hiljaisuus
enkä tiedä
minne menisin
~tulisin
Ääneni vaipuu sisääni
kuulen vain
kysymykseni
joihin ei vastata
enkä kysy toisten
olen vain
olen ja vaivun
annan tuulten viedä
riepotella ja hylätä
kunnes saavun ja kuulen
kysymyksiini vastaukset
kysymysten joita en kysynytkään
ihmettelin vain
tiistai 31. joulukuuta 2019
hiljaisuus...
olen...
olen
mutten missään
vaikka
paljon on näkyvissä
hiljaisuutta
ja
paljosta pois
yksinäinen
sillä olen
väärässä seurassa
kohtaloni...
kuutamon
siunaus
tähtitaivaitten loistokkuus
arjen ankaruus
siksi
katson sinnepäin
hymyillen
sillä olen hyvässä
aatella...
aatella
mutta pyrin pahasta
puhtahaks
se mieleni
tekee
villaseks
nurinkuriseks
enkä sietä hymymieltä kokis
en empatiaa ja hyväntahtosuutta
elämäni aamuaurinkoain
ole mukana....
olla myös
olematta
sanomatta
pois menemättä
sillä täällä on vapaus
olla ja mennä
tulla ja olla olematta
mutta yksi ehto tälle
kuitenkin on:
ole mukana
luontolintu...
korkeuksissaan
liitelee ja laulelee
hyräilee kyräilee
sillä hällä on vapaus
myrskytuulten sattuessa hän
pilvien ylle liitelee
ja siellä viheltelee
ikävyyksille tuhahtelee
sillä hällä on vapaus
vapaus
tuo
aidaton ihanuus
kun luonto hurjaksi suuttuu...
se kaiken muuttaa
elämän ja kuoleman
sillä hällä on
valtavat
voimat
voimat joita ei voimakkainkaan koita
ellei soita
luontoäiteelle ja lupaa
huolehtia
ympäristökysymyksistään
tahallaan...
tahallaan
ymmärtää
sillä se saa huoneet hiljaiseksi
yksinäiseksen
araksi
poismenneeksi ajaksi jossa ei
ajatuskaan elä
vain tyhjän hiljaisuus
jossa valokin
kalpenee
häkäpönttöautot...
olivat osoitus metsiemme
tuottoisuudesta
nyt
saman idean pohjalta
korvataan muut polttonesteet
kunhan vain halutaan
ja halutaanhan
me
sillä se on ympäristöteko
se
on talouskasvumme edellytys
ja hyvinvointimme vaatimus
savupiipputeollisuus...
ei meitä enää elätä
vaan
meidän uusi elättäjämme
on
ympäristökysymysten
innovaatiot
jotka ovat
maailmantalouden tulevaisuutta
muutkin tietävät tämän mutta
koulutuksemme laadukkuus
luo meille enemmän
innovaatiopohjaa
ja siitä suuri kiitos
peruskoulutuksellemme
joka säteilee tulevaisuuteemme
älä tyrmää..
vitonta
älä tyrki
vähintäkään
sillä heissä elää
tulevaisuus
huomisen hyvinvointi
itu
joka odottaa kasvualustaansa
innovaatiot...
älynväläykset
niistä kipinöistä usein syntyy
tähtiä
ei tähtitaivaan
vaan taloutemme
huomisia
työllistäjiä
rakentajia
hyvinvointia jotka säteilevät
maallista tähtiloistetta
yritykset tyällistävät...
ihmisiä
osaamisellaan
jotka synnyttävät
toimeksiannoista
laadukkuus
on
menestyksen salaisuus
ei halpuus
sillä kerralla kannattaa
tehdä hyvin
laatu syntyy
tekijöistä
osaajista
heistä joita kutsutaan
työntekijöiksi
duunareiksi
alihankkijoiksi
heidän käsiensä jälki on osa
tuotteen ja palvelun
laadukkuutta
ajatukset...
viljellä sillä jotkin
niistä tuottavat
satoa
eivätkä elämästäsi
katoa
muutenhan olisivat ilman
kotoa
lumihiutale....
lumihiutale ilmassa
leijuu
viimein laskeutuu
olkapäällein
on
hetken ja sulaa pois
~ikävöin
hyvä koti...
yksi ihmisen iästä
ikipetäjän
vuosirenkaasta
se on
neljän vuodenajan
koti
hyvä koti
kotikoivu...
runkoo
joka herättää minussa
suomalaisuuden ylvään katseen
isänmaallisuuden
kotikonnun
tunteet
pihakoivuni
lipputankoni
elämäni
ilon ja surun
puunrunko johon olen
koko
elämäni nojannut
elämääni haravoinut
elämän virkkaus...
mutkitella
liian vakavaksi
vaan
on
kettärän mukavampaa
jos
sen virkkaa
mieleisekseen
ain
ei onni hihoissa viihy
mutta silloinkaan
ei kannata vihoissa viihtyy
vaan
kannattaa luonnonhelmaan rientää
ja siellä
kiveä kiertää
ikipetäjää ja kannonnokkaa
jutella itsensä tyhjäksi
niin tyhjäksi että sinne
sopii jälleen arjenselän
moninaiset hetket
vuoden viimeinen päivä....
päivä
loistaa mielihyväisesti
pitkin
nyystölän peltoja
kartanon seutuja
ja päijänteen selkää
/siniharmaana hetki hetkeltä
vuosi vaihtuu
kuntolenkkini vauhdittuu
tätä kaikkea koristaa
kaunis maisema jolla on
lumipeitteensä
jota ylläpitää
kolmen asteen pakkassää
maanantai 30. joulukuuta 2019
ei olisi...
on
arvokas
kulkijat
ja olijat
patsaat ja hautapaikat
muistot ja kuihtuneet
hetket
kaikki
sillä ilman niitä
ei olisi sivutuulia
myrskysalamointia
kurjuudenkukkaa
helvetinhuonoja kelejä
ryppymieliä
ei olisi
kiitosta vaan....
luppaile
juuta en jaata
sillä en voi taata
että
joka pilkku paiksallans
runonpätkä
ajallans
mut värssyjä virtahana mielessäin
solisee ja ne kirjoitan itsestäin
ulospäin
jos tykkäät
niitä vilkasta
///niin kiitosta vaan
kevätkukka...
hymyilee
rintehellä
sillä hää tietää
et
pian on aika
kauniiseen kukkaan
kukittuu
ja ihmisten katseet
itseensä lukittaa
mehiläiset ja muut
pörriäiset siin
sivussa
kevät hymyilee..
luonnostaan
saaden
puroset
lorisemaan
ilmeet iloitsemaan
mielet
tanssimaan lintusten lailla
//luonnostaan
hymyilevät
niinkuin
kevätaurinko joka saa
mielenkielet valoisemmiksi
puserotkin
väljemmiksi
askeleet kevyemmäksi
hyvänmielen loistamaan
niinkuhi
purosetkin solisemaan
ihminen ja kevät...
sopivat toisilleen
sillä
silloin kumpikin puhkeaa
kukkaansa
ryhtinsä ryhdistyy
elämän silmut puhkeavat
suunnitelmat suurenevat
ilo laajenee
sydämmen syvimpiin
//askeleet kevenevät
jutut juurentuvat
suurentuvat
päivänsä pitenevät
ja leskenlehden lailla
kukkaan puhkeavat
2020...
muistaa
kuin vuosi 2019
joka
taipui vasta loppuvuodesta,
johtuukohan se siintä
että parilliset
uppoavat kaaliini helpommin///
olenhan syntynyt parillisena vuonna
ja siksi //näytän tänävuonna
parilliselta
raketit eivät pauku...
vaan naapurin haukku
hyvä niin
sillä
uudenvuodenilon
saan aikaan
luonnollisemminkin
kulunut vuoteni..
jäi monta juttua mieleen
askelelettakin
vaikka useimmat vain
askelsivat päivästä
toiseen
huomiseen
kulunut vuoteni
sisälsi työpaikkavaihdoksen
lonkasopimuksen sitomana
työkuviot muuttuivat
paljonkin ja olen joutunut
kaivelemaan itsestäni uusia
ulottovuuksia
viimeinen päivä...
tätävuotta
joka sekunttikin
eikä sitten mitään
jää
aikakin alottaa alusta
///mutta tietysti ynnää
vuodet ja vuosikymmenet
tuhannet ja sadattuhannet
vuosituhanteen niin että
niitä on huomenna 2020,
aattele
sen ikäinen on
ihmispolon taival
ahkera...
se itää
paljon
tähtihetkiä
upeita retkiä
joita et laiskotellen saa
sillä
ahkeran tielle pomppii joskus onnen
omenat
kuntaas
laiskottelijalle
tyhjyyden siemenet
osallinen...
sitten alkaa
uudenvuoden ensimmäinen
ja haluan olla
kummassakin osallinen
elää voi monella tapaa...
mutta parhaiten se sujuu
omallatapaa
sillä silloin ei tartte liikoja
selitellä
jälkiään silitellä
kuviaan kiillotella
eikä jumalattomia
kiroskella
aatoksiaan moitiskella
ympäristöongelmat...
synnyttävät
pakolaisaaltoja
siksi
hillikäämme
turhaa kulutustamme
venäjän presidentti ja suomen...
ovat sopineet
että pidetään rajamme
rauhallisena
laatokka puhtaana
ja
ennenkaikkea saimaanvesistö
norpan kotivesistönä
he myös sopivat
etteivät
kuljeskele liikoja
trumpin kujilla
ympäristömyrkkyjä...
kun ostelee
turhanpäiväisiä
sillä ne ovat
ympäristömyrkkyä
venäläinen on kalamies...
kalamies
jenkkiläinen on taalamies
suomipoika
jeesmies
taivaan tähtöset...
mutta eniten sitä
etten
tunne kaikkia taivaan tähtösiä
tunnen vain ne jotka
kirkkaimmin
polkujain tähdittävät
kanssani tanssivat
menneen kylvämät...
estävät huomisepäivän
itämistä
uusien aatosten
ulostulemista
siksi heivät
kynnä
huomisen
peltoa
entiset bussikuskit...
ovat
kävelymiehiä
sillä
heiltä on
ajohalut-
ja kalut menneet
ei ihminen ole kelvoton...
hällä vain on huonoa
seuraa
myrskysäitä
pelottavia
ukkosöitä
hallaöitä
toivottomuutta ja ikävää
siksi hän
välillä vallaton lie
esi-isät----
eikä heitä turhaan palellut
ottivat lungisti kun aikaa oli
mut
muut hetket he
luontaistaloudessaan elivät
tekivät
tulevaisuutta vuolivat
ja yksi lastu on mullekkin osunut
usko ihmisiin
tulevaisuuden
huomiseen
omenapuu..
ovat
joka valossa
lupauksia antavia
kantavia
joten kääntelen niitä valoa vasten
ja etsin onneni rahapuuta
ja taisin sen löytääkkin
taikka ainakin
jonkin puun
onneni puun
omenapuun
vuodet vierivät...
askeleeni lyhentyvät
katseeni syventyy
aikani lähestyy
olen onnellinen'
olenhan saanut olla
tulla ja mennä
laukata maailmat ja ratsastaa
sovinnollisesti
kaikkien myrskyjen läpi
olen onnenpekka
sillä
olen nähnyt niin paljon
imatrankosken...
imatrankosken kokoisen
myrskyäisevät
hurjan vaahtopäiset
joita lasken elämälläin
rapamaha...
eikä kannattaisi
kertaankaan
sillä silloin mieli rupeaa
hapottaa
ja se laiskottaa
pilalle kuivuttaa
rapamahaksi taivuttaa
ihminen pyristelee...
pyristelee
valittelee ja sitten pystyyn
kuivettuu
ellei hällä ole
perkeleen mieltä
jumalatonta sisua
ja hyvää suhdetta
///isovanhempiin
olin aluksi ruma...
heikko ja
tuulten varjo
mutta sitten kiipesi haapapuuhun
huutelin hio hoi
ja varis istahti
olkapäällein ja toi mulle
faaraoitten kammion
salasanan
sen lukon salasanan
josta aukeaa
kaikki maailman kauneudet ja
rikkaudet
hyvinvoinnit ja tulevaisuudet
siksi nyt
kävelen neljättä linjaa
retvakkaan
lennokkaana
etsin kirjaani kolleegoitten mielipiteitä...
linja-autonkuljettajana
pääkaupunkiseudulla
lähes
40 vuotta
enkä suotta sillä olen nähnyt ja
kokenut
siksi kirjoittelen
tuontuosta
ihmisistä ja heidän
ihmisistä
lapsista ja isoisistä
joutomiehistä ja
pirteimmistä
olen nähnyt paljon työkavereita
esimiehiä
omistajia
ja heidänkin omistajiaan
ja niistä
olen ajatellut kirjanverran
kirjoittaa,
joten jos haluat olla
nimelläsi/kuvallasi mukana
ota yhteyttä
tahi muutenvaan
tiedoillasi
voit mennä...
vuorten ja kylmien
katujen
mutta totuutesi yli et pääse
ellet
-alennu
lähituotanto...
on
alamaissa
sillä
maataloutemme on
kilpailutusten myötä
alasajettu
toimivat ulosmitattu
ja loputkin
muistomonumenteiksi markkinoitu
suutarin ammatti...
mun
lapsuuteni haaveammatti
mutta sitten
tulivat
kehittyvien kansakuntien
kenkäkauppiaat ja suutarin
toimenkuvan hautasivat
tänään näen ja haistan
savuavia ympäristöongelmia näistä kauppiaan
tuholaisista
joita suutarin ammatti ei olisi
ikumaailmassa
suonut
eikä tuonut
nuoruuden rakkaudet,,,
synnyttäneet
tähtitaivasta
mutta loivat
elämän
sen pienen elämän joka johti
myöhemmin
suurempiin
mänty hyväilee...
männyn ympärille
puristat sitä
kaikella
sielullas
tunnet
///voivas
aistit jotain sellaista
lämpöä jota et ole muualta saanut
///rauhaa
tunnetta jota ei tarvitse sanoittaa
sillä se näkyy olemuksestas
metsänkätköissä...
kannolla
istuessais
tuumit elämääsi
syvällisemmin
siel sinulla on
luontopuut tukenas
sammaleenjäkälät parinais
ikimänty turvanais
sinitaivas suojanais
hyttynen polvellas
huomisen jonotusta...
paukku ja korvissa tuntuu
sitten on
hiljaista
samanlaista huomisen
jonotusta
lapset...
tärkeitä
tärkeimpiä kuin
itsensä
sillä nissä näkyy
kuvansa
tulevaisuus ja
paljon muuta
nykyihminen...
tee elämänsä eteen oikeastaan
mitään
käy vain työssä
koulussa tahi kelassa
muovaamaan...
elämänsä
mieleisekseen
///jos haluaa
rahalla sitä ei saavuteta
ei asemilla tahi sukurikkauksilla
vaan omalla tekemisellään
sillä onnenmaa ei ole rikkauksilla
päällystetty
vaan hyvänolon
päällysteillä
lapissa on...
talvikeleillä lunta
tuiskua ja
riekon rintaa
siellä ihminen on ilman
arkipintaa
ja siksi kaikkialla
ilomieli sulavasti laskettelee
iltatulilla laiskottelee
suupieliään mauskuttelee
siellä ei kellään
arkihuolet
paina
siksi illat mukavan lystikkäät
päivänvalkiat pitkitäin
sienikastike...
paistunpannullain
potut kiehuvat
kattilassaan
🔀tirripaisti
uunisssain
siksihi
oon niin iloisen nälkäinen
elämännälkäinen
olenhan
lapinmaassa
neljäntuulen maassa
tunturimajassa jonka
tunnelman jaan lapin jounin kaa
ja parin muunkin
lapsille ja nuorisolle....
tarjottava
parempi huominen
se alkaa
ympäristöstä
sillä sen kautta huominen aukeaa
luontokukkasten edes...
aikaisemminkin
siksi he kainostelevat
luontokukkasten edes
lustholla..
vähävarainen
mennä lysthiä pittään
joten hän
joighaaaaa
ostarin kulmil
---tämä on vääryys sillä juuri hänen
täytyisi olla siellä
olla ja joighata lapinjounin kaa
ja syödä riekkoja salaa
sekä hyvää poron palaa
radio nova
on
höpötyslaitos
///ihan pimiää
akia ja minnaa
ja sitä toista//
yhtätoista
mut
silti kuuntelen kun tuntuvat
tavallisuudelta/
helpon hetkeltä
vaivattoman arjelta
tavallisuus...
on
jokapäiväistä
siksi se usein
tylsistyttää vaikkei
pitäis
sillä siint arki koostuu
kun elät...
elä
kunnolla
elä sillätavalla että sulla
on aina
itsellesi tarjottavaa
vieraille mukavan mielihyvää
mut
jälkipolville kaikkea enemmän
kaksikasvoinen esimies...
työskentelevä
esimies
on
työpaikan
--jarru
sillä häneen ei luota
mikään taho
ei loppujen lopuksi hänen
sydämmensäkkään
paavo väyrynen ja mauno koivisto...
oli
kaunainen
mauno koivistolle
ja
samalla hajotti koko
keskustapuolueen
///tahtomattaan
jokainen vuosi...
olen
uusi aikuinen
jokainen uusivuosi
vannon valat
syvämpäni salat
joten varmaan joskus olen
///tahtomani
ihmistä et voi pettää...
voit vain
varastaa hänen luottamuksensa
kavaltaa
pikkuhiljaa näpistää
mutta
et pettää
///sillä et ole edes sen arvoinen
kansanedustaja timo heinonen...
on melko luonnonketterä monessa asiassa
mutta yhdyn häneen julkituloonsa
liikenteemme päästöistä
metsistämme löytyy
ratkaisu moneen asiaan
myös autojen polttoaineisiin
myös tuotantoeläinten jätteissä
on energiaa jota ei ole
syytä käyttää jättämättä
toisaalta mun vanha dicel-autoni tarttee
kunnon löpöä
ja jenkkirautani kehrää
detroitin pensalla
ympäristömme on huomisen
talouskasvumme jalusta
joten siihen tulee
panostaa
luonnollinen rakkaus...
syntyy
kevään lailla
suviöissä
kesäniityn kätköksissä
ruskaisan syksyn tunnelmissa
talvipakkasten
hytinässä
suurmiehet...
eivät elätä itseään
yhteiskunnan varoilla
vaan kannattelevat
kansakunnan kohtaloa
/varjelevat ja oikeinpäin menevät
vaikkeivät
siitä
aikanaan hattuunsa sulkaa saakkaan
suorapuheisuus...
on
rehellistä ja takakireyttä
hillitsevää
sillä
se poistaa seläntakana
tapahtuvat
///kelvottomat kieroilut
elämäntilanteet...
isoksi kylläiseksi
en talttapäiseksi neroksi
kieroonkatsovaksi naapuriksi
vaan
hyvinvoivaksi
sopusuhtaiseksi
elämäni kulkijaksi
joka mahtuu
jokaiseen elämäntilanteeseen
jokapaikanhöylä...
olla
jokapaikanhöylä
ei edes kaikkitietäväinenkään
vaan
intohimonsa kunnioittama
alansa taitaja
jokapaikan soutaja
kokee tiedonjyvät sieltätäältä
hoitaa homman jonka parhaiten taitaa
ja ellei taida
niin kipaisee taitajan pakeille
pääkaupungin joukkoliikenne....
on monenlaisia busseja,
toiset likaisia ja savuttavia
häkäpönttöjä,
siksi valitsen usein sähködösän
vaikka se ei kulkiskaan
kotikatuni edestä,
sillä inhoan siivottomia
häkäpönttöjä
jotka saastuttavat ympäristöä
talviluonto...
ikimetsän siimeksessä
luontoäiteen kainalossa
kiehtoo
mielehyvää
se kietoo ihmisen lähelleen
sillä siellä on luonnonrauhan
hiljaisuus
kuiskausten hellät tuulet
jotka saavat ihmismielen
pysähtymään
ajattelemaan ja hymyssäsuin jatkamaan
isänmaa...
lojaaleja
päättäjiä
päättäjiä jotka eivät
polvistu
vieraanvallan edessä
suojelupoliisissa on myyrä...
myyrä
vieraanvaltion myyrä
siksi olemme
haavoittuvassa tilanteessa
sillä tuo myyrä
kavaltaa
isänmaatamme
sauli niinistöstä seuraava pääministeri...
pääministeri ja sitten
taas
pariksi kaudeksi
pressan virkaan
niin
maamme pelastuu
pienyrittäjä...
mieliala kukkuu
elämä hukkuu
enkä kerkee
tukkuun
///olenhan pienyrittäjä
tasavallan tasapäisiä...
luokkaerot suuria
sitten yhteiskunnalle
kävi tuuria
kun
ilman juuria oleva
tasavaltamme juurettui
sodista selviytyi
koulukysymyksissä onnistui
terveydenhuollollaan parantui
siksi nyt olemme yhtä puuta
tasavaltamme tasapäisiä
allapäin...
valitat ja vaikeroit
tahdot muutua
mutta et halua
katsoa itseesi
sillä
olette vieraat toisillenne
kommunismi...
tuhoaa
yritteliäisyyden
sillä se nojaa
valtionhallintoon
joka on sopimaton
taloudenpitoon
jäämeren rikkaudet
ovat suuremmat kuin
norjan öljykentät
/ne
suomi luovutti
rauhanteossaan
putin vuokraa karjalan suomelle...
karjalan
suomelle
///hip ja hei
saadaan samaan pakettiin
pari maatuskaa ja monen monta
huolettavaa
rakennettavaa
ja ennenkaikkea
ihailtavaa karjalankannasta
jossa ei vienan itkuvirret enää soi
sillä ne maatuskan aikamiespoika
joi
kylävaris...
viisas lintu
kylän viisain
ihmisistäkin viisaampi
sillä se osaa
laulaa
kaikki kirkan kipaleet
tuontuosta ja hältä sujuu
pari kipaletta
ismo alankoakin
orpo ketunpoikanen...
jolkuttaa
pitkin maantien reunaa
silmissään
kyyneleet
sillä hän huomasi äitinsä
menevän ohitseen
-----hienon naisen turkin kauluksessa
uusivuosi...
koittaa
se allakkani uuteen vaihattaa
ikäänikin ikäännyttää
mut en mä niist niin suuria
sillä tärkeämpää on
uudenvuoden hankisilla hiihellä
pääsiäistä vietellä
lumivalkoisilla latusilla
luontorinteitten hohtavaisilla
ja seurata kevätpurosten lorisemista
leskenlehden puhkeamista
niitä mä vesi kielellä oottelen
ilmaston lämpeneminen...
johtaa moneen
ikävään
siksi
ympäristökysymykset
ovat
tärkeitä
///arjen tekoja
sunnuntai 29. joulukuuta 2019
sanansa syöjät....
sanansa syöjät
eivät
ainoastaan valehtele
vaan
heikentävät
luottamusta
~luottamusta joka
on kaiken perusta
mahdollisuus...
elämä ei ole
olemista
vaan
tekemistä
kokemista
haavojen nuolemista
siksi se tuntuu
jokainen aamu
~mahdollisuudelta
aikamoinen urakoitsija...
vuorotyöläinen on
aikamoinen
urakoitsija
sillä
hänen täytyy
siirtää
menojaan ja tulojaan
hänen täytyy
mukautua totutusta
unirytmistä toiseen
olla valveilla kun olisi sopivampaa
nukkua
ja hän nukkuu koiranunta
soilloin kun olis suotavaa
olla hereillä
tuskanhikikin...
synnyin säämingissä
/helmikuussa
aikoja sitten
oli
kylmä talvi
minulla kylmempää
//mutta hetimiten rupesin
tarkenemaan
ja nykyään mulla on jo
tuskanhikikin
///joskus
aamuvarhain...
aamuvarhain kadut
ovat autiot
vain
sieltä täältä
kuuluu askeleita
ne ovat vieraamman kuuloisia
kuin
ruuhkaisan kadunkulman
askeleet
siksi kipitän nopeammin
avoimin mielin...
kun omaat avoimen mielen
ja ennakkoluulottomasti
katsot huomistas
pääset pidemmälle
kuin rakentamalla
esteitä jotka sinun
on kuitenkin
ylitettävä
viulunsoittaja...
ken taitaa
viulua soittaa
hän
ei langanlaihana
elämäänsä
virittele
sillä viulunsävelet tarvitsevat
ympäristömittaa
vyötärönmittaa jotta
kielet sointuvasti sois
hyväntuulinen...
ei aina jaksa
olla
hyväntuulinen
vaan
välillä pitää
tuuletella
~karjua kuonat taivahan
tuulihin
pullollinen viinaa..
kun juo pullollisen
viinaa
tulee ihan
toiseksi ihmiseks
ja krapulassa moneks
kohmeloks
satasen juoksijat...
satasen pikamatkaa
juostaan nopeammin
käsivoimilla~
~kato vaikka sen
pikakiitäjiä joilla on
hauista ja pers lihasta
ennenvanhaan...
ennen kaupungit
hiljenivät
jouluna ja juhannuksena
tänään
täyttyvät
sillä
isovanhemmat ovat
pois siirtyneet
maaspäin...
papit ovat yleensä
pitkiä
sillä he katsovat
ylöspäin
~kuntaas
agrologit ovat tumppeja
sil katseensa
on
maaspäin
rengin retaleit...
ennen maaseutu
kuhisi
väkkee
siirtolaist
ja kartanon herroi
piikoja rengin retaleit
~ tänään siellä vain
harhoja
näkkee
turska...
turska tykkää
uiskennella
suolasessa
vees
siksi se on häippässy
itämeren
veest
~mut
muikku tykkää makiammast
veest
siksi se puruvees
saimaan norpan ees
sinivalkoinen...
kun katson
sinitaivaalla
lentävää joutsenta
tulee mieleeni
sinivalkoinen suomen lippu
ja se mukavoittaa synkänkin hetken
löysähtäneet dösäkuskit...
ennen ajettiin
linja-autoilla
tänään
dösillä
sillä niiden kuskit
ovat
usein
-löysähtäneet
jutteleleminen...
ihminen
on
luotu
seurakaveriksi
mutta
yksinkin
hän taitaa juttelelemisen
jalon taidon
pilkkijä....
pilkkijä
nytkyttää
reijällään
vieressään ahvenia
poikineen
matikkakin mahallaan
ja pilkkijän mieli
kylpee kevätauringon kaa
on keväthankisten aikaa
aikaa jolloin jokaisella
hyvämieli nupullaan
hymymieli herkimmillään
tyhjä...
ilmeetön ihminen
on
syntynyt
pokerin pelaajaksi
tahi
hän on näyttelijä
tahikka
~täysin tyhjä
kun katselet...
kun katselet
toisten hyvinvointia
kun
kadehdit
ja sorrut aliarvioimisiin
olet
sortunut kelvottomuuksiin
sillä
sinullakin on mahdollisuus
jääkiekko...
jääkiekko
on
peli jossa pärjäävät ne
jotka antavat
yksilöille mahdollisuuden
toteuttaa
joukkuepeliä
rautatiet...
rautatiet ovat
teitä jotka tuovat ja vievät
mutteivät sesakkeille enää
pysähdy
sillä
ihmiset ovat ratojen päissä
elämänsä
patojen
elämän laineet...
elämän laineet
ovat joskus
myrskyisät
tyynetkin
mutta aina niitä
kuljettaa
tyynenmielen iltatuuli
hyvänmielen suvituuli
lumeton uusivuosi...
lumeton
uusivuosi
saa aattelemaan
hohtavia hankisia
pilkkireissuja pakkassäässä
~myssy päässä
~nenä jäässä
mut nyt on toisin
kun katson senaatintorin
ilotulitusta
sateenvarjojen seasta
onni...
onni
ei itsestään
hymyile
vaan se syntyy
mukanaolostasi
teoistasi
pienienhetkien aatoksista
arjenpyhän aherruksista
vanhavuosi...
vanhavuosi
viimeisiään valvoo
uusi ovella vartoo
tinoja valan
onnenpäiviä toivon
terveyttä ja rahaa
enkä kellekkään mitään
pahaa
salaa otan napsun
pukin tuomasta
se saa poskipääni uuteen vuoteen
uppoutumaan
mutta ensintahdon
vanhalle kaikkea hyvää
toivottaa
mieleni hyväks herkis...
mieleni hyväks herkis
kun kaupan kassa
kiitti vaikka
ostin vain
yhden
///kauppakassin
sillohi aattelin että kun mää
jotain isompaa tartten, tuun ostaa
ne tästä kaupast ja mielellään
maksaisin ne tälle
ystävälliselle
kassalle
ajaton elämä...
ajaton
elämä
olisi
uneton
yötön ja
välinpitämätön
siksi kello keksittiin
että ihmisille saataisiin
joku tolkkul laiskotteluun
volgan kyydissä...
ihmisen tulisi sillointällöin
istahtaa
volgan kyytiin
tuon neuvostoajan
menopelin
ja lasketella menemään
tuhatta ja sataa
niin kaauhausinnot loppuis
siihen paikkaan
kadunkulman rotta...
yön hiljaisuudessa
katuja talloo
yksinäinen
rotta
rotta jolla on pipo päässään
ja sikari suussaan
se hyräilee hummanihei
rallatusta
viheltelee kertosäkeet
ja tanssii
tähtien kaa
morjenstan hälle joka aamu
sillä me olemme
täsmällisiä
mä
meen duuniin ja rotta
kimulinsa luo
lasten ilo...
kauneinta on katsella
lasten
hyvää oloa
vapautta
mielenrikkautta
hetkiä joita eivät estot haittaa
menomeininkejä joissa ilo raikaa
niissä on ihmisyyden
syvin joka aikuisilta on
karsittu
karvilan kylä....
kun olin lapsi
silloin oli
keväthankiset
raikkahat lumikinokset
punaposkisena jokahinen
töppösjalkaisin liikkui
kiireisimmät potkukelkalla,
mutta vaari painoi hevosreellään
sillä hällä on
karvilankylän komein hevonen
joka hoiti homman kun homman
savotoista maatalaustöihin
postireissut ja minut selässään
kuljetteli pitkin karvilankylää
ja sitä ihmetteli puoli valtakuntaa
sillä
mulla oli sylissäin
ketunpoika reiska
jonka pappani oli pelastanut
suven suusta
laski sen vapauteen muttei hää
tahtonut pappani luota mihinkään lähtee
joten
meistä tuli hyvät kaverukset
ja seutukunnan ihmetykset
luoja loi....
luoja loi
maan ja taivaan
taidemaalarit värittivät
runoilijat sanoittivat
säveltäjät tanssittivat
~sen nykyiseen
asuunsa
ennenvanhaan...
joka taloudessa
perunakuoppa
kellari
///tänään jääkaappi
pakastin
tahi parikin
aikuisuus...
sitä
että
ymmärtää
ja pystyy lajittelemaan
arjen asioita
huomisen huomisia
eilisen aikaisia
tikanpoika...
läskipalaa jyystää
takahampailla
nyhtää
sillä hällä on pää
kippee
nakuttelihan hää pitkin iltaa
sähkötolppaa
elää pitää niin että tuntuu...
tuntuu
sillätavalla raikkahasti
et
sydänkin lämpiää
mieli uusiin
ulottovuuksiin kerkiää
ja ennenkaikkea niin
että kehtaa aamusella samat
ilomielet toistaa
neljä vuodenaikaa...
luo
pohjolan
eläväisimmän kansakunnan
///suomalaiset//////////////////
siksi pohjantähtikin
heitä kirkkahasti valaisee
kuutamo luo unelmiensiltojaan
sikshi
luonnolla on monet kasvot
talven raikkahat
kevään eläväiset
kesätuulten heleät
satoisan ja ruskankauniit
syysunelmaiset
talvi luo...
latuset
keväälle
kesän suvisille
syksyn
ruskasille
sillä talvi
on
luonnontoäiteen
lepohetki jonka jälkeen
hän jaksaa
kaikkea luonnonkauneutta ylläpitää
lauantai 28. joulukuuta 2019
arastavat...
luonto
parantaa
syvemmätkin
haavat
~sellaisetkin jotka ovat
umpeutuneet
mutta yhäkin arastavat
sopivasti...
elämässä täytyy
sopivasti
kiiruhtaa
istahtaa
ja muinkinpäin olla
sillä se on
sen arvoista
kaikki elämäni ihmiset...
ovat
minua auttaneet
sillä kaikki ovat antaneet
minulle
jutunjuurta joilla kirjoitukseni
/jäsentyvät
//runoni syttyvät
///aatokseni kipinöivät
olen metsänpoika...
maaseudulta
mutta oppinut
pukeutumaan
kaupunkilaisitteinkin
mut
aina se puku puristaa
ahistaa
siksi kun saan työni hoidettua ajan kotomökkiini
padasjoelle ja tunnen eläväni
eikä mikään kiristä
ei edes kihti
joka kutkuttelee vasemmassa
isovarpaassa,
mut senkin auheutti kaupunkilaseväät
herrojen merten antimet
kalliit etelänmeren maukkahat äyriäiset
harmaapäätikka...
asettunut
näille kulmille sillä se on
kolmatta talvea
läskipalaa nakuttelemassa
ain
samaan aikaan
juuri silloinkun hämäränverhot
luontoäitee vetää sivuun
silloinkun muutkin luontolintuset heräävät
mutta tämä tikka on aristokraatti
ja ottaa aina läskipalasta
isännän otteen
maaseutu ja luonnonrauha...
hetket joita voit
/silmilläsi
/korvillasi
/tunteilla
kehrätä kosketella
lumihangessa pyöriskellä
kurrenpojan kanssa pihakeinussa
keinutella
voit huutaa keuhkostäyveltä
eikä se saa naapurihuoneiston akkaa
koputtelemaan yläkerrasta
/semmoinen on maaseutu
ja paljon enemmänkin
sillä sieltä useampi ihminen on lähtöisin
arkimiehenpoika...
työlään känsikämmenisen
miehen poikanen joka varhain oppi
näkemään mistä leipä tulee
miten eletään ja ollaan
silloinkun kun ei oikein
mene
tänään yhteiskunta
on tullut paljon
kaveriksi
mutta kaikki palvelut maksavat
niiden kustantajina ovat
känsäkouraiset
arkiihmiset joiden esikuvina
oli isäni kaltaiset arkimiehet
hyvyys ja rakkaus...
jaella sillä
ne säteilee
lähettäjälleen
onnenpisaroita
hyvänmielen
tuokkosija
isonmielihyvän kokoisina
elämäntaipaleina
suonsilmän poikanen...
tuulten tyynyttämä
katajaisen katajapuun
arkinen
kuusipuun kokoinen
ikimännyn vahvuinen
pajupuun taipuvainen
eläväinen ja
helposti tyyntyvä
mutta helvetin rajuilmojen
henkinen jos luontoratsuni taisteluun joutuu
olen salamoiden kesyttämä
myrskysäiden koulima
karpalon kokoinen
suonsilmän poikanen
vuoteni vaihtuu..
kuulakkaassa pakkasäässä
ikimetsän siimeksessä
erämaajärjen rantamailla
jossa luonto on kauniimmillaan
tätä kauneutta ei ole rakenneltu
vuosikymmeniä
🔂miljoonilla
vaan vuodenajalla
talvisäällä
yhdessä yössä tuli rakennusaineet
lumi ja pakkaset
täysikuuu ja tähtöset
ja kaunista tuli
tämä komeus vaihtuu vuodenaikojen
mukaan
täällä saa nauttia niistä kaikista
aidoimillaan
siksi olen usein täällä
siksiköhän
luontoeläimetkin ovat
minut hyväksyneet seurakseen
eilen ilves koivpuun haarukassa pyyhki
viiksiään
peseskeli tassujaan
kurrenpojat asettuneet kuistille
jossa tykkää lepäillä myös
ketunpoika arttu,
mutta eriaikoina
niinkuin muut luontometsän
aremmatkin
tuhannet tuulet...
tuhannet tuulet
tuulettavat
kulkuain
miljoonat hetkiset
taivaan tähtöset
unelmien
säteet
siksi hyvinmielin meen
katson taakseni
ja korkealle kurkottelen
~siksi että olet matkassain
sinä samoista unelmista
voiva
tuhansista tuulen tuulettamista
pitävä
miljoonien tähtösten
kanssakulkijain
unelmiein unelma
hyvää uutta vuotta...
vuosi vaihtuu
tuulet
tyyntyy
suunnitelmat ja
unelmat uudllevuodelle
siirtyy
~kiitän elettyä vuotta
sen aikana olin
paljossa
sain osani ja enemmänkin
~lähden uuteen vuoteen hyvin mielin
sillä suohan se mahdollisuuksia -jälleen-
kuten jokainen vuosi
~hyvää uutta vuotta blogini lukijoille
ja kaikille osallisille ja tuntemattomille
sillä te olette mahdollistaneet monen
runon rustaamiseen
bussinkuljettajana olemisen
elämään elämää joka on minun muottini
~hyvä muotti
~~~~ kaikille isot peukut!!!
ravintolat...
ravintoloissa
jossa
on
luonnollisuus
katettuna
sillä haluan herkutella
tulevaisuudellani
liikunta on in...
ihmisen
terveyden
avain
//niin henkisen ja fyysisen
siksi
ota askel
ota toinenkin ja jos haluat
voida
enemmän
mee luontopolulle ja halaa ikimäntyy
silloin tiedät mitä tarkoitin
hyviä aatoksia...
kannatella
teoillaan rakennella
elämäänsä sovitella
joka hetkeen kuvitella
ennakkoluulottomasti...
ennakoluulottomasti
//mutta varovasti
tunnustele ukkovarpaallas
sitten koko jalallas
ja jos siltä tuntuu
koko
elämälläs
mielenpyllelle....
olla itseään
suurempi,
mutta sillointällöin voi kurotella
sillä
jos mielenpyllylleen
tipahtaa se kasvattaa
entistä ehommaks
ulpukankukkanen...
sillä niistä roiskuu jotain
itselleskin
kaikkialle
ja pian huomaat olevasi
onnenpekka
///ulpukankukkanen
liikunta...
hyvinvoinnin
/salaisuus
liikunta ja ravinto
ovat
hyvinvoinninhuomisuus
josta nautit
tänäänkin
kaikkea ei voi saada kerralla...
ei
vähääkään
vaan ne tienataan
olemalla
elämällä ja työnteolla
///yrittämisellä
yrittämisellä vaikka se
tuntuisi painavalta
ikipetäjä...
kelohonka kaiken
mutteivät huutele
sillä se ei ole
ikimetsässä
tapana
kevättalvi...
valoisaa aikaa
vaikka yöt ovat viellä
pitkäntummia
päivät raikkaan pakastamat
sillä kevät keventää mieliä
se koivunkin saa silmuilleen
kuusen latvan ryhdistäytymään
sirenipuukin tuomen kanssa pian
kukittuu
kevätmiel...
on
ryhdikkään
eläväinen
se tahtoo jokahisen nupulleen
kesäkukkaan komiampaan
mut ensin
täytyy hyvinmielin
hankisilla hiihdellä kevätauringossa kylpeä
ennenkuin suvikukkaan puhjeta
nyystölänlahti
nyystölänlahti viel ilman
jääpeitettään
mut pian
se sen ylleen pukee
ja mä
pilkkihaalarit
ystävät...
vierellään
kantaa
sylissään pitää
sillä he lopulta kannattavat
sinut
elämäsi tähdistöön
silitetty elämä..
ei ole sydämmenäänillä
vihitty
vaan se on
valoilla vannottu
edustustehtäviin
eikä sydämmenäänten
syvempiin tunnelmiin
elämännälkäinen...
kulkija ja näkijä
olijan menijä
sillä sieluni voi hyvin
paljonvähästä
nälästä
elämänilosta sinitaivaan tähtösistä
jumalattomista salamoista
arkipäivän töistä
lemmen öistä
kulleronkukkasista
siksi kuljen ain
vaikka olisin
paikoillain
muotoa...
mutta jos et sitä kuvaksesi muotoile
et elä sopusasti
et yhden hetkeäkään
flunssa..
silmät vetiseksi
kostuttaa
kurkkua kutkuttaa
yskäkin itseksen aivastaa
vilun
väristykset lämpöaalloilla
on kevät flunssa
sipilän hallitus...
valinnanvapauden
soturi joka
ei kyennyt ratsastamaan
villeille niityille
valokuvasi...
sinua
mutta
miksi olet muuttunut
vakavammaksi
varovaisemmaksi ja poispäin
menijäksi
luontolintu...
taivasalla
pakkasäällä
sillä silloin hällä on
kiitoradat vapaina
sillä
muuttolinnut poispäin
liidelleet
Tyhjä olo...
Juoksin itseni näännyksiin
Hetken vain
Sillä kuntoni on romahtanut
Vetelehtiessäin
kumartunut...
voimaakaan
sillä
olen kumartunut
varjoja päin
poispäin
aamuauringostain
jouluni
rakkain
silloin läheiset lähelläin
poisnukkuneet mielessäin
jouluni koristuu vaatimattomuudesta
rakkauden täyttämistä hetkistä
jotka täyttyvät lasten
riemukkaista äänistä,
joita joululaulut laulattavat
jouluni tähti loistaa ain
korkeamalla
siellä rakkauden tiellä
esa kärhä
olen ja voin...
siksi kanssasi käyn
kuljen
sumupäivissä
aurinkoisissa
hetkissäkin
missä ei valoa näy
ei äänen ääntäkään
metsälampi...
ikimetsän siimeksessä
on
luontoäiteen
kotojärvi
paikka jossa
elämän syvimmät
tunnelmat viihtyvät
siellä luontoeläimet uivat
pienen pienetkin
suuret ja suuremat
siellä kukkivat kauniimmat
aatokset
metsätähden kukkaset
arat kaunihimmat
viehkeän salaperäisemmät
sielä
ikimetsän siimeksessä
metsälammen
lainehissa
mielenmatelijat...
silmäsi sammuvat
tunteesi tyyntyvät
muutut olijaksi
turhan väistelijäks
sikshi
pyristele heikkojen hetkies
ohi
kirmase hallaöitten
ylemmäks
äläkkä avaa ovea
mielenmatelijoille
elämänlaakso...
liidellä
vaan mun pitää
elää
varata elämäni verran aikaa
mennä ja hengähtää
elää ja voida
jotta rintehen suvantopuolelle
keväänkorvilla saapuisin
keväänlaaksoon
elämänilaaksoni
sieluni maisemiin
kylätie...
hiljaisen mukavaa kulkea
raikasta
elämänmakuista
ulkoilmaa
puhtautta luonto ja muut
/askeleeni narskuvat lumipeitteisellä tiellä
jossa huomaan jäniksen menneen
ketun ja kurrenpojankin
naapurin ja hammaslääkärin
joka on lomillaan
mökillään
perjantai 27. joulukuuta 2019
mustarastas...
helsingin yös
laulaa sydämmen kaunihist
vaikka on puol yö
lintusen laulu tuo mieleeni
kevään ja kesän
mutta se sointuu
yhtä kauniilta
vaikka on
tammikuu
täydenkuun aikaa
sinitaivaan tähtösten taikaa
aamukävelyllä...
helsingin sydämmessä
historian ytimessä
rakkauden ja unelmien
kaupungissa
jota valaisee
pohjantähti
katuvaloineen
istahan espan penkille
katselen kauniin
menevää elämää
kauppatorilta tuoksuu aamukahvin
tuoksu
meen sinne ja tunnenen
kuinka helsingin syvin syttyy
//mielensyvimissäin
puistonpenkin yksinäinen...
värjöttelee
yksinäinen ihminen
pulu seuranaan
ja aamuaurinko joka lämmittää
hänen mieltään
hän ei hymyile
ei itke
katselee vain
ei puhu ei laula
mutta tanssia vois jos
jalat olisivat tahdossaan
mutta eivät ole
eivät
/katseensa siintää
oopperataloon
ja naulautuvat sinne
katseensa vie aikojen taa
jolloin jalat veivät häntä
opperasta toiseen
milanosta hampuriin
ameriikan suurimpiin
nyt
//hällä vain pulu seuranaan
mutta sekin lähtee hetken kuluttua kun
pullamummo saapuu pullanmuruineen
en ole jumalaton...
en kiromielinenkään
mutta olen
juurevan pönäkkä
ajanhermolla vingutteleva
jokapäiväinen
se jonka usein näet
menväntulevan
se
joka hymyilee kun hymyilyttää
se joka itkee kun itkettää
se joka on
///kaltaisesi
ihmisen hyvinvointi...
jos
hän
sillointällöin
huutaa hio hoi ja
rientää mietteistä toiseen
pysähtyy hetkeks
poimien
//omimmat
kurki...
koriakin
luontolintu
luonnonposkes
karpalosuollain
yhteisellä marjamaillamme
minä ja pitkäjalka
käymme yhtä jalkaa
hän kevyemmin
minä täyteliäisten sankkojen
kaa
vaivaloisemmin
mutta
yhteistuumin siirrymme
kantavalle mättäälle jossa sytytän
nuotion.
keitän nokikaffeet,
istahan ja ihailen syyshetkistä karpalosuota
jossa huokuvat sammaleen ja
kanervien tuoksut
kulleronkukkakin kukkii viel
vaikka on
hyinensyys
uudesti syntynyt...
pituutta et mittaas enempää
mutta muuten voit kasvaa
venyä vaikka mihin mittaan
työmarkkinakykyinen...
työmarkkinakykyisenä
olet kysyttyä
///työvoimaa
kun pidät oikeuksistasi
kiinni
olet halutumpi
///sillä eihän
he edustuskelvotonta palkkaa
paitsi hessunpajat
ja sellaiset tahot
joiden liiketoimintatavoitteet
ovat mitä ovat
kuljet...
väistelet
mahtiais
sillä se kuljettaisi sinut
suurimmille teilles
sinne mis
olisit vain
toisten tiel
yhteiskunta ja ihminen...
yhdessä
muttei erikseen
siksi kummankin
täytyy olla osallinen
toiselleen
joka säässä...
vaan
ainoastaan
hyväolontunteen
sillä hän pärjää joka säässä
kittilässä...
riemurikkahia
hetkiä
sikshi sinne lomillain suinpäin riennän
ja elän kuin ellun kana
laskettelen
patikoin
luonnon monimuotoisuutta
havannoin
ja etelään allapäin
kuljeskelen
kauneutta...
kammata
mielensä
pyyhkiä hetkensä
///rakastua hetkessä
vihastua niiden välissä
ja olla niinkuin ei olisikaan
istahtaa dösään ja mennä vaan
radio nova...
////aki ja minna
itseään työllistävät
neljän tunnin haastavat
///mutta jään paljosta pois
radiosuomi...
asiaradio
faktaa
ja paljon turvallisuutta
ei turhapäiväistä kaupallisuutta
siksi sitä aamusta iltaan kuuntelen
aleksanterinkatu...
sykkii
elämää
hyvinvoivien elämää
käyn stokkalla
irtopitsalla
ilomielentalossa
senaatintorilla ja siitä joudunkin
presidentinlinnan
kulmille
katajanokan satamanvaloihin
kauppatorille ja takaisinpäin bulevardille
erottajalle
ja swenska teatteiin
josta kävelen manskua eteenpäin ja näen
eduskuntalon
portahilla
skinnarin
///villen
ihan isänsä poika
hyvä poika
hyppään ratikkaan sillä jäähallille jossa on
hifkin peli
hyvä matsi
kun olet...
avuton
hyvinvoiva
näet
muut yltäkylläiset menevät
tulevat
eivätkä tartu tähän päivään
olen käynyt...
monessa
tuntemattomassa
elämän syrjäisemmässäkin
mutten koskaan
siellä
///minne haluaisin
ravintola salve...
maukasta ja sitä
saa
ravintola
salvesta
//helsingin sillilaiturin kuppeesta
sieltä koffin
hevosten tallien läheisyydestä
tampere...
taiteilijoiden verstas
se on
kaupunki jossa ihmiset
hyvinvoivat
mahdollistuvat
onneaan onkivat
sillä sieltä kiskot vievät
tuovat
tammerkoski solisee
hämeensilta kolisee
särkänniemi
ilonmieltä
pyörittää
ilta...
jolloin voit katsoa
länteen päin
sinne kaukorantojen
huomisen
tulevaisuuteen
/ilta peittää ja tyynyttää sinut
huomiseen
aamuauringon siristykseen
joka saa mielesi heräämään
//päivääsi päin kääntymään
et hyväksy...
pakolaista
mustanaamaa
seudullesi
et
sillä
luulet hänen näyttävän sinulle miten
eletään silloinkin kun
huonosti voidaan
kyyneltenmeren pakolainen...
rannoilta rantautunut
pakolainen
pyytää
lupaasi astua rinnallesi
pelkäät ja meet poispäin
sillä näet hänessä kohtalosi
yhteiskunta on unohtanut maaseudun...
maaseudun
sillä se tahtoo
hallita
pienemmällä alueella
demareitten ja kepun ongelmakoukku...
ongelmankoukkuun
kokoomus
tarttui
ja nyt oppositiossa
varttuu
ja persun kainoloon
vaipuu
aamupäivänsilmin....
tekijää
pikkuaskaretta
arjenpyhän näkijää
siksi
elämässä hymyilevät
kauniimmin
aamupäivänsilmin syntyneet
kun haet...
kun haet
onneasi
ojenna kätesi
avaa mielesi ja huuda
tunteesi tuntureille
onnesi
kulkureitille
yksinäinen heinälato...
seuvullaan
eikä
muuta lähelläkään
vain
suljetut
hylätyt
tienoot seuranaan
maaseutulaisilla asutettiin
kaupungit
tehtiin tiet ja kadunkulmat
ostarit ja metron pätkät
ikävät ja hylätyt tunteet
nyt näitä heinälatosten
hylättyjä on helpompi hallita
poliittisilla peleillä pelailla,
sillä
maajusseina olivat
uppiniskaisia elämänsä
kestäviä
talitintti...
lintulaudalla,
onhan tulipalopakkaset
ja haukka perässään,
mutta hällä on ystävähyvä
mitämainioin
pulskankokkoinen misumisu
joka piehtaroi portsarina
ruokintapaikalla
eikä sinne haukan
katse uskallakkaan
uusi työaikalaki...
on
hyvä ja joustava
laki
sillä se lisää
joustavuutta
työntekoon
molemmin puolin
jos saksa olisi voittanut...
voittanut
toisessa maailmansodan
olisi suomi
nyt
toisenlainen
niinkuhi venäjäkin
ja etenkin
kaikki muutkin
siksi oli hyvä kun hävis
ettei edellämainittu
näkyis
neljäntunturin juurella
juurella
on
majani
siellä vietän joutoaikani
tähtihetkeni
siellä sinitaivaan alusmailla
revontulten värittämillä
seutuvilla
jossa luonnonvoimat
puhuvat ja kaikki kuuntelevat sen
jykevyyttä
minä ja luonnon pienimmätkin
jos puhelinta ei ois...
ois
täytyis
mennä ja kertoa
sanottavans
///siksi ihmiset
ovat muuttuneet
puhumaan valkoisia valheita,
kun ei tarvitse
kasvoillaan puhua
viaton...
pienenä ja viattomana
kasvaa sopivan korkuiseksi
ja tukevaksi
///muttei viattomaksi
metsuri...
leimikkoa harventaa
honkapuille kumartaa
sillä hän tuntee
metsän salat
siksi hän sahailee
kestävänkehityksen
aatteella
luontotalouden hyväksymillä
kaatoluvilla
karjala...
kaunista kotomaata
sitten sen
viholainen vei
ja ikävän toi
siksi mieleni ei
kauniin kanteleen
sävelin soi
kun naapuri ikävä
loi
mut viel miulla
miel hyvään uskoo
et karjalanmaalla
kanteleeni heleäst sois
onnellisuus...
sytyy
onnettomuudesta
tyhjänikävästä
mitäänsanomattomuudesta
hetkistä
jotka eivät ole edes hetkiä
sillä eiväthän ne
kanna edes lintusta
sinitaivahalla
joulun jälkeen...
on
hetkenarki
sitten
uusivuosi
hetki jolloin valoja vannotaan
tinoja valetaan
kevättä ootellaan
vanhemmiksi vartutaan
virinnyt...
katson
elämäni siivekkäitä
olemassaoloni mahdokkaita
arkeni rakentelijoita
illansuut unelmiani tyynyttää
yönsyliin tuulituttaa
siksi aamuisin hieron silmiäin
olenhan
kaukaa herännyt
aamunsarastukseen virinnyt
hiihtäjä...
jälkensä
jotta voi takaisin hiihdellä
juoksija rataansa kiertää
ajan jäljessä
suurmiehet...
voivat selittää
elämäänsä
kuollessaan
mutta tavallinen ihminen
pyytää viereensä katsomaan
oma juttu...
olemisia
tulemisia
vaikenemisia ja esiintulemisia
se on
aikalailla oma juttu
talvi...
kylmänviileän
piristävää
synnyttäen
monen monia
ulkoilmaihmisiä
pilkkimiehiä
potkukelkkailijoita
patikoijia
minutkin
joka haluan hiihellä
lasketella
umpihangessa seikkailla
tähtitaivasta ihailla
pakkasäissä kaahailla
etsit onneas...
maailman ääristä
vääristä sääristä
äfääreistä
vaikka
kun se on ihan
ovellas
ovellas jota et avaa
padasjoen nyystölänkylän mölönsuon ikävä tarina...
mölönsuo
kätkee neljäsataa
ihmistä jotka nuijasodassa
petollisesti tapettiin
suohautaan
sullottiin
huomiselta piillotettiin
liian kylläinen...
on
mennyttä miestä
sillä hällä ei ole
elämännälkää
nälkästämieltä
joka janoaa
uusien mutkaisten ja
pulmikkaitten juttujen
juurille
kurrenpojat...
käpysillä
pelaavat käsipalloa
pesäpalloa ja
jalkapalloa
ja tikanpoika
nakuttaa sähkötolpan nokkaan
aina kun
maaliverkko
heilahtaa
hyvyydenlähde...
itsestään
sillä se tarvitsee
pahuuden
kättä
sitä viekotinta johon
tarttumatta
olet
paljonhyvän lähteellä
lähteellä josta juot
hyvyyden vettä
sitä mihin ei pahuudenmieli siedä
huurtuneet kukat...
ovat
luontokauniit
sillä niissä kukkivat
mieluitten
kuurankukat
onninkainen....
olosuhteiden juurruttama
siksi olen
tämäntapainen
näköinen
mahdollisuuksien kokoinen
elämäni onninkainen
aikamme...
meille luotu
kesät ja telven selkoset
tyynetilmat
myrskysäät
meille tämänpäivän olijoille
meille nykyajan matkustavaisille
huomisenpäivän tuonpuolisille
ihmisen tiivisteet...
monta tiivistettä
jos joku niistä vuotaa
ihminen tuskaansa huutaa
valittaa tahi pystyyn kuivuu
siksi ihmisenputkimiehiä aina
tarvitaan
torstai 26. joulukuuta 2019
kekkonen oli suurmies...
koivisto ja niinistökin
ja kaikki muutkin
presidenttimme
sillä he ovat olleet
aikansa
näkijöitä
tekijöitä
ja siksi hyviä herroja
joilla on kansan kasvot
kylmä pohjoistuuli...
tuntuu
luissa ja ytimissä
mutten hytise
sllä
olen talvikamppeissa
jotka kestävät hyytävimmätkin
sääolosuhteet
oikeastaan rakastan karuja ilmoja
sillä niiden ansiosta
näkee luonnonvoimat
viimat ja myrskysäät
ne karuimmatkin
tuulenpuuskat joita ei
puhaltimilla saada aikaan
maanjäristykset ja sunamit
eivät ole
ihmisten aikaansaannosta
mutta
ilmaston lämpenemiseen ihminen on
ojentanut
ikävä kätensä
arkiaamu...
ripsakka pakkkanen
arkiaamussa paukkuu
mut hyvilläni
siint mä vaan
sillä arjessa on
oikeata tuntumaa
menoa ja työnsyrjää
elämisen todellisuutta
jääkiekko...
on
mukava
laji
ihan seurattavaksikin
sillä siinä henkilöityy
monet
mietteitten mietteet
voimat ja voimattomuudet
unelmat ja poisspäin menneet
uraihminen...
tehdä
sillä
silloin häipyy
tavallisen elämän
hyvinvointi
mutta menestystä
kannattaa rakentaa
hyvinvoinnin rakenteille
ihminen ja aitaus...
ihmiseksi
hän
laskeutui puusta
ja rupesi väsäämään
aitausta
sillä hällä oli tuoreessa muistissa
entiset ajat
nämä tavat ja ajat
ovat
tätäkin päivää
pitkiä pätkiä...
itseään naulata
tiettyyn
muottiin
sillä olosuhteet
muuttuvat
kohtalon sormet...
ain
sormensa pelissä
aina,
siksi kannattaa
elää sillätavalla
sovinnollisesti että
voi ottaa paljon
vastaan
yksilö...
on
perusjuttu
mutta ollakseen
sitä
hänen täytyy
olla monia muita
yhteishenkeä
kokonaisuuksia
tyrkitty...
on
elämässäni
tyrkitty
petetty ja halveksittu
siksi
olen mikä olen
näist on mieleni on mukautunut
tarkoin rakentumaan
luokseen kutsumaan
hylkäämään ja anteeksi antamaan
eturiviin istumaan
mut
kunniaa kaihdan
kiitostakin
kunnianhimoa ei mulla
yhtäkään
vaan haluan vain olla
välikäsi
elämänonnen tähtikäsi
joulu...
juhla
sen merkitys
on
olemassaolomme salaisuus
juhla
jota pohjantähti valaisee
vaikkei sitä useinkaan
pilvitunnelmien läpi
huomatakkaan
menestyvä maakunta...
tulee olla
kauaskatseisia
edusmiehiä
semmoisia
ihmisiä joita on
koeteltu
henkilökohtaisillakin hallasäillä
vallankamareitten
kohtaloilla
sillä
he osaavat varoa
seuraavaa
kumartelee...
sillä muuten hänen huomisensa
olis yksinpurjehtimista
hetkiä
joilla tulevaisuus ois
myrskynsilmässä
ilo...
on
hyväntunteen
pisara
silmissä loistava
hyväntuulisuus joka säteilee
ympäristöönsä
mukaansa tempaava
joka kaikille jakaantuu
tapaninpäivä...
laskeutuu
hämärän hiljaisesti
asteen pakkasessa
tuulettomassa säässä
pilviä ei näillä main
vaan
sinitaivas tähtineen
nyystölänlahdella
tähdittyy
katson kauniita werhon kartanon
maita
tyynen hiljaisia
hyvin hoidettuja
pientareita
mieliini palautuu
kaukaiset historian lehdet
ja ne saavat silmiini
tuon ajan
jolloin
kartano eli suuruudenpäiviään
ennen
torpparilakien aikaa
monien jakojen aikaa,
sääliksikin käy vaikka
ymmärrän yhteiskunnan
kehityksen suunnan
kuljen kulkuain
niin kartanokin
joka näyttää tämänpäivän
hyvinvoivalta
kaikinpuolin
suomalaisuusuudelta
sonnilauma...
mylvii
saavat katseeni rydistymään
sillä ovat komeita eläimiä
talvikesän kestäviä siksi eivät
pihattoa enempää kaipaakkaan
silitän uteliainta
komia on
luonnonkiharainen pää
nupopää
kauniit silmät ja märehtivä suu
tiedän että ovat jalokarjaa
siksi en niitä parjaa
vaan hymyilen lähtiessäin ja minusta
tuntuu
että nekin
nuoskakelillä...
lumipallo
lumilinna ja-lyhtykin
siksi pian kipitän
ulos ja alan niitä pyöritteleen
sillä
haluan iltasella katsella
välkkyvän lumilyhteen loistoo
joka suo linnallekkin valonsäteensä
ja koko tienoolle lämpöisen tunnelman
bussin polttoaine...
toisten junien luo
matkakeskuksiin
ja sieltä voi hypätä linjuriin
joka vie joka tienpäähän ja usein
tiettömiinkiin osoitteisiin,
sillä ne käyvät palvelualttiuden käyttövoimalla
avaruuteen on pitkä matka...
pitkä matka
ja
auringon kohdalla
tulee
viimeistään kuumat fiilikset
siksi ihmiset ovat käyneet vain
unelmien
kuussa
ja melko pian sieltäkin palanneet
sillä siellä on liian
pölyistä ja tasapainotontakin
kiiltomato...
huutele
vaan syksyisin
kulkee lyhtyineen
ruohikon suojissa
se on
vaatimaton menijä
eikä se jätä ihmisen tapaan
jätevuoria eikä kaipaa metroja
autoja eikä mitään muutakaan
kunhan saa vaan
syksyisin ruohikossa
kuljeskella
puolisoaan etsiskellä
helsinki-padasjoki...
padasjoelle
sivuteitäkin ja lentoteittenkin,
mutta silloin pitää olla
vesitaso
vaivannäön takana...
oli
kaikkea
vaivannäön takana
siksi silloin oli vähemmän
mutta tarpeellisempaa
hyvänmielen avaimet...
on
tekemisissä
semmoissa touhuissa jossa
sydämmenhyvyys sinetöityy
hyvää mieltä
et lahjoittamalla saa
et
ellet paketoi sitä
sydämmeshyvyydella
päijänteen seutu...
luontoäiteen
lahja eteläiselle suomelle
siksi
sen vesi maistuu
pääkaupungin
juomalaseissa
siksi
monet ovat hankkineet sieltä
kaksoisasunnon
lomamökin tahi vuokraavat
siksi
moni paikallinen ei
lähde sieltä kulumallakaan
vaan mieluimmin työnperässä
menevät ja tulevat
siksi
et
päijänteen seutu on
luontoäiteen lahja
eteläsuomelle
tarusjärven seutu...
seutu on
luonnonseutuu
siellä eivät
turhapäiset ole saaneet
rakentaa
eivätkä tämänpäivän turhakkeet mellastaa
siksi siellä voi samoilla
jokamiehenoikeudella
oleskella
leiriytyä ja olla osana
luontonsa kaa
aikaisin...
näkee usein
enemmän ja avarammin
hiljaisen kuuluvammin
sillä aikaisin eivät turhat
liiku
eivätkä äänellään täytä
hyväntyhjää
vanha nelostie...
nyystölän kautta
tuon kauniin kylän kautta
sinne mihin nytkin,
mut
suoristettiin aikanaan
kun ihmisillä ja tavaroilla
oli
turhan kiireempää
yksi elämä...
riittää
mulle
sillä
en tahdo
nähdä
aikojen alkuun
en lopunkaan
sillä
olenhan tähän hetkeen
saatettu
- vaatettu
keskiviikko 25. joulukuuta 2019
kuurankukka...
kukkii
aitan ikkunassa,
ihailen
tuota luonnonluomaa
pakkaspäivänkukkaa
jonka serkut nukkuvat talviunta
kedon niityllä
tuolla kaskipelloilla
tehomaanviljelyksiltä
rauhoitetuilla sarkaniittyvillä
ikimetsän lähettyvillä
hyvänoloinen...
pyyhkii
ohimoitain
jotka myssyn alta
paljastuvat
sillä kiihdytin itseni sellaiseen
kulkuun
että niitä kuumotti
ja tahtoivat
vilvoitetta
- tyynenilman tuulahduksessa
tapaninpäivän lenkilläin
jolloin luonto
on
sinisenhetken hiljainen
semmoinen
- hyvänoloinen
sininen hetki...
hetki
tapaninpävänaamuna
juuri sillä kohtaa
kun
yönverhot
aukenevat ja
aamu sarastaa
silloin
on
// sininen hetki//
maailman mukavuudet...
paljon
mukavaaa
joka kolkassa
mutta minä löydän mukaavuteni
luonnonhelmasta/
ihan tästä kotonurkiltain/
senkun oon /
meen ja hyvin voin
elonpolkujain...
tuhannet tähdet
saattelevat kulkuain
kuu luo unelmilleni siivet
ja mukanakulkijan
joka on
täsmällinen kanssakulkija
ei astu kantapäille
rinnuksille hypi
eikä pahemmin
tönikkään
on
kovasti kaltaiseni
siksikään en tunne yksinäisyyttä
mennessäni
kulkuain
elonpolkujain
luontopolku...
rauhallisuus ja
mukavuuden tulevasuus
täällä
olet vain
olet ilman kiireisen elämän
valjaita
kantohankiset...
luistaa
luistaa ohi mäkinyppylöitten
laakson pohjien
sillä niin liukkahaksi on kevätaurinko
lennokkaiksi
hankiset voidellu
ettei sieltä malta
tulla pois
mut
pian on ilta
ja silloin
on toisten luonnonluomien
aika
lasketella rintehillä
suvantojen selkosilla
luontolintu...
majailee
kuusenlatvassa
käpysten seassa
lumikinosten välissä
siellä hää mukavast
majailee
siel
hää eleilee
lennokkaast liitelee
eloisan mielekkääst
majailee
kinosten suojassa
käpysten varjossa
tuuheassa ikikuusen latvuksissa
jonne ei maalliset pahuudet yllä
uusivuosi....
joulu on
mennyt
uusi vuosi tulollaan
talviset hankiset oottavat
kevät
ja elämän puroset
saavat voimansa
keväänsäteistä
siksihi ne ilomielin
rintehillä solisevat
ojanpohjilla
lorisevat ja
jättäneet kaamoksen jälkeensä
tapanina....
~tapanina
liikutaan
kylässä piipahdetaan
jouluruokia sulatellaan
uuttavuotta toivotellaan
~tapanina
katsellaan alennusmyyntejä
vaihellaan oikeita kokoja
joulun tunnelmia kohennellaan
~tapanina
valmistaudutaan
uuteen vuoteen
tuntemuksia tarkastellaan
tipatonta tammikuuta aatellaan
tulevan vuoden ryhtiä suoristellaan
kohilleen asennellaan
tapoja parannellaan
sukurasite...
kaikki suuret joskus
katoavat
kartanot
herrasuvut ja faaraotkin
sillä
heillä
on
~sukurasite
aikansa herra...
ihminen
on
aikansa
herra
ja suurempikin
siksi heidän täytyisi
jättää
huomisellekkin mahdollisuus
padasjoentie....
padasjoentie
kulkee
kakskytneloselta
kirkonkylälle
mut
sen kuoppia ei
peittele ees
talvensäät
vaan
pelontuskaisen
mielin siellä
kuljetaan~~~~
~~~~voi jospa
jokunen päättäjä
vaivautuis
jotta tiellä olisi
mukavan turvallista
kulkea ja pelontunteet mielestään sulkea
pihakynttilä...
hiljaisen kylätien päässä
loistaa
pihakynttilä
valon ja rakkauden kynttilä
onhan joulupäivä
päivä
jolla on
elämäntunteikkaat
katseenliekit
katseen ja tunteen
lämmöstä lepattavat
~luokseen kutsuvat
kumarrat....
kumarrat
ain
valoonpäin
sillä
niin sinun on tehtäväkkin
jotta
jaksat ylittää
pimeydenhetket
elämänmyönteisesti...
elämääsi et rakenna
yhdessä yössä
vaan ajan kanssa
sopusointuisasti
~elämänmyönteisesti
sopusointuisasti....
kun haluat huomistas
rakentaa
rakenna
~sopusointuisesti
sillätavalla
maisemankuvaan
sopivaa
luontometsä...
luontometsä
keinuttaa tunnelmia
tyynen
kantavia
lumipeitteisiä
huomisia
elämää
jota ei rakenneta
~~rakennustelineiltä
jouluinen tunnelma...
joulukuinen
hetki
on
tunteiden aikaa
hetki
jolloin on
mahdollisuus
/hiljentyä
/kuunnella
muistella ja aatella
tulevaa
joulupäivä...
joulupäivä
käy tyyntä aikaa
levon ja hetken
tyynenmielistä aikaa
eikä se vaadi kiireen
aikatauluja
vaan
tyynen tyynyttämiä
hetkiä
tiistai 24. joulukuuta 2019
luonnollinen hyvyys...
luonto kauniin valkoisena
puut saaneet talvipukunsa
metsän arimmat jälkensä
minä hyvän mielen
~~
tämä luonnollisuuden
hyvyys tuudituttaa mieleni
joulunajan herkempiin
~~
jatkan aamulenkkiäin
kevein aatoksin
siksi matkanikin joutuu
kevyen sulavasti
mielenmukan
rytmikkäästi
~~
katselen
talvilintujen kirmailuja
nauravaa harakkalaumaa
ja
ikikuusen latvuksissa
keinuvia kurrenpoikia
joilla on ain ilomieli
kujeenmieli mukavainen
~~
katseeni siirtyy nyystölänlahteen
joka keinuu laineillaan
sillä
jääpeite ei ole
sitä
viellä
kattanut
~~
kylä
nukkuu viel
onhan hämärän
hetki viel
mutta siksi usein käyn täl
tiel
sillä nämä varhaisaamut
antavat tilaa
jouluna sopii...
jouluna sopii olla
rennosti
sillätavalla
kiireettömän
hyväntavallisesti
kotoisen mukavasti
joulun aikaa...
joulu on
joka vuos
mutta perinteillä
koristeltu
entisillä katettu
~siin joulupöytä perinteisillä
laatikoilla notkuvi
karjalanpaistilta maukkahinta
suolaset ja muutkin herkutukset
ovat suvussa vierineet tämänhetkiseen
joulun kattaukseen
vaikka tuvat ovatkin vaihtuneet
pienempiin tiloihin
tämänhetkeen avautuviin
jouluaamu....
jouluaamu aukeaa
valkoisen hankisina
hohtavan luonnollisena
joulumielen hyväntuulisena
~~elämäntunteen raikkahana
täytän lintulaudan
vien lahjapaperit liiteriin
sytyttelen niillä pitkin vuotta
saunan kiuasta
~~joulu meni mukavan lepposasti
lapsien kaa ja heidän lapsien
seurassa
nyt alkaa vuoden viimeiset päivät
ja sitten käännymmekin talvenselkään
joka kuljettaa keväänpurosten
kautta kohti yötöntä yötä
juhannusta
tämänhetken vastakohtaa
silloin kuu ei kieriskele
auuringon ees
kuten ny
karjalaiset juuret...
kun juures ovat
karjalan
kamaralla
olet elämäsi tasalla
~vaikka olisit taivasalla
tilanteet....
tilanteet menevät
toiset
~tilalle tulevat
jälkensä
jättävät
siksi en suuria huutele
meen vaan
sillä
eiväthän ne mua muuten
kuuntelis
joulu...
joulu on
raskasta aikaa
toivonkipinöitä
~entisiäkin
lahjapakettaja
onnentoivotuksia
helvetinlieskoja
hetkä jotka kuiskailevat
mut ny
mun mentävä
maanantai 23. joulukuuta 2019
sote valmistuu...
sote valmistuu
~vihdoinkin
sillä nyt
entiset
kinastelijat ovat
lyöneet
hynttyynsä yhteen
lainsuojaton...
palkollisena
on
turvallista
olla
~olla toisin kuin
yrittäjänä
jolla ei usein lainsuojaakaan
pilkille...
pilkille tahtosin
mutta jäät
viel
jäätymättä
talven koleat tulematta
siksi
kaupan matalikolta
pilkin
joulukalasein
ahvenen ja taimenen
joista
jouluateriani
~ maistuttuu
linjuriauto....
linjaautoilla
ajetaan
tänään kiireenvilkkaan
pysäkeiltä pysäkeille
mutta ei kuten
ennenvanhaan
jolloin
oli
aikaa
matkustajille
noille koko homman kustantajille
toimittajan murha...
toimittajan
murha
on
myös murhamiehen
viikate
sananvapaudelle
~tuolle vapauden
sanansaattajalle
siksi tankkaan autooni
polttoainetta jossa ei ole
veriset lisäaineet
joulunhetki....
joulunhetki on
hyvänherkän keinuttavaa
mielenhyvän tuudittumaa
siksi se on tyynenmukavaa
rakkaudentunteiden täyttämää
aakkoset...
hyvänolon
tunne
syttyy mielenhyvän
tähtösistä
pienenpienistä
hetkosista
arkipäivän aakkosista
sunnuntai 22. joulukuuta 2019
joulu hiljentää...
joulu hiljentää
mielenkiireet
leipoen hetket joita
mukavuus keinuttaa
joulutunnelmissa touhuavaa
~ arkiihmistä
tavallista puurtajaa
ihmistä
tavallista herraa
puoliherraa ja rehellisesti
pukeutuvaa
lapinmaa...
ihailen
sinitaivaanrantaa
jossa
revontulet
liekihtivät
tulimerinä vaahtoavat
ihailen neljäntuulen maata
~ikihanaa lappia jossa luonto
kehrää
kauneutensa lankarullaa
mielenmukavan lumoavaa
luuranko....
luuranko on ihmisen
kehikko
nahkaverhoilla
päällystetty
hiuksilla
tupeerattu
ajatuksilla varustettu
mielipiteillä katettu
sisiaaliturvatunnuksilla
virallistettu
mustarastas...
mustarastas lintulaudan
alusilla siemeniä noukkii
talitintit vierellään
variksenpoikaa naurattaa
sillä kurrenpojat leikkivät
kuusen käpysen kaa
~tienoo auringonvalossa
hohtavasti peilaantuu
onhan
tammikuinen hetki
huurteinen pakkassää
hetki jolloin luonto
luonnollisimmillaan
vapahtaja...
vapahtaja syntyi
pohjantähti syttyi
siksi tänäänkin näen
valoa
toivon kipinää
vaikka koen kipeää
en ole tosiuskovainen
vain
kirkollisveron mittainen
alttarini kokoinen
elämääni sopivainen
Espoon auto oy...
espoon auto oy
sil siellä opin ja taiteilin
ajelin ja tavoillein
sopeuduin
ajosarjoja toteutin
siel
oli arki arjen oloista
pyhät sulomenijäistä
voi mua poikapoloista
miten
yhäkin
himoitsen noita aikoja
mankkaan varikon
tahdikkaita taikoja
vauhtiraitoja
austraalia.....
sinne paljon mahtuu
ihmisiä
elämän
kokijoita
huomisen tavoittelijoita
onnen pettymyksiä
elämyksien
mahdollisuuksia
sulorinta...
olet
elämästäsi pois
et ole enää sinitaivahan lintunen
vapaana lentelevä
sulorinta
eläväinen
vaan arkipäiväinen
menijä
valittajan kitinän jokapäiväinen
elät polkuja jolla ei enää
ilomielen
askeltakaan
lauantai 21. joulukuuta 2019
vähän...
se on paljon
paljon enemmän kuin täysi
sillä vähänen laittaa ihmisen kulkemaan
⥲eteensä katsomaan
enemmän yrittämään
vapaus...
kesäniittynen
vallaton kesäheinäinen mieli
joka yöttömässä yössä
tuulentuu
kokoomus ja perussuomalaiset...
populistipuolue
on
kärpänen
joka pitäisi
kärpäslätkällä lätkästä
kokoomus ja persut ovat liittoutuneet
yhteen
↺ yhteen jotta
saisivat valtaa ja voimaa
eriavoistamispolitiikalleen
tämä koalitio on
turman suu
ikävyyksien tyysssija
↻tuonelan kylmin
siksi monella on kyynelten joulu
kyynelten paketoima
joulu
sillä heidät on suljettu pois
ohikuljettu
poispyyhkäisty
ja ainoa valo minkä he näkevät on
hurstin valo
joka valaisee heikon heikentämää
elämänkipinää
kuninkaitten luo...
maapallon
vieraslaji
siksi moni alkuperäinen
itkee
ja kiemuralle taittuu
mutta ihminen on
myös hyvänsuunnan kulkija jos
sen päänsä ottaa
hyvänsuunnan kulkija
jos se hänet
↝kuninkaitten luo vie↜
yhtäjalkaa...
hiljaisuudessa
huokuu
täyskuu
äänettömän hetken huokaukset
joissa kaikuu
luonnollisuus
ja tuhannen mielihyvän
mietteet
sydämmentunteet
jotka käyvät yhtäjalkaa
huominen...
eessäpäin
unimaitten tuolpuolen
silläpuolen
jossa uusi aamu sarastaa
ihan lähellä
tämänpäivän huomisessa
jonne on matka
vain tovisen
↜yönsylillisen verran
joulunaika...
mukavaa
hiljaisen keinuvaa
mukavan mukavaa
sillohi
mielenkynttilätkin kaikille
lämpöisästi
hymyilevät
jouluyö...
tähtiyö
tunnelmien
pilvinen hyvän hetken
sää
siks
kyntiläni sytytän
ja katselen
kaikkea hyvää
➜sinua
isosti eletty...
siksi
monet
sille myötätunteilevat
mutteivät
rohjenneet
pohjolanliikenne...
työaikaa varten
mut muuten vain
mahdollisuuksien hetkiä
ellet työskentele innovaatoituneessa
työyhteisössä
⟲ mä oon
onnekas
sillä
pohjolanliikenne tarjoaa
enemmän kuin
työajan
syrjäinen...
syrjäinen
se varjostaa
valoistakin
elämänkuvaa
silloin ei huomisenkaan
katuvalot loista
eivät sattumaltakaan välky
jouluna....
mahdollisuus
~muistaa
kävellä siellä täällä
elää ja tunnelmoida
ikävöidä
muulloinkin
mutta jouluna mieli
herkimmillään
nuoskakeli...
hiljentää hiihtäjän tahtia
mutta nytpä hällä on
aikaa ihailla
luontoa
tuota
elämän kauneinta maisemaa
hiihäjä
suksensa syrjään nakkaa
istahtaen kannolle
ja kuunnellen katselee
luonnon kauneuden kuunnelmia
hetkien tunnelmia
iänikuisuuden ikihonkien huminaa
hiihtäjän
olkapäälle istahtaa
pieni olija
luonnonluoma jota ihminen ei
ole nimennytkään
sillä tämä pienenpieni
hyttynen on elämänkestävä
ja se istahtaa vain
hiihtäjän olkapäille
joka hetkeksi kannolla viivähtää
joulunilme...
huurteisesta ikkunasta
kuurattuen kuvastuu
hiljaisen kauniisti
säteensä tulvivat sinitaivaan
tähtösistä
kuutamon unelmien purosista
siksi hyvinmielin
jouluani oottelen
mielikuviani piirtelen
bussipysäkillä...
monta oottajaa
onnikan vartoojaa
siel
katseet
kirkastuvat kun
bussi
paikalle seisahtaa
mukaansa otattaa
siin
kaikkien mielet kuljettajaan kääntyvät
sillä he matkansa verran
tähän mielenmukavasti turvautuvat
joulukuusi...
tuoksuista tuntuvin
loisteesta loistavin
sen ain
joulusin silmin näen
näen
silloinkin kun
jouluni on
maailmanäärissä
joulukuusen ulottomattomuuksissa
sarastaa...
ei
vaikka
ne kauas itsestä
pyyhittäis
sillä
niinkauan kun elämän
aamuaurinko sarastaa
näkyy
vuoren vuosikymmenten
sumulaaksot
joululiikenne,,,
mielet jotka haluavat
rauhaisaa elämää
joulunajan
tunnelmaa
siksi siellä usein ruuhkaisa tie
hitto vie
mutkaa ja mäkistä maastoa
ojaanajoa
ja elämänoloa,
joka joskus noloa
sillä
turha kiire tuhoaa enemmän
kuin
perillä lahjoittuu
24:s luukku..
tekoja
pieniä hetkiä
suuria tuokioita
elämänvalkioita
syysmyrskysäitä
suvituulten
hyväileviä hetkosia
joulunseudun tuksuvaisia
olosia
jotka näet
elämänkalenterin
tärkeimmästä luukkusta
↔24:sta luukkusta
kaitsemaa...
joka soljuu painollaan
hetkillä jotka ovat
luonnollisuuden
tyynyttämiä
mielen keinuttamia
hymyn ja sydämmen katseiden
kaitsemia
kauniit sanat...
perunasta
porkkanaan
tuoksuvat ja mielenpäälläkin
maistuvaisia ovat kinkku ja
leivokset
keitokset
ja muut sydämmen pikkusormilla
sommmitellut
hetket joita ei ole
merkitty tärkeyksillä
vaan tunteen paloilla
kauniilla sanoilla
perjantai 20. joulukuuta 2019
joulusauna...
tuoksuu
jouluinen tyytyväisyys
hetket jolloin ei tarvitse
kuin heittää kiukahalle vettä
ja oi että
kun
se mukavasti kehoa lämmittää
nöyräksi kumarruttaa
puhtahaksi puhalluttaa
en nuorena tiennyt..
halusin
sillä halusin niin paljon
mietin ja monissa hetkissä aikaani
vietin
mutten
tyhjää enempää tavannut
kunnes
asetuin aloillein
rakentelin elämäni palikoitain
⤯vähäisiä ja vaatimattomia
ja olin onnellinen
vähästä
juuri siitä sylillesestäni
luoja...
ei kulje
lentokoneissa
eikä
uurastele kiireen
kaupassa
vaan
hän hymyilee luonnonhelmassa
padasjoen nyystölässä
päijänteenhelmen kainalossa
siellä
täydenkuun unelmien
seutuvilla jossa varjotkin hymyilevät
joulukuiset askeleet narskuvat
→elämää
joulun tunnelmaa
mielenrauha...
sisäisen
mielenrauhan
sillä kaikki muu
tulee itsekseen
⤄sillä ne haluavat hyvän luo
punatulkku...
punatulkku
lintulaudalla kiireellä
ruokailee
se on
joulunlintu
hyvänmielen hetkinen
kunnes
lentää pois
lentää kuusimetsään
sinne elämänsä pyhimpään
sinne jonne ei elämän haukat ylläkkään
joulukinkku...
kinkku uunissa muhii
siksi keittiössä on
tutun tuoksut
~jouluisen tutut
~~~~~vuosikymmentenkin
joulujen
ja se maistuu mielenmukavuuksilta
sillä jouluna syntyy paljon
hiljaisen hyvää
joulumieli...
joulumieltä et
saa
alennuksella
et osamaksulla
etkä
verkkokaupasta
vaan
elämäsi kaapista
~sydämmestäsi
lisät...
arki ja pyhä erottuvat
toisistaan
siten
että
pyhinä saa
- lisiä
arkena painetaan aamusta iltaan
ja silloin luodaan
elämän
perusteita
- pohjapalkalla
haluaisin duunailla kaikki pyhät
ja makoilla arjet
mutta silloin mulla ei olisi elämäni
perusteita
eikä
työlläni
- kilpailukykyä
jouluinen hetki....
alkuun oli vain
ajatuksen
kangastus
mutta
nyt sylissäni on
kaikki ja ylikin
~mielenrauha
jouluinen hetki joka
sydämmen täydeltä
liekehtii
salojen mies...
mies
sillä
näen vain
tämänpäiväisyyteni
siksi
en eilisiä arvostele
huomisia tuomitse
joulunaika...
kynttilöiden
tähtösiä
mielihyviä
ootoksia
hetkiä jolloin läheiset kokoontuu
hiljaisuudenmielien
aatoksissa
hetkillä
joilla ei ole kasvoja
on
vain tunteen syvempien hetkiä
pienuuteni
paljon
se poistaa kateuden
suurten vaatteiden
hinnastot
➽tappelunhaluisuudet
siksi olen mieluimmin
➽pieni
kuin ylisuuri
joka ei mahdu mihinkään
ja on
kalliin pulskahko➽
joulu...
hiljaisen
mukavuuden juhla
hetki jolloin koristellaan
mielet muikeaks
suut ja masut
täyteläks
hyvänmielen olijoiks
bussikuski....
ihminen
samannäköinen kun muutkin,
mutta kun hän
hyppää
ratin taa
herää hänessä
uustyyl
///sillä
siinä hommassa ei pärjää
turhanmiel
arjen erakko...
jouluna tanssii
sinitaivahan alusmailla
kuusenalla
kuutamoisella
hyvänmielenalusmaalla
sillä onhan nyt
juhlista jaloin
siksi hän
tonttuilee paljain jaloin
jouluna...
pienet asiat
kauniita
ne
arkipäivisä unohdetut
koristautuvat
joulunajan tunnelmiin
jouluiseen suunnitelmaan
jolla hyvämieli koristellaan
kunnanvaltuusto...
todella
kuntansa elinvoimaisuutta
se ei kumartele ikävyyksille
jotka usein on hoidettavissa
kun
kunnanvaltuutetut
todella ovat ennakkoluulottomia
kunta menestyy
kaikki menestyvät ja hyvinvoivat
ja etenkin kunnan
elinvoimaisuus auttaa
lähituotantoja/palveluita
jotka ovat elintärkeitä
pienille kunnille
yksinäinen...
mutta en yksinäinen
sillä minua ei varjosta
ikävänverhot
suuttumusten sälekaihtimet
tulehtuneet
pintahaavat
ei
sillä
puhun jutut suoriksi
asiat oikiaksi
jotta saisin olla omanaikani yksinäinen joka
on
mulle tila josta saan
paljon
juhlissa...
juhlissa
on kevyen
hymyn herkempää
keinuvan lyhyitä aatoksia
mielenmukavia jutunjuuria
~ siellä ei tehdä suuria joten
kaikki juhlijat pärjäävät ilman tuuria
itkumuuria
joten kukaan ei tarvitse itselleen
roolimalleja vaan ilta sujuu kevyen
itsekkäästi
~ juuri samana joka kutsuttiin
torstai 19. joulukuuta 2019
bussikuski...
bussikuski ajaa sen
minkä kerkii
vaikka ilta ehtii
sil hän ain uutta reittiä etsii
mut
~kun sarjakirjansa
tyhjäksi saa
hän
kotihinsa palaa
ja ottaa pari leivän palaa
eikä hän turhaan kotiinsa palaa
sil sillä hän armaansa tapaa
kalasatama...
kalasatamassa on nykyään
nykyaikaista
pilvenpiirtäjää
rediä ja muutakin,
mut
ennenvanhaan sieltä
ostelin torikojuuni
kaloja
aamutuoreita fisuja
joita sitten
kojullani möin
~ silloin siellä ei hienouksilla
koreiltu
oltiin vaan
elettiin ja mentiin
ilmapiirit...
ilmapiirit työpaikoilla
»»»kodeissa«««
kannattaa välillä
tuuletella
sillä
se lisää
elinvoimallisuutta
hyvinvointia ja
innovatiivisiä
hetkiä
tulevaisuuden retkiä
mustarastas...
kolmen aikaan aamuyöstä
joulukuun kahdeskymmenes
laulaa viellä mustarastas
※※※kuuntelen ja ihmittelen
taivastelen
mutta kaikki muuttuu
eikä siitä luontoäitee suutu
sillä tää on kehityksen oppi
luomakunnan kehitystä
kuten ennenkin
iät ja ajat
elämänkoulu....
alkeiskouluja ei enää
käydä
ei kiertokouluakaan
pyhäkoulutkin jääneet
rippikoulustakaan ei kulkaan
ulos pääse
eikä
etenkään
kansakoulusta sillä
tänään koulumatkat
tehdään
elämänkoulussa
joissa tietsikat opettavat
työsarka...
aamulla on mentävä
jotta illalla
takas kerkiäis
sillä
on mulla paljon työnsarkaa
ja sillekkin monen hetken
ajomatkaa
aamuyöstä...
aamuyöstä
tunnelmat loistaa
jos vaan tahtoo murheet
poistaa
hyvää mieltään toistaa
murheita laistaa
kulkien
onnensa kaistaa
sekä muistaa
ikävyyksiä väistää
kuunteleminen,,
kuunteleminen on jalo taito, sillä sen avulla avautuvat sanomattomatkin
-
luther synnytti viattomat kristityt, mutta hän unohti siunata heidät, siksi nämä saatanan jälkeläiset tekevät tuhojaan koko luomaku...
-
joulu kattautuu läheisistä,työstä, eilisistä.myöhemmistä. kaikesta jotka ovat, pitävät lähellään
-
aamuusvainen padasjoensatama tuoksuu kaislikolta, sen utuinen ilme hymyilee aamuauringon sarastaessa ja saattellen kalastajat saaliinein lai...
-
kulkukissa miettii, viiksiään vahaa, sil se ei ymmärrä rotannäköisiä jalostetuisi joutuneita heimoveljiään.
-
kun kaikkes olet antanut itsesi syvemmät/ kehosi rippeet mielesi pohjimmaisetkin olet kevyt olet olemattoman kevyt höyhenen kevyt pois...
-
ihmisen ei pidä alistua -ei silloinkaan kun alistuttaa
-
elämää voit suunnitella ja ohjata mutta hallintaoikeus on toisaalla
-
jos huomaat erehtynees, anna itsekkyytes olla ja pyydä anteeksi, pian huomaat kunnias palautuneen ja olet saanut monen mielen hyväks...
-
äityispakkaus tuoksuu hyvältä ja siinä oon nukkunut parhaat tirsat ja muistanpa omien lapsienkin hymyilleen unissaan äityispakkaus on ...