keskiviikko 26. joulukuuta 2018

katselen...

katselen mahdottomuuksia
unelmoin tuontuosta
käyn ovestani
näyn
mutten nuku turhaan
vaan sen hetken verran jolloin voin
kurkata
itseeni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...