskynsilmässä seilaava
katsoo

joulunaikani...

joulunaikaan
elämäni pukeutuu rakkaimpiin
heihin joita enempää ei olekkaan
sillä he ovat elämäni syvimmän
tärkeimmät
lapset ja lapsenlapset sekä puolisoin
mieleni kääntyy myös
muistoihin
poismenneisiin
niistä jouluni pukeutuu
ja mieleni rakkaudella jouluttuu
joulunaikaan mieleni nöyrtyy
ymmärtämään elämänhetket,
ne eletyt ja tulevat,
ne hetket joille en paljoa voi,
mutta joiden merkitys on
vapahtajain tahto

elosi jäljet...

joulunaika paljastaa
elosi jäljet
sillohi näet läheisesi
vierelläis,
sillohi voit huomata
elosi jäljet

Syvä aika..

Vuoden syvintä
Aika on
Pimeän sateiset
Päivät jolloin katuvalotkin
Itkevät,
Silloin ei suuria suunnitella
Eikä pieniä ajatella

rypistynyt...

yksinäinen vanharouva
katsoo itseään peilistä
rypistynyt
    tuumaa hän
elämänkaunis jolla on
sadanvuoden kokemus
elämästä
siksi hän ihaileekin
rypistyneisyyttään

varjon kukat...

vuoden lyhyempänä
päivänä
ei aurinkoperhonen lennä
sillä eihän sillä valoakaan siipiensä
tukena
onvain
hiljaisuus joka kukkii
varjonkukkia
joita en maljakkooni voi tuoda
sillä ne eivät pidä
aamukahvin tuoksuista

mielenarpajaiset...

kun päivät eivät
miksikään vaihdu,
silloinkun yöt yhtä toivottomuutta
tähdittyy
silloin
on toivottomanmeren myrsytuulet
hurjimmillaan
silloin ei kevättäkään
ei ilonhetkenpäiviä jolloin
arjen arjemmatkaan ole seuranais
sillä silloin
on
tuskaisat mielenarpajaiset

yhden totuuden ihminen....

yhdentotuuden ihminen
elää
syyselämässä
josta on toivokin
kevääseen jäänyt,
eikä
siellä elämä hyvin voi,
ei oikeastaan mitenkään

lyhyin päivä...

lyhyin päivä
ei aamusta paista,
ei illasta loisku,
vaan puoliltapäivin
raottuu

kerrottavaa....

joskus ei pitäisi
kaikkea sanoa,
siksi, että jäis viellä
jotain kerrottavaa

mielentieni...

matkamiehentie vie
joulunkin aikaan,
se tie on tähtitaivaantie,
jota valaisee täysikuu,
tähdet ja tummuva yö,
jossa joulunvalot
asumuksista loistaa
pakkasukkokin uhmakkaasti
nurkkiaan paukuttaa, mut joulumieli
on kulkijallakin lämpöhinen,
ain siellä vapahtajalla asti,
eikä sitä horjuta tienmutkat,
eivätkä muutkaan vaaranpaikat,
siksi mun on joulunakin helppoa
mielentielläni matkaani saattaa

jouluna...

jouluna on helpointa
ymmärtää
ettei kaikilla
ole kaikkea,
siksi heille on valoisempaa
tarjota paljostaan,
sillä joulun merkitys
sen hyvinmielin paketoi

Joulu...

Joulu luo
Hetken jolloin
Ihminen on aidoimmillaan

Esun Runot ja Mietelmät: joulukuusi...

Esun Runot ja Mietelmät: joulukuusi...: joulukuusen tuoksu täyttää huoneeeni, metsäkuusi, luonnon luoma, joulumielen tuoma, siint alkaa mun jouluni

joulukuusi...

joulukuusen tuoksu
täyttää huoneeeni,
metsäkuusi,
luonnon luoma,
joulumielen tuoma,
siint
alkaa mun jouluni

elämä on paljon...

elämä on
paljon,
niinpaljon,
etten kaikkeen hyvään
kerkiäkkään,
siksi tuuppaan kavereitani
elämään kanssain

joulumieli syntyy...

joulumieli syntyy
hymystä,
ilonmielen silmistä,
joilla on vilpitön katse,
se syttyy roihuamaan, kun huomaat
ihmisten huolehtivan toisistaan
vilpittömästi avittamaan

joulumielen askeleet...

joulumielet sovinnolla
ruuhkamielet
ohittavat,
Sillä
niillä
on sovinnolliset askeleet

joulumielen askeleet...

joulumieli syntyy
kun katson
luonnon kauneutta,
jonka lumi on verhonnut niistä
mieleni hyvälle syttyy,
kun seuraan metsäjäniksen
jälkiä,
joita ilveskissa seuraa,
variksen tanssiaskeleet sivummalla,
kärpän menosuuntakin ollut sama,
mutta mustarastaan askeleet saavat
mieleni laulamaan
kauneinta jäljissä on luonnon
monimuotoisuus,
ne pienet asiat joihin
ei ole kysytty
tirektiivien oikeutuksia

joulumieli...

joulumieli syntyy
pienistä hetkistä,
pienenpienistä tekemisistä,
se syntyy vilpittömistä
eleistä

hallituksemme...

tasavaltamme hallitus
tietää kohtalonsa,
siksi se etenee
hävityn taistelun
menetelmillä,
poltetunmaan taktiikalla

joulunaika...

joulunaika on
sinulle hetki,
jolloin
voit hetkiseksi
istahtaa,
ollavain ja katsoa
elämääsi luojasi silmin

kuolemankurvit...

ajat yönselässä,
elät
myrskyteitten kulussa,
näet kohtalois
jokaisessa kuolemankurvissa,
mutta jatkat,
sillä onhan sulla turvanais
sinitaivaan tähdet

maaseutu...

maaseutu elää vain,
jos sillä
on
hyvänsäänhaltiat
kummeinaan

aleksanterinkadut...

kaikki aleksanterin kadut
ovat kaupallisia katuja,
sillä niissä on hovien
tuoksu,
mutta mannerheimintiet ja
kadut tuntuvat
isänmaallisilta

pahat ihmiset...

kaikki ihmiset eivät
ole
pahoja,
toiset vaan

rakkaudenjuhla...

rakkaudenjuhlalla
on
vapahtajan siunaus,
siksi se niin kauniisti
iätajat loistaa

joulunrauha...

joulunrauha ei ole
hiljaisuutta,
vaan se on yhdessäolon
mukavuutta,
rakkauden hetkeä jolloin
Äänetkin rauhoittuvat

joulunvalot...

joulunvalot
rauhaisuutta loistaa,
ne pihapuussa hyvää mieltä
valostuttaa,
siksipä kaikkien katseet
niissä hetkisen viivähtää,
niinmyös
kurrenpojankin joka hänkin
joulunrauhaan asettuu,
pesäkoloseensa mukavoituu

Linnut...

Linnut ovat
Luonnon lapsia
Ne taitavavasti laulavat
Oksalta toiselle visertävät
Eikä niistä ole koskaan pahaa
Kuultavaa

aatonaatossa...

aattonaatossa viellä
monta joulukiireistä,
pukkikin vasta pakkaa
rekeään,
lapset koulujuhlissaan,
iskä ja äiti työntouhuissaan,
mutta jokaisella jouluaatto
mielen päällimmäisenä,
siksi kaikki sulassasovussa
ahertaa juttujaan pakertaa

hennon hetkosen...

jouluun on vähän
aikaa,
hennon hetkosen verran
sitten aattoyö koittaa
kunhan ensin pukin aisakello soittaa
ja siihen on aikaa
hennon hetkosen
verran aikaa
  sillä aikaa mennään joulusaunaan,
siellä kipakat löylyt koittaa,
sitten joulupöytään notkuvaan,
kunnes vihdoin
joulupukin aisakello soittaa,
eikä siihen mene kuin
hennon hetkosen verran

hätä...

hätä,
se on suuri tila,
niin suuri,
että älä kulje ohi

joulunsanoma...

joulunsanoma kuuluu
toisille huonoimmin,
jopa niin huonosti,
että he riitaa haastavat,
ikävyyksiä punovat ja
valhetta kehdossaan
keinuttavat,
he vapahtajan vauraimmat ja
hyvinvoivimmat
ovat ottaneet herramme
oikeudet ja niillä oikeudetta
vähempiään pieksävät,
rakkaudettomasti
halventavat

vainottu kuopan reunalla...

vainottu on ystävänmieli,
sil
hän ei sanojaan päästele,
vaikka
kylän suurimmat hänet
kuopan reunalle ajattaa
  tämän kohtalon koki
ihminen
vuonna kahdeksantoista, eikä
kuopan reunalla vielläkään
yhtään ystävää,
vaikka joulunaika
rakkautta juhlistaa

lahden torielämää...

lahden torilla ei ole
entisajan tunnelmaa,
siel ei enää aisakellot soi,
eikä lipeäkala tuoksu,
siel en enää karjalaismurretta
kuule,
enkä hämäläisukon
perunakappaa huomaa,
siel ei karjalaismummon
kojuakaan jossa piirakat
antrean, ei,
en mä kuule,
sillä eihän toriakaan

vapahtajamme lapset...

kaikki ihmiset ovat
vapahtajamme
lapsia,
niin sinä,
kuin minä,
niin hänkin, jota kadulla
kaihdetaan,
niin häntä jota rikkaaksi
vainotaan

jokainen on tärkeää...

jokaisen elämä on
tärkeää,
vähemmänkin enemmän,
rakkautta ei voi suurennella,
ei pienistä
vähätellä,
sillä jokaisen elämä
on tärkeää,
niin luonnonpuun kuin,
haavoittuneen ihmisen,
niin
luonnon vähäisemmän kuin
koreimman,
sillä meitä kaikkia yhdistää
luojamme rakkaus,
joka jouluna syttyi,
siksi joulurauhamme
kaikelle hyvältä
tuoksuis

sydämmen rauha...

sydämmen rauha
ja mielen laatu
luovat joulumielen,
silloin on kevyempää
toistaan kunnioittaa,
vähempiä
korottaa

pirttini on pieni...

pirttini on pieni,
mutta kyllin
suuri kaikille,
pöytääni ei paljon mahdu,
mutta kaikille aterian
verran,
mieleni on kapea,
mutta tarpeeksi leveä,
jotta sinne kaikki
mahtuvat

hyvintoimeentulija...

hyvintoimeentulija
syyllistää köyhää
tuontuosta,
hän kutsuu varatonta
ihmisroskaksi,
syyllistäen

tuontuosta vähempiosaista,
vaikka ei tiedä tämän ahdingon
syitäsyviä

luojani luo...

katson tummuvaa
tähtitaivasta
ja kuutamon valaisemaa
lumivalkoista
jouluaaton iltaa,
tuntuu hyvältä,
tuntuu hyvän syvältä,
sillä tälläisinä hetkinä
katseeni nousee luojani luo

köyhän rikas....

jos yhteiskunnassa ei olis
yhtään köyhää
ei olis
rikastakaan,
siksi yhteiskunnan kannattaa
köyhän kautta
rikasta avittaa

raha....

raha tulee rahan
luokse,
se on vanha viisaus

luontoeläimet...

luontoeläimet yönvarjoissa
lepäävät,
sillä päivänvalossa
niillä on
elämäntehtävänsä,
yö suo niille hetkenrauhan
sen joka puuttuu
päivänselkosilla ollessaan

yhden asian ihmiset...

yhden asian ihmiset helposti
kompastuvat
ensimmäiseen
totuuteen

jouluksi kotiin...

jouluksi kotiin
vaikken muilloin kerkiäisikään,
mut sinne jouluksi tahdon,
sillä sieltä
joulurauhan
sydämmeeni saan,
kodin joulu ei ole maailmanriemuilla
koristeltu,
vaan rakkauden tunnoilla,
joilla rauhan tavoitan

joulurauha...

joulurauha on
tunteista sydämmellisin,
se tuntuu jokahisessa, sen tunnelma
tuntuu mielissä syvemmissä

jouluvalot...

jouluvalot
pihapuussa luovat
luontolinnullekkin
joulumielen,
sil siin on kelpo
turkkiaan lämmitellä,
joulumieltään kohennella
ja välillä talipalloa nakutella,
pähkinäpussia ravistella

joulu on jaloin...

joulu on juhlista jaloin,
sillä se on ihmisen aidoin
juhla joka aikojenalusta on
elämäämme juhlistanut, läpi
ihmiskunnan ikävyyksien, sillä
joulu on syvin   rakkauden  juhla,
vapahtajamme lahja ihmiskunnalle

toisen tulla...

aina ei mene
kuten pitäisi,
ei useinkaan,
mutta silloin täytyy
vain hetken olla,
sitten toisen tulla

joulukuusi...

joulukuusen lapset
kilvan
koristelevat,
sillä pian pukki sen alle
lahjat jakelee,
mutta ensin täytyy
saunaan keritä,
sitten joulupöytään
notkuvaan,
sittenvasta lahjapaketteihin
mukaviin

joulumieli...

joulumieli syntyy
hyvänmielestä,
siitä vilpittömästä
joulunmielestä joka
kaikkia hyvällä aattelee,
menneitä muistelee ja
tulevaisuuteen kurkottaa

joulunaika...

joulunaika ei ole
kaikille
lämmintä
rauhan aikaa,
se ei ole monellekkaan
hetki jolloin rakkauden tunteet
lämmittävät

joulupukki...

joulupukki on jokaisen
tuttu,
sillä hänen kanssaan
jouluaaton tunnelma nousee,
silti monen mieli ujostuu,
vaikka pukki niin kovasti tutun
tuntuinen

suurvallat...

suurvallat eivät kunnioita
ihmiskunnan syvempiä
ihmisarvojen tunteita

yhteiskunta...

yhteiskunta joka
huomioi
huonoimpansa,
arvostaen heikompiansa,
se
elää myrskyjenkin jälkeen,
kestäen sodat kauhiammatkin

joulunajassa

joulunajassa rakkauden
rauha soi,
se mielet
kiitollisuuteen kääntää
ja hyvätmielet jokaiselle
pikkupaketin muodossa
ojentaa,
joulunaika luo hetken
jolloin sydämmet yhteen
lyövät, siin rakkauden
kielet jokaiseen sovittuu

joulukortti...

joulukortin sulta sain,
sen rintaani vasten
painoin sillä
siin on
muistoja monen joulun takaa,
vuosikymmentenkin,
siksi
siin huokuu muistojen
syvempiä

talvinen metsä...

talvinen metsä kutsuu
luonnonkävijää,
sillä talvella
luonnossa
tunnet
ajan

sopeutua...

ihmisten tulisi
sopeutua
toisiinsa,
sillä me tarvitsemme toisiamme,
sillä yksin emme
huomiseen kykene

joulunaika...

joulunajassa loistavat
kirkkaimmin
lasten
mielet,
he viattomista viattomimmat,
huomisen näkijämme

yhteiskunta...

yhteiskunta elää
ihmisistään,
eikä mistään
muusta

mutkanmatkat....

aika ratkaisee monta
mutkanmatkaa,
sillä sillä on
aikaa

tasavaltamme hallitus...

tasavaltamme hallitus
näytti sotavetaraaneille
keskisormea,
siksikin kevään vaalit
olkoon kelvottomuuksien
kolttosten tekijöiden
viimeinen aikakausi

joulunsanoma...

joulunsanoma
luo levollisen mielen,
sillä sen syvin olemus
on rakkauden rauhaisaa,
elämän syvimpien tunteiden
synnyttämää

upporikas perijä...

köyhällä ei ole montaa
upporikasta perijää

epärehellisyys...

epärehellisyys on
politiikassa
yleistä,
siksi siitä eivät toimi
joulunmielen syvimmät mielet

tulipalokiire...

älä elä tulipalokiireellä,
sil
silloin kulovalkean
tavoin meet,
etkä jälkees nää,
eikä etees
huominenkaan kerkiä,
vaan kiiruhda päivittäin,
astu rappuseis
ajankulukseis

hyväksikäyttäjä...

luonto pärjää itsekseen,
ei ihmiskättä
ollakseen,
eikä ainakaan
hyväksi käyttäjäkseen

epävarmuus...

epävarmuus on
inhottavien tilanne,
sillä se uuvuttaa, eikä voi
muuta kuin odottaa, toivottomuutta
kannatella,
pareen olis kylmä totuuskin, vaikka
se karsisi puolet elämästä pois

talvi...

talvi luo
punaposket,
se hiihättää hiihtohaluset,
pulkkalaskettaa niin haluavaiset,
talvella pipo monen päätä somistaa,
talvinuttu lämmittää,
talvella vilu pikasesti nutun alle kiirehtää,
jollei nutunnapit suljetut, sormenpäät tumputetut

kurren jouluherkut...

kurrenpoika
pesäkolosestaan
kurkistaa,
sillä
hälläkin on joulu,
tuo vuoden juhlista maukkahin,
sillä lintulaudat herkkuja
pullollaan

Sanomattomat...

On sanomattomia
Hetkiä,
On
Hetkiä joille ei sanojakaan

jouluyö...

jouluyö rauhan
ja rakkauden yö,
vapahtajan ja luojamme
juhlayö jota tähdetkin
tähdittävät
kuunvalo kauniisti
lumihankisille loistattaa,
siksi jouluyö on rakkauden yö

joulu on yhdessäolon aikaa...

joulu on yhdessäolon
aikaa,
se on pitkin aikojenkin
takaa tulleiden hetkiä,
mutta ennenkaikkea
poismenneitä
kunnioittamista
  joulu luo mahdollisuuden
nähdä aikojen taa,
se luo tulevaisuuden kuvaa
sillä lasten riemukkaat hetket
sen luovat

räntäsade...

katson räntäsadetta,
   se kylmättää,
mutta katseeni tietää
sen takaa pilkottavan
kevään ja luontoäiteen
hymyilevät kasvot, jotka
keväisesti hymyilevät,
siksi en pyyhettä heitä,
vaan pyyhin räntäsateen
kostuttamat kasvoni ja meen,
hyvinmielin meen

joulun lahjat...

joulut tulevat
vuosi vuodelta
arvokkaimmaksi,
lapsena ne olivat
kovien pakettien aikaa,
myöhemmin pienten ja lämpöisten

Somistus...

Ihminen on
Hetken ilmestys
Jonkunajan komistus
Muttei ain
Luontomaiseman somistus

Kävelytä....

Kun joku loppuu
Uusi alkaa,
Siksi älä
Entistä itsessäsi
Kävelytä

Hiljaiset hetket....

Hiljaisilla hetkillä
Ei ole nimeä

kevät-..

kevät on viellä
muutaman kuukauden
päässä
pitkäntalven takana
mut pian se kurkistaa
ja silloin
puroset virtaavat
pajukissat kukkivat ja
leskenlehtikin
ojantörmällä hymyilee

elämänlähde...

pienet yksinkertaisuudet
ovat elämän
helmiä,
sillä niissä on
elämänlähde,
josta kaikki
pulppuaa

hyvinvointi...

hyvinvointi on
hyvänmielevointia,
kaukkea muuta saa
verkokkokaupasta

joulu...

joulu antaa mahdollisuuden
hyvillämielin toistaan muistaa,
muistaa niin, ettei siihen
mitään velvollisuutta
joulunaika luo
ihmisen hyvimmät
joita soisi arjen
jokapäiväisilläkin
näkyvän

arki...

arki on selkeää,
vaikka se joskus
kiirehyttää

tuppaa...

ihminen on joskus
hyvyyden pato,
ainakin silloin, kun
hän hyvän eteen
tuppaa

joulun aikaan...

joulun aikaan
tontut liikkuvat
ja lapsia
seurailevat,
jotta pukki aattona
osais lahjat tuoda
joulunaikaan
muutkin osansa saavat,
sillä ketään ei joulupukki
unohda sillä hän rakastaa
kaikkia,
onhan joulu juhlista
rakkahin

punnitaan...

sanoilla on
painoarvoa,
kun ne
kunnolla
punnitaan

hyvämieli...

hyvämieli syttyy
arjen pienimmistä
jutuista,
ihanvaikka hymystä
jonka alkuperää et
tiedä,
hyvämieli saattaa
tupsahtaa vaikkei mitään
erikoisempaa tapahtuisikaan,
joskus se saa nauramaan niin,
että itseäänkin koko sydämmestään
huvittaa

jouluaattona...

jouluaatto saa
syvimmätkin mielet
joulunherkiksi,
sillä se on ihmisen
juhlista armollisin

joulunlapset...

joulunlapset
joulumielellä
jouluun käyvät
heitä ei paina
arjen murheet
ei pyhien hyvät
sillä joulunlapset
syntyvät joulusta

joulunaikaan...

joulunaikaan moni mieli
herkistyy
hyvällemielelle kuoriutuu
sillä joulun perimmäinen
merkitys on
ihmisen alkuperäisintä,
niitä tunteen pohjimmaisia
joissa ei ollut ihmisluonnon
huonoimpia mieliä

Epäonnistuneet....

Epäonnistuneet
Ihmiset
Menestyvät

yhdensuunnantien kulkijat...

yhdensuunnantien kulkijat
eivät maisemien eteen
pysähdy,
eikä heitä kiinnosta
linnunlaulut eikä arvotaulut,
sillä heillä on suuntana
yhdensuunantie

säästämällä...

säästämällä
vaurastut,
mut kuljet
ylieilisissä vehkeissä,
etkä huomennakaan investoi

lähitienoot...

ihminen jolla on
eläväinen
mieli,
näkee yli kalliovuorten,
hän tuntee
lähitienoot ja aavistaa
huomiset

huomisen voi...

elettyä ei voi elää
uudelleen,
mutta huomisen voi

joulumieli...

joulumieli
syntyy kynttilän liekistä,
joulukuusen tuoksusta
ja hyvänmielen hymyistä,
joulumieli on hyväntahdon mieli,
joka säteilee hyvänmielen oloja

Hakoteillä...

Yhden totuuden
Tunteva
Ihminen on
Hakoteillä

Taivutellut....

Etsit sisältöä
Elämääsi
Vaikka olet elänyt
Kaikki mukavat ja alamäetkin,
Etsit sisältöä
Koska et ole taivutellut
Itseäsi enempää

Elämäsi vedossa.....

Kun olet
Elämäs vedossa,
Sulle aukeavat lukitutkin
Ovet,
Mutta iltasellas
Ei kaikki
Taivaan tähdetkään

Äänekäs....

Voit elää
Äänekkäästi;
Voit hiljaisemmin,
Muttet
Elämättä

Joulunaikaan....

Joulunaikaan
On
Vaivattomampaa
Olla
Hyvänlailla

joulun lämpö...

joulun lämpö
luo hyvänolontunteen,
sen mielen jonka soisi
ain olevan,
sen soisi olla kaiken kiireen ja
arjen päivissä,
vaikeiden hetkien kujilla,
ilonhyvänpäivien reunakivillä

joulun kynttilät...

joulua kynttilät
valaisevat,
ne hyvältä näyttävät ja siksi
joulunaika tuntuu herkän syvältä,
sillä joulun tunnelmat ne sytyttävät
ja niistä jokainen hyvänmielensä saavat

joulupukin tähtitaivas...

joulun verhosi
lumivalkea,
siksi siellä on pukin
reellään luistavampaa,
eikä poron tarvitse pimeässä
pelkillä tähtivalon loisteilla kulkea,
kun hanki tienoot valaisee ja pukki joka kotiin
kerkiää

joulukinkku...

joulukinkku jokasuussa
maistuu,
siinä rosollit ja kalatkin
makoisasti sulaa,
pöytä notkuu herkuistaan ja
hyvänmielen aterioistaan,
joita joulukuusi lahjapaketteineen
tuvan nurkassa koristaa,
siinne joulupöydän pienokaisten
ilosilmät usein katsastavat

joulumieli...

joulumieli luo
valon himmeimpäänkin
mieleen,
sillä joulunvalo on vilpittömän
valoisa,
eikä se varjoja luo

kevättä mä kaipaan

kevättä mä kaipaan
silmuja pajunkissojen
hankisia valkoisia ja
pitkää
aamuaurinkoa
joka hankisilla loistaa
kevättä mä kaipaan ja kasvien
silmuja
purosia lorisevia
leskenlehteä ensimmäistä

joulu...

joulu on
vanhin juhlamme,
se on rakkahin hetkemme,
siksi sitä aina vaan hymysuin
vietämme

talvisäässä...

talvisäässä
posket luonnollisesti
punoittavat,
enemmänkin jos vain
pitempää lenkkiä kerkiäisin
lumi narskuu pakkassäässä,
iltavarjot seuranain
   taivaanranta kivasti punoittaa,
onhan aurinko mailleen painunut,
tää on mun sää,
sillä luonto on nyt viattomillaan

lyhytnäköisyys...

ihmekännykkäinen on
alkueläin,
se syntyi maailmaan
ensimmäisenä ja ei kuole
ihmisen jälkeenkään,
siksi sitä ihmetyttää ihmisen
lyhytnäköisyys

kuutamoillalliset...

elät hyvin jos
hyvin meet,
nät ympäristösi,
etkä sulje siltä korvias,
elät hyvin, jos et hikipäässä mee,
vaan
sillointällöin kuutamoillallisilla unelmoit

jos pelkäät...

jos pelkään
jumalaa,
vettä ja tulipaloa,
elät turvallisemmin,
mut jos et pelkää mitään
oletkin elävä kuollut

penisiliini...

ennen ihminen oli
lyhytkasvuinen ja
huonokuuloinen,
hän ei myöskään elänyt
yli varojensa, sillä penisiliini
keksittiin myöhemmin

ajatus...

ajatus on
myös
kysymys,
huutomerkki ja
aikaisia töihin lähtöjä,
jos ne vain toteutuu

kuulla...

ihminen voi kuulla
mitä vain,
jos haluaa,
hän kuulee murheen ja ikävän,
kauneuden ja hyvinvoinninkin,
mutta usein hän vain silmänsä sulkee

muovitalous...

ikimetsässä ei tunneta
muvitalouden tunnetta,
vaan siellä eletään
luonnon monipuolisuuden
valjastamina,
siksi siellä tuoksuu luonnollisuus,
katse kohtaa kauneuden ja luonnon
pienimmätkin hymysuin rientävät,
eikä vierailijankaan ohimoita säre

joulupukin reessä...

jolupukin reessä on
tunnelmaa,
sillä pukki siellä
lasten lahjoja kuljettaa
ja jokaista hyvin mielin
aattelee,
tunnelmaan porokin ottaa osaa
sillä sekin tuntee lasten riemut
rajattomat, siksi he hurjaa vauhtia
tuntureilta lasten luokse kiiruhtavat

elämän kokoinen...

joulumieli
on
enemmänkuin
joulukortin kokoinen,
sillä se mieli on elämän
näköinen

joulukirkko...

toinen adventti ei
jokamieltä kirkkoon
riennätä,
ei ensimäinenkään,
sillä joulunaika on
verkkokaupallistunut

betlehem....

betlehemissä syntyi
vapahtajamme,
sieltä seimenestä alkoi
elämämme valo,
joka loistaa yhäkin

ristiriidat...

yhteiskunta voi hyvin
jos siellä loistaa
yhteisymmärrys,
joka on valaistu ristiriitojen
rappusilla,
konsensus on lipevä sana,
mutta sillä on kantopohjaa
silloinkun tukenamme on vain
oljenkorsi,
siksi yhteistiedot kannattaa
aina säilyttää,
puolin ja toisin

varpunen....

surua ja iloa
tuntevat vain
niin
kokevat,
kaikki muu on pelkää
elämän näyteikkunaa,
joita ei varpunenkaan viitsi

faaraoiden tulevaisuus...

ihminen kehittyy
vain jos olosuhteet niin
pyytävät,
jos ei näin kävis
olis ihmisen kohtalona
faaraoiden tulevaisuus

jouluna...

jouluna
herkut maisuvaiset,
hyvätmielet hymyileväiset,
lasten katseet riemun ylimmäiset,
läheisyyden tunteet koskettavaiset ,
jouluna kaikenmaailmankiireet helpottavat
sillä silloin on aikaa olla ja katsella elämän syvempiin

retki...

ihminen on aikansa,
niinkuin
puolikuu,
eilinenkin vaihtui,
huominen pian haihtuu,
mutta tänään on se hetki,
jolloin on hyvä tehdä itseensä
retki,
se vaellus joka kaikkien vuorten
yli kantaa

tie...

kylää halkoo tie,
jolla on ikää
monen sukupolven
verran,
se on kuljettanut
kylän historiaa,
mutta tänään
jäljet harvenneet,
sillä tänään ihmisten jäljet
ovat moottoriteitten
alunlopuissa,
siellä entisten
peltohehtaarien päässä

jouluntähti...

jouluntähti taivahalla
loistaa,
se pukin kulkua
valaisee ja joulunajanmieliä
koristaa,
sillä onhan jouluaatto,
pyhistä pyhin,
jota pakkasukkokin
ilomielellä tervehtii

esikoispoika....

ihminen joka kuvittelee
suurenpieniä
viattomia päivänselvyyksiä on
luontometsän ihminen,
leutojen ilmojen karunkulkija
josta tulee hyvällemielelle
luontoäiteen esikoispoikakin,
joka tätänykyä ydinvoimloita
rakentelee,
tuulimyllyjen lapoja oikoo ja
muutamaa koskea poispäin laskettelee

onnenonkija...

ihminen onkii
onneaan
kivikollakin,
sillä ihminen oli alkujaankin
onnenonkija,
takapirun laitamaitten
kalastelija,
tänään hän onnenkuponkeja täyttää,
nettiarvoilla onneaan onkii,
vaikka yhtä kivikkoa se yhävain

satu...

satu on
todellisuuttakin
todempaa,
sillä siinä kerrotaan
tarinaa joka elää mielen
syvemmissäkin

suomen kohtalot...

suomen kohtalona on aina
ollut alusmaana toiminen,
alkujen alusta jäätä oli
lentokorkeuksiin saakka,
sitten ruotsalaiset jättivät
sadassa vuodessa monta
kohtalon kartanoo,venäläiset
monenmonta hovia ja niiden
tuskanhikee,
tänään euroopan unioni on
meidät peräkyläkseenpyykittänyt
ja siitä on monta hyvän kelvotontakin

puhdas luonto...

puhdas luonto ja rappusenpieli
ovat ihmiselle
hyväolontuojia,
vaikka pilvitaivas
ukkosta lykkäis ja
pyhäpäivät arjen selässä
matkustais

ympäristökysymykset....

ympäristökysymykset
ovat aina olleet
kysymyksiä
jotka ovat
vaikuttaneet
kansanterveyteen,
niin tänäänkin, sillä vain hyvinhoidetut
takapihat takaavat terveellisemmän
huomisen

umpisolmu...

jos haluat
kiistan
ratkeavan,
mene vastapuolen asemaan
ja ratkokaa yhdessä
umpisolmua

joululaulut...

joululaulut
punaposkisten lasten
laulamana ilmoille kajahtaa,
sillä heillä aloi joululoma ja pian
pukin poronkellot kuuluvat, sekä pukki
ovelle lahjoineen koputtaa, siksi lapsukaisten
laulut komiasti ilmoille kajahtaa

muinaisuus...

muinaisuus asui
faaraoiden aikaan,
silloin ei ollut muuta,
oli vain heidän aikansa,
kuntaas tänään on monen
monta kellontikittäjää, jotka
ottavat aikoja  jotka  tikittävät
joutavan hosumista,turhuuttakin
turheempaa menenistä,ajanhukkaa

kaupunki...

kaupunki kuhisee
ihmisistä,
heistä jotka houluteltiin
kerrostalon koteloihin
herkkupaloilla, jotka eivät ole
lisäaineettomia

leipoo...

ihminen tarvitsee
elääkseeen
vettä ja leipää,
sekä myönteisen mielen,
joka huonostakin leipoo
elinkelpoisen

ilmasto...

ilmasto on
se juttu
joka meitä elättää,
jos se pariksi minuutiksi
häipyis,
ihminenkin taipuis,
kukannuppu nuutuis ja
perhonenkin uupuis

hyvänkin ajan...

ihminen ei ole mitä sattuu,
sillä hänen tunnoilleen sattuu
jos liian kovasti tunnoilleen tuntuu,
ihminen on arka olento, mutta kestää
hyvänkin ajan
surunkin murtamat kohtalon tuomitsemat
tunnontuskat

järki ei suutu...

järki ei suutu,
mut
sitä kantava
ihminen
altistuu siihen
vilustuessaan

viisaat ihmiset...

viisaat ihmiset eivät
tyhmiä kaihda,
sillä sieltä heidän
viisautensa
kumpuaa

jokapaikan selitäjä...

jokapaikan selittäjä
on
tuppisuuna silloin kun
asiat todentuu,
hän on pahanilmanlintu,
se joka raakkuu
jokaisen huonoimman
hetken sattuessa

yhteiskunta...

yhteiskunta kieltää
yksityisautoilun,
samalla kun
karsii joukkoliikennettä,
onks tässä mitään järkee,
ei lie

pyllistät...

liian syvään ei kannata
kumartaa,
sillä silloin
toisaalle pyllistät

joulunaika...

joulunaika on
tyynten tuulien aikaa,
sillä silloin on hetki jolloin
arki kumartuu luontoäiteen puoleen

varpunen...

joutsenet lentäneet poispäin,
onhan
syksyntalven
hiljaisin hetki,
olen ja odotan läpi kaamoksen,
iloitsen kun näen varpusen
lintulaudallain,
sillä se
on
arjen rakkauden
hyvänmielen ajastuksein

taivas...

taivas on äärettömän kaukana,
kuumiehetkin sen tietävät,
sillä sinne on matkaa
monen monta matkaa,
mutta se on silti lähempänä kuin
mikään,
sillä taivas on
sielumme hyvin

pieni kunta..

pienenkunan kannattaisi
katsoa huomiseen
ja valita valoisemmat
näkymät,
siksihi
pienenkunnan
kannattaisi olla ennakkoluuloton, sillä
se avaa huomisen tulevaisuuden

ydinvoimala onnettomuudet...

ydinvoimala onnettomuudet
ovat vuosituhansien
kuolemantaakkaa,
siksi niitä kannattaa
karttaa siihen saakka

padasjoen abc...

padasjoki oli ennen
suuripuu,
mutta sitten sitä karsittiin
sivusuun,
siksi se nykyään
pelkkä abc

varjopuu...

katson kuoleman varjopuuta,
sitä jonka ohitse elämä kävelee,
muttei muista tervehtiä
huomistaan

kylmä sota...

kylmässä sodassa ei
hymyt herkisty,
sillä voittajia
ei rintamien takanakaan,
silllä sota luo tuhansien vuosien
ajattomuuden

missäkään...

olen yksin kanssasi,
kävelen yksin rinnallasi,
itken ja nauran kanssasi, vaikket
missäkään

joulu...

joulu on läheisten
aikaa,
se tuoksuu yhteiseltä
ajalta jota ei kiireinen arki tuo

turhanhullu...

iloa ja surua
ei voi tuntea kylmä
ihminen, sillä tämä jakaa
omantuntonsa
turhanhullun kaa

on maisema...

on maisema,
kuva ja rakko varpaassa,
ei hyvältä tunnu,
eikä valokaan lyhdystä paista,
sillä olen poissulettu
supikoiran kaltainen,
vaikka mieleni on suomenhevosen
ja tuoksunkin tervalepältä,
kylän ainoalta sepältä

tuhatvuotinen...

ihminen ei voi elää tuhatvuotiaaksi,
sillä silloin hän kerkiäisi
tehdä enemmän
pahojaan,mutta
sataseen saakka hän saattaa yltää,
jos on muistanut
elonympäristöjään
kyntää

totuus...

on totuus,
muttei
ainoa,
vaan tilanteen sallima

kuntani pääväylä...

kuljen kuntani pääväylää,
hiljaisuus paistaa,
mutteivät näyteikkunat,
on syys,
vaikka on joulunalusviikko,
kuljen ja katson
kunnan virastotaloon,
jossa ei
iltakaan näy,
sillä siellä hallitsevat menneisyyden lait,
isännät ja heidän pikkupoikansa,
he,
kunnanelämän suber haavoittuvaiset
joille ei ole näytetty
tulevaisuuden näkymiä,
on vain
hautausmaan kunnioittamat muistot,
arat ja aikansa kovettamat
jotka eivät huomiseen
käy

mielihyvä...

kuutamo ei loistu
laiskan silmään,
ei päivänloistekkaan,
sillä ne ovat ahkeran
mielihyviä

arvostan...

arvostan rehellisyyttä,
sitä jota kohdin
haluan

ystävä...

ystävän tunnistaa
parhaiten
harmien
varjoissa,
aamuauringon loistaessa,
arjen jokapäiväisyyksissä

hallitusti...

jos elät hallitusti,
näet paljon hyvää,
mut
jos toisin teet
syksyn tummat sävelet
mielessäsi soivat
eikä päivänsäde aukaise
mukavampia päiviäsi

ihmisen ajatusmaailma...

ihmisen todellinen
ajatusmaailma aukenee
vain kun sen sisään
vilkaisee,
syvemmältä kurkistaa,
sil siellä hänet paremmin
tavoittaa

eriarvoinen...

kun olet eriarvoinen,
et istu katukuvaan,
siksi joudut katsettasi kääntämään,
sinäkin, jolla on asiat kunnossa,
muttet elä muitten tunteissa

aamukolmeen....

aamukolmeen
valvoin,
nukahdin välistä,
mutta viimein uni voitti,
vaika se hetkiäin voimiain koitti

poispyyhitty...

ihminen on alusta alkaen
joutunut
katselemaan
iltapäivän aurinkoa,
sillä sillohi on ilta,
jolloin hän tosiasiallisti herää,
ihminen
poispyyhitty, se sama hepuntypykkä joka notkuu
silmissäis

kypsä...

olin aikanaan nuori,
sitten vanhempi ja nyt
ihan kypsä

aamustapitäen...

ihminen ei voi elää
etu hahikka takakäteen,
vaan hänen pitää ihan
aamusta pitäen

pahanilmanlintu...

ihminen joka jakaa
ainvain
kielteisiä mieliä
on pahanilmanlintu

vieras ihminen...

vieras ihminen
on semmoinen, joka ei pyyhi
jalkojaan kun sisään astuu,
hän on myös
luottamuksen varas,
kun
pahojaan tekee,
hän on ikävä ihminen
ja siksi hänet liputetaan
elämän kentiltä

hyvyys...

hyvyys voittaa
aina
kehnommat säät,
sillä sen hymy kantaa
varjopaikkoihinkin

alukset...

alukset menevät merelle päin,
palaten satamiin
yön varhaisempina hetkinä,
samoin kuin ihminen
joka näkee illalla
enemmän,
yö
on tähtiä täynnä,
myrskysäillä enemmänkin,
siksi ihminen näkee silloin
syvemmin

perkele...

ihminen on joskus
perkele,
ainakin silloin,
kun omaisuuksia
jaetaan,
omaisuuksia, joita
hän ei ansaitse

raha...

raha on kiusallinen
kaveri,
se vaatii
ihmistä kuluttamaan,
jumalattomasti ostamaan
vaikkei millään olisi
mitään arvoakaan,
mut
ilman rahaa ihminen ei voisi
verkkokauppailla,
ei ostella mielijohdanteisia,
eikä
kuleksia busseissa,
joissa on kaikenmaailman väkee,
ilman rahaa ihminen olisi
kalmankalpea
petäjäpuun takana lymyilevä
luonnollinen

venäjä...

venäjä murtuu
ahneuteensa,
sillä tänään siellä
voivat hyvin vain
hyvinvoivat,
venäjänmaa on iso ja pelottavan
ykinäinen,
rakas ja tunnelmallinen,
mutta sinne ei hyvänmielen aurinko
loista,
koska ahneutensa luo varjon
huomiselle

päämaja...

kuusimetsässä tuoksuu
aika,
huominenkin,
siellä elämä syntyy
etuajassa,
siel luonnon pienimmät
järjestelevät huomisien tulevaisuutta,
sillä
sammalpeitteen kätköissä on elämän
päämaja

kehräät...

kehräät päivästä toiseen
ulkoilet huviksesi
   toiset ammatikseen,
mutta sinulla on jaloimmat
päämäärät,
olet vanhempiesi lapsi,
sukulaistesi mustalammas,
mutta hiton kiva
kissalles,
joka on ikäisekseen
ylilihava,
mutta et sitä vie laihutuskuureille
koska sieltä tulee pelkkiä
hapannaamoja, joilla eo ole
iloista ihoakaan, vaan kuivanutta
ihokasta, jossa ei elämä hölsky

elämäntähti...

elämäntähti on
elon tähti,
se joka elämää
tähdittää,vaikka
joskus iltahämärä
koko päivänkin

iltamyöhä..

ihminen ja luontometsä
elävät
kesäilman myrskysäissä
syksystä talven pakkasiin
niiden kokoinen on ihmismieli
luontosammaleen paksuinen
arjenpyhien mittainen
kunnes on auringonlaskun aika
syvänunen iltamyöhäinen

saab 99...

ujo metsurinpoika ei ole
kalmankalpea,
vaan
hän ajelee mielihyvin
saab 99:illä,
siksi hän hymyilee vaikka olis
kuraset kelitkin

et...

elät elämänkevään syksyt ja
poutasäät,
muttet jaksa hiihdellä
keväthankisilla,silloin jolloin
paukkupakkast paukkuvat,
elät parasta kauttasi, muttet
muista esivanhempiesi
nimeä,
et

omallatunnollaan...

elämässä on tuuheita
tunteita,
karujen notkelmien
tasaisia pätkiä
jolloin syntymät hymyilevät
kuolemille ja
alkukesän neitoperhosille
joilla on mustaratsu omallatunnollaan

parhaimillaan.......

joulu on hyvän
aikaa
eilisen ja
tämänpäiväisen
elämän
rakkauden pyhittämän huomisen
joulu tarjoaa hetkisen olla
ihminen parhaimmillaan
ihmisen jolla on
kaunis luonto
eikä lainkaan
vihan katsetta

rikas....

oli arki tahi
onnenpyhä,
ole ihminen,
ihminen, jota
ihastelet

mahdollisuus...

ihmisen töytyisi elää
jälkiä jättämättä,
sillä silloin oisi muillakin
mahdollisuus

huomisen tekijät...

elän kaikki hetket,
sillä enhän kuolleena
voisikaan,
elän,
perkele soikoon,
mutta lasten kuullen hempein
mielin,
mutta arkisen sävyisesti, sillä hehän
ovat huomisen tekijöitä

tietullit...

tietullit voimaan heti,
sillä joukkoliikenteelläkin
kerkiää

kevään eduskuntavaalit...

kevään eduskuntavaaleissa
on
monia tyrkyllä,
monia yhteiskuntakelvottomia,
heitä,
joita ei yritysmaailma
koskaan palkkaisi

luonnon monipuolisuus...

luonnon monipuolisuus
on
ihmisen etuus,
siksi emme saisi kylvää
eripuraa...

maaseutu tarvitsee peltojaan, se
kaipaa alkutuotannon luomaa
elinvoimaa,
sillä ilman sitä emme hyvinvoi,
eikä luonnonmonipuolisuus
senkään tähkää

monet kasvot...

elämällä on monet kasvot
uskomattoman jokapäiväiset
rakkauden hyvittämät
julmankohtalon kovettamat
elämällä on silmän tunnot herkimmät
vikkelät jalat ja väsyneet askeleet
sillähä se jokaiseen päivään
kerkiää

yksi totuus...

yhden totuuden takana
on
monta valheen kivijalkaa
sillä totuus tarvitsee
koossapysyäkseen
tukevat perustukset

verkottautuminen...

mitä syvemmälle politiikkan
uit,
sitä verkottumaksi tuut,
kunnes sinut
fileoidaaan

iltasella...

puoli kymmenenaikaan
on ilta iltasella,
aamulla valoisempaa,
mutta nyt oon iltasella,
varjoisan tähtitaivaan alusmailla
kävelen,
en arastele sillä tuttuja ovat
varjon hiljaisuudet ja muutamat
autojenkin valot,
kävelenhän iltasella

arjen ensimäinen...

ihmisen ei pidä ajautua
uskovaiseksi,
semmoiseksi
turhan uskottavaksi,
sillä sen uskon pois pyyhkii
ensimmäinen
arjen ensimäinen

elämä...

elämä on maisemia,
karujen taipaleitten jättämiä
suvikesäisen huolettomia,
elämä
on tuskanihanaa, sillä se joskus
itkuttaa,
toisinaan hulluna naurattaa,
useimmin
tilipäivästä toiseen

voit...

tänään voit näin,
huomenna
noin,
siksi on tärkeää,
että hyvin voit

yksinäisen joulu...

yksinäisen joulu
on muistoja,
usein ilman niitäkään,
siksi
pysähdythän joskus
huomataksesi
arjenpyhät,
jolloin hänet huomaat

myymäläauto...

ennen oli myymäläautoja
ympäri ämpäri
maaseutuu,
tänään ei näy yhtään,
sillä yhteiskunta
on kaupunkilaistunut,
hybrmarketoisunut

Luonto ei lakkoile.....

Luonto ei
Lakkoile,
Se ei mieltään
Osoittele,
Vaan se aikanaan
Hyvästelee
Ihmisen,
Yhden tuhoisimmista
Alkueliöstään

Poro...

Poro pukin lahjakuormaa
Kiidättää
Heillä kiire mahoton
Sillä lapset jo
Malttamattomina odottavat,
Mut matkaa on vielä
Monen mäkisen taipaleen verran
Joten lapset oottakaa viellä
Vähäsen aikaa

joulukukka...

mun joulukukkiain
ovat
kuurankukka ja joulutähti,
enkä muita tunnekkaan

joulu...

joulu tarjoaa
hetken jota
kiire kiertää, sillä
joulunaika on
aikaa joka ei käy

Maaseutu...

Maaseudun autioituminen
On kadottanut ihmiset,
Mutta luonnon monipuolisuuskin
On kadonnut,
Sillä peltoja ei enää
Ole,
Peltoja joista ihminen ja luonto
Hyvinvoisivat

valinnanvapaus...

valinnanvapaus on
hyvästä,
mutta parhaaksi sen tekee
saatavuus,
muuten se lie turhinta
vapautta

maakunta...

maakunta voi olla
iso tahi pieni,
tärkeintä on sen
yhteiskunnallinen puoli,
se puoli jonka ihmiset
omakseen tuntevat

ihmisarvot...

ihmisten tasapuolinen
kohtelu luo
ihmisarvoja,
jotka näkyvä yhteiskunnan
kaukuvassa

selittää...

ihmisen on helpompaa
olla jos e tarvitse
itseään
selittää

kilikilikellot....

joulunaika on
hyvänkiirettä,
semmoista menoa ja meininkiä
jossa hyvänkauneus joulumieltä
liikuttaa,
siin
kilikilikellot pukkia kyydittää,
lapsukaisille lahjat tuotapikaa
kiikuttaa

kevään eduskuntavaali......

kevään eduskuntavaali
on yksi tärkeimpiä
vaaleja,
sillä silloin määritellään
suomen tulevaisuus

tuhonsiemen...

yhteiskunnan täytyy laittaa
kaikki tarmonsa
syrjäytymisen
ehkäisemiksi,
sillä siinä piilee tuhonsiemen

kieli...

hyvä on pahan siemen
ja
toisinpäin,
siksi kannattaa kävellä
kieli keskellä suuta

vainoharhainen...

vainoharhainen
ihminen
kokee
varjoja keskellä kirkasta
päivääkin

ryhdikkäästi...

itseään ei kannata
kehua,
mutta voi ryhdikkäästi
elellä

Aamut....

Aamun varhaisemat
Hetket tuntuvat
Aidoilta,
Sillä
Silloinhan
On
Hetkisellä aikaa

vapaus...

vapaus on tulla ja mennä
olla menemättä
vapautta tuntevat ne joita ei
kahleet pidättele
raha on pahin kahle
sillä se eniten
vapautta kahlitsee

lahjoitella...

jouluna on vaivatonta
vierastakin lähestyä,
hyvää mieltä
lahjoitella

dinosaurukset...

ihminen on sotaisa
tyyppi
siksi hän onkin
selvinnyt
autonrattiin
mut
hän ei vielläkään ole
oppinut ymmärtämään
ettei hän luontoäiteelleen
mitään mahda
vaan tämä viimein näyttää
ihmiselle paikkansa,
sen saman, jonka kokivat
dinosaurukset ja muut
senaikuiset ahneet

joulunajan aisankello...

joulunaika on
tunnelmilla koristeltu
perinteillä koottu
nykyajalla alustettu
siinä elää nykyaika
sillä enää
ei soi aisakellot
vaan ovikellot
    but anyvay
kun
pukki saapuu
joulu on entisen
mallikkaana
nykypäiväisen taipuvaisena
karjalanpaistin maistuvaisena

eloonjäämiseen...

luonto pärjää kyllä,
kunhan sitä
ei täyteen
ahdeta,
ihminen alistaa sitä suunnattoman
raskaalla kädellä,
niin raskaalla että vihoviimein
ihminen ei voi enää elää,
mut
luonto kyllä pärjää,
sillä se sopeutuu ja sillä on
siinä miljardien vuosien
kokemus,
ihmisellä vain
hetkisen verran, eikä se riitä
eloonjäämiseen

joulumieli...

joulumieli
hyväst keinuu,
sil
niin on levollinen juhla
tuo luojamme luoma,
sitä ei kylmät tuulet kylmetä,
sillä niin rakkauden lämpimä ain vaan,
sitä on juhlittu iät ja ajat
eikä sillä loppua olekkaan

syysmusta...

syysmusta ilma täyttyy
joulunvaloista,
ne pihapussa keinuvat
ja pimeässä tuikkusen verran
lämpöäkin antavat

joululaulut...

joululaulut hempeästi
soivat,
lapsukaiset niitä sydämmestään
laulavat
sillä joulunaika on heidän aikaansa,
rakkauden tulevaisuutta
siksi laulut
niin kauniisti sointuvat

Käpytikka....

Käpytikka takoo
Käpyään,
Takoo koska
Nälättää

syrjäytyneen joulu...

syrjäytyneen joulussa
ei joulukuustakaan,
ei lahjan lahjaa,
onvain yksinäysyyden katu,
josta hän seuraa itseään
onnekkaampia,
hänellä on seuranaan
jouluisat näyteikkunat joista
hän itseään peilaa,
kunnes havahtuu
todellisuuteensa,
syrjäytyneisyyteensä

joulunaika...

joulunaika juoksuttaa
sinnetänne,
mutta viimein se
joulusaunaan löylykkääseen
joulupöytään notkuvaan ja
pukinpolvellee kiepsahtaa
siint alkaa joulu, jolloin
ketään ei nukuta lainkaan
siksi yötämyöten joulupöytäkkin
notkuaa

yletytä...

ihminen ei tarvitse
satoja sanoja,
hän tarvitsee ainoastaan
sanat jotka merkitsevät
   kiertotiet ovat ajanhukkaa
kuulijoilleen,
mutta ennenkaikkia
sanojilleen,
siksi politiikka on selittelyjä,
kun ei yletytä sanojen
ytimiin

jouluaatto...

jouluaatto on tullut
luontometsäänkin,
siel tienoot ovat saaneet
lumipeitteensä
jäniksenpojat talviturkkinsa
mut
kurre viellä kesäpuvussaan
luontopuut lumivaipassaan
niiden suojissa linnupojat kainokaiset
lehtometsän mainiot laulajaiset
joululaulujaan laulavat
hangella on metsähiiren jäljet,
siin on tuo pieni menijä kotokoloseensa
mennyt
lehtopöllön katsetta arastellut
jouluaatto kultainen
herranrauhan siunaama on
luontometsään saapunut
siksi siellä
niin luonnollisen rauhaisaa
vain vaimea tuulentuoksu
pajunoksaa heiluttaa

onnenhetket...

elämä on kaikille kovaa elettevää
sen rytmi tuntuu kaikien terälehdissä
ihminen on yksi luontoäiteen
kukkanen, niinkuin kedon
ohdakekkin,\\ruiskauniokki
päiväperhonen,
jokahinen elää
hyisessä pakkasessa
suviyössä leutosäässä
unimielisissä aamuissa
viettelevissä illansuissa
onnenhetkissä ohimenevissä

lumihiutaleet....

lumihiutaleet
laskeutuvat pihapiiriin,
johon pukki on
poronsa kanssa pysähtynyt,
hän kaivaa lahjat
lapsille, jotka kiltisti ovat
koko vuoden olleet,
pian hän ovelle koputtaa
ja lahjat lapsosille ojentaa ja
muutaman jutunverran heitä
jututtaa,
kunnes hänen on mentävä sillä
monenmonta paikkaa on viellä käymättä

lasten jouluateria...

lapset  syövät jouluaterian
joutuisasti,
maitolasikin tuotapikaa tyhjenee,
sillä nyt he eivät vetkuttele,
sillä joulukuusen alustalla olevat
lahjapaketit oottavat, siksi he eivät
nyhjästele vaan silmät tapillaan
lahjapaketteja vahtaavat

vauhdikas pukki...

poron vetämä reki
tuntureilta laskeutuu
lasten luo,
se tulee hirmuista vauhtia,
lumi vain reen jalaksista
pöllyää, mutta joulupukkia vain
naurattaa sillä hänhän on
joulupukinvuorten hurjimpia
laskettelijoita ja nyt hän antaa
suosikkiporonsa juosta sellaista
vauhtia, jossa tuulikin heille häviää
jäniksenpoika onkin suosiolla hypännyt
pukin rekeen sillä sekään ei pukin vauhdissa
muuten pysyisi

jouluaatto....

jouluaatto kaikkia
jänskättää,
lapsia oikein sylintäydeltä,
mut vanhemmillakin joulupuna
poskillaan loistaa,
sillä lastenilo heissäkin kytee

uusavuton...

tätäpäivää ei huomenna
ole,
enkä huomista voi
tänään elää,
enkä tykkää eilistäkään elää
sill
minulla ei ole
omavaraistaloudessa tarvittavia
ominaisuuksia,
sillä olen uusavuton

joulunpyhinä...

joulunpyhinä
on
mukavaa olla
pitkinpituuttaan

pakolaiset...

pakolaiset tulevat
tyhjätaskuisen
pelokkaina,
ne intergroituvat jotka
mukautuvat,
muut syrjäytyvät
syvemmälle

Joulunaika....

Joulunaika
On
Rauhanaikaa,
Sillä joulua kunnioittavat
Paatuneimmatkin

jouluaattona...

joulunaattona kaikki on valmista
jouluunviettoon
juhlista jaloimpaan,
mut
yksi puuttuu ja sinne
kaikki riennämme,
kirkolle,
joulukirkolle jossa joulumme saa
siunauksen ja edesmenneet
muistomme halauksen, jota
kynttilät kummulla valaiskoon

tummat varjot...

elämän tummat varjot
yllättävät joskus
joskus enemmänkin
se ei ole synkänmustaa
vaan niiden varjoen häihduttua
olet entistä ehompi
sillä
sinussa on uusi valo
ja silmäsi elävät huomista

turvallisuutta...

turvallisuutta on kokea
hyväpäivä
tuntea eilinen
huomata huominen
  turvallista on nähdä sinun olevan
naapurin lähtevän lenkille
   turvallisuutta
näen kaupan kassalla
jossa kuulen piip piip
  turvallisuuttani lisää kun
näen
bussin pysähtyvän ja
vievät
sinut töihisi
lapset kouluun
  turvallisuutta koen kun
näen variksen puunlatvassa ja
toisen sähkötolpan nupissa

hyvistähyvin...

joulunaika saa sinut
mieleeni
tuut uniini
päivän töihini,
kuten muulloinkin
mut
joulunajan rauhassa
elät syvemmin mielessäin
sinä kaikista tuntemistani ihmisistä
sydämmenrauhallisin
hyvistähyvin

paras joululahja...

paras joululahja on
muistaminen,
sen läheisempää
pakettia ei ole

kurttumieli...

hyvämieli vähästäänkin
antaa,
kurttumieli ei
liiastakaan

joulunaika...

joulunaikaan
hyvämieli kukkii
se lahjapaketinkin
hyvinmielin ojentaa
joulunaikaa jos ois jokainen
elämänhetki ei meillä olisi onnetonta
kyyneltäkään

hyvyys...

hyvyys on sisäsyntyisää,
mutta siihen voi kasvaakkin,
jos vain
hyvästi
aattelee

tontut..

tontut pukkia
jeesaa,
sillä hällä hirmunen
kiire kun lahjoja
rekeensä pakkata,
siin on kuorma melkoinen
ja pian lapsukaiset lahjansa
saavat,
pukin poro on vanha ja viisas,
se tuntee reitit jokaisen lapsen
kotiin ja siitäkin pukin matka
helpottuu

joulupukki koputtaa..

joulupukki ovelle
koputtaa ja siitä
lasten posket
punastuu,
kunnes pukki sisään astuu
ja lahjapaketit jokaiselle
ojentaa,
pienenhetken
pukki turinoi, kunnes on aika
seuraavaan paikkaan
kiirehtää,
siintä alkaa lasten riemu
melkoinen,
sillä paketit hetimiten
avautuu ja jokaisen kasvoilta
loistaa iloinen mieli

joulupukki...

joulupukki
pajassaan
pyörien hyörii ja lahjoja
rekeensä pakkaa, sillä pian on aika
lähteä niitä jakamaan
lapsille
   pukin poro jokaisen kotiin tien tuntee,
sillä se on tonttujen kanssa käynyt
ennakkoon kurkkimassa lasten elämää,
siksi porokin innoissaan
matkaan tahtoo,
mutta pukki viellä muutaman
lahjan rekeensä pakkaa
   pukki korvatunturilta hurjaa vauhtia
reellään laskettelee,
hän
talosta taloon kulkeutuu ja viimein
aden ja nellan luoksekkin ennättää
ja
heille lahjat rakkaimmat ojentaa ja
pienenhetken heitä jututtaa,
kunnes on aika mennä seuraavien
lasten luo

joulun hetket...

jouluna sydämmet heltyvät,
tummemmat verhotkin
jouluksi vaihtuvat,
sillä jouluna
kylmyyskin sulaa ja hyvämieli
sydämmestä pursuaa, on
hetki jolloin hyvyys kukkii
kauniipaa kukkaansa,
on
hetki jolloin ystävyys syliin pyrkii,
eikä ketään suljeta pois,
sillä joulu on rakkauden aikaa,
jolloin edesmenneetkin sydämmessä
elävät

pieni lahja...

ojennan pienen
joululahjan
ystävällein,
joka kiitollisena ottaa sen
vastaan,
ojennan joululahjan ystävälleni,
joka tyytyy itseään vähempään,
hän häntäänsä ilosta heiluttaa,
silmillään kiitollisuutta osoittaa,
hän minun uskollisin ystäväin,
dita koirasein

joulun juhla...

joulu on juhlista jaloin,
sillä se syntyi paljain jaloin,
silloin ei rakkautta
verkkokaupasta ostetuilla
lahjoilla ojennettu,
vaan avosydämmen rakkauden
halauksilla halattiin,
lähimmäisiä kunnioitettiin
hyvänmielen osoituksilla
  joulumieli juontaa juurensa
sieltä aikojemme alusta,
sieltä
vapahtajamme syntysijoilta,
silloin
syntyi rakkaus, joka meitä tänäänkin
johdattaa

joulun tunnelmia...

jos mulla ei olis
jouluu,
ei mulla olis hetkee,
jolloin elämä näyttäis
mukavimpia puoliaan,
ystävyyttä ja mielihyvän
tunnelmii,
ne saavat mieleni ihmiseksi,
siksi mukavanoloiseksi,
jota toivoisin jokaiseen
vuodenpäivään
  

joulusaunasta...

joulusaunasta
joulupöytään ja siint
kuusen ympärille
pukkia oottamaan
sen tietää jo nella entuudestaan,
sillä hällä kahdeksas kerta,
mut adelea ei ihan viel kaikkea
muista sillä hänhän on puolet vähemmän
joulunkulkua viettänyt

liekki..

joulun aikaan ihmiset
toisilleen
hymyilevät,
he toisiaan halaavat,
sillä joulunhenki on
kaiken hyvyyden
liekki

elämänsaalistajat...

kuljet syksystä kesään,
meet kuten muutkin
sillä et halua poiketa
kulkueesta
joka kulkee syntymästä
hautaan
rakkaudesta pettymyyksiin,
kulet toisten mukana, sillä
laumasta on hyötyä
elämänsaalistajien
varalta

Karu....

Karu on
on kaunis,
Sillä se ei sisällä
Tekopyhyyksiä

Luotettava...

Ihminen joka
Ei väistä
Katsetta
On
Luotettava

Ajaton...

Ikuisuuteen on
Lyhytmatka,
Mutta sinne
Joutuu odottamaan
Ajattomasti

Anarkia....

Vaihtoehto on
Hyvä ehto,
Sillä muuten olisi vain
Yksi ehto,
Anarkia

joulunaika...

joulunaika luo tunnelmia,
jotka hyvältä tuntuvat,
niissä on
tunteet
mukana
joulunaika on vilpitöntä,
silloin ei kilvoitella,
ei syytellä,
eikä halata
halutta

Unelma...

Unelmilla
On
Kasvot,
Tunteiden kauniit
Piirteet niitä
Kuvastaa

Mestarit...

Mestarit huomaa
Siint
Ettei niillä tuu
Hiki

Piilotella....

Ihminen osaa
Piilotella itseään
Hyvin,
Siksi kaikki ei ole
Miltä
Näyttäää

Raha....

Rahalla ei ole
Syvällistä
Arvoa,
Siksi siihen ei tule
Tunnesiteitä

joulupukki...

ennenvanhaan pukki tuli hevosen vetämällä
reellä,
joka oli metsätöillä tienattu
ja hevonenkin
omilla eväillä
syötetty,
ny se tulee
uudella osamaksu audilla,
joista on kylläkin verot hoitamatta

muovaamat...

kaikki ihmiset eivät
ole hyviä,
eivätkä liian pahoja,
on vain olosuhteitten muovaamia

aamuaurinko...

aamuaurinko
kurkistaa  ja siint
ketunpoikanen jaloilleen
pomppaa sillä tänän hänen
täytyy juosta kilpaa jäniksen pojan
kaa,
sillä tänään on eläineten olymbialaiset,
jos hän voittaisi jäniksen tulisi hänestä
tarusjärven vikkeläkinttu, se kinttu, jolle kaikki
metsähiiretkin kumartaisivat

hetkisen verran...

niin elää kukka
aikansa,
niin ihminenkin,
lintu ja ketunpoikanen
elämä on ikuista,
mutta jokainen elää
siitä hetkisensä verran

joulupukin odotus....

lumihiutaleet
koristavat pihapiiriä,
siksi siinä näkyvät tonttujen
jäljet, jotka kurkkivat ikkunoista
onko sisällä kilttejä lapsia,
pian siinä näkyvät pukinkin jäljet,
kunhan hän muualta kerkiää

lapset saunapuhtaina kuusen ympärillä
oottavat,
heillä masutkin täynnä jouluruokaa ja
odotus loistaa poskillaan,
sillä niin kovasti he pukkia
oottavat

joulukatu...

joulukatu tarjoaa
monta mukavaa
näytikkunaa,
muttei yhtään todellista
kodinjouluikkunaa, jossa ihmisten
joulua alustellaan,
sillä joulukadun kimallus on luotu
kehittyvien maiden lapsityövoiman käsillä

ylämäet...

joskus on hetkiä,
jolloin
valo ei pääse
luokses,
silloin istaha hetkeksi,
sillä pian mielesi valostuu

on hetkiä,
jolloin ylämäet ovat
jyrkempiä kuin jaksatkaan,
mut ain ylämäkien jälkeen alamäet
kulkuas helpottaa

lasten joulu...

lapsille joulu on
ilomielen aikaa
ja ennenkaikkea
kovia paketteja,
mut
pieni epäilys lasten mielissä
häivähtää,
sillä he funtsailevat että tietääköhän
pukki ne hetket jolloin oli vähän huonoinpia
juttuja
jolloin kaikki ei mennyt sovitutusti
mutta eipä huolta,
sillä pukki ymmärtää lapsia
sil siihenhän kuuluu monenmoista kolttosta,
siksi hän paketit hyvillämielin ojentaa

yksinäisen joulu...

yksinäisen joulu
on pitkä,
sillä
silloin aikakin pysähtyy,
sillohi ihminen kokee
elämän armottomuuden,
yksinäisyyden, joka ei tarjoa
varjoaan enempää

joulun ikkunat...

joulun lämmin tunnelma
loistaa monesta ikkunasta,
mutta näen ikkunoita,
jotka on verhottu
yksinäisyyden unohdetulta,
näen siellä vanhuksen,
yksinhuoltajan ja sairauksien murtaman,
kuulen lasten vaimeat äänet,
äänet jotka eivät ano,
mutta toivoisivat edes yhtä
joululahjaa

varpunen...

varpunen ihailee
akkunasta näkyvää
kynttilän liekkiä,
sillä hälläkin on joulu,
luontoäiteen rakkahin juhla,
siksi sekin lintulaudalla joulualulujaan
lauleskelee ja kynttilänliekin kanssa tansahtaa,
se saa mukaansa kaikki lintuset ja variksenkin, jolla
riemua yllinkyllin, sillä se on jo joulukinkkua maistellutkin

haihtuu...

kun jotain ikävää tapahtuu,
se toistuu ja toistuu,
kunnes väsyen
haihtuu

ikävä..

ikävä luo hiljaisen
hetken
jota eilinen
hallitsee,
se saa unetkin muuttumaan,
luoksesi muuttamaan

joulukinkku...

joulukinkku on
sian
takajalka,
pyllyn puolikas,
jompikumpi

sika on tunteva
eläin,
vaikka se kasvatettaisiin
tanskan suursikaloissa

mutta ei sitä kannata aatella,
senkunvaan
tökkää haarukkansa
kinkun viipaleeseen ja lurauttaa
sinapit kyytipojaksi,
niin
a´vot

luomutuotteet...

luomutuotteet
eivät elätä
ketään,
vaan nälättävät

sen verran...

ihminen on pienten hetkien
suuria tähtihetkiä
arjen töitä
hiljaisa öitä
ihmisen elämä on hetken
tuulahdus
sen hetken verran
kun aurinko nousee
laskeakseen
sen verran

aseet..

totuus ja valhe
ovat melkoisia
aseita

joulupöytä...

joulupäivä
on
herkuista notkeana,
pian se monelle ähkyä tuottaa,
mutta kerrankos sitä ihminen
repee

omantunnontuskat...

kaikki eivät ole
yhteiskunnassa
yhdenvertaisia,
eivät hekään jotka ovat
hyvinvointiluokassa sillä heitä
piinaavat omantunnontuskat

ihminen ja sittisontiainen...

ihminen ja sittisontiainen
ovat maapallon
eläjiä,
toinen  pärjää
omillaan,
toinen joutuu toisillaan
ratsastelemaan

kiire...

kiire on myöhäsen
tauti,
se hikipäässä kulkee
eikä hyvää tuulta ollenkaan

entiseen aikaan...

entiseen aikaan
ihmiset oli
vanhemman näköisiä,
silloin oli myös
elannon kauppa,
tänään kaikki käy
brismoissa ja ovat niin
uusvanhan muotoisia

pyhätkin...

jos ihmisellä
ei olis
arkipäiviä,
pyhätkin menis
huomaamatta

joulumieli...

joulumieli syntyy
kynttilän lepatuksesta,
se syvenee joulupuuron tuoksusta
ja vahvistuu hymyilevistä lapsukaisista

joulukynttilä...

joulukynttilä ikkunalla
loimuaa
se pihan perillekkin
loistaa,
sinne missä luonnon arimmat
luontoeläimetkin kynttilän tunnelmasta
nauttivat,
onhan joulu,
luomakunnan suurin juhla

hiljaiset hetket...

hiljaisilla hetkillä
riennät
mielesi syvimmille,
sinne mihin et
kiireissäsi kerkiä

nolostu...

joskus nolottaa,
mieltä kolottaa
köyhyyden avuttomuus,
joskus  hävettää,
ainakin
silloin kun joutuu menemään
ruokajonon jatkoks, sillä siellä
häpeä tuntuu,
siellähän ei häpeäkään nolostu