tuhat satua....

tuhat satua ei ole
mitään
sille isoäidin kertomalle
jonka kuulin
siellä savupirtin uumenissa
pehkuissa lämpimäimissä
karvilan kauniissa tupasessa
savonsydämmen suloisessa

tänään olen isoäitini
ikäinen
ja yhäkin sadun
muistan
ja sillä usein itseni untenimaille
peittelen

satu kertoi pienestä kulkijasta
jolla ei ollut
isää ei äitii
hällä ei ollut
kotia johon hädän hetkellä
turvautuis

siksi hän joutui talosta taloon
menemään
makusijaansa etsimään
leipäpalastaan kerjäämään
yöpuutaan anomaan

vaikka mua jokin asia
kenkutti
tuon tarinan päätteeksi
hyvinmielin nukahdin sil
olihan mulla isä ja äiti
isomummo ja papparainen
ja monta muutakin mukavaa