vauva...

aluksi vauva tuntuu
vatsassa
potkii ylämummoon
mutta vihdoin ja viimein
syntyy ja näyttää
todellisen luonteensa
silloin ärjyimmätkin
juurakot hiljakseen
vääntyvät
valotkin yötäpäivää
palavat ja jokainen
häviää hänelle
sormikoukun vedossa
sillä hän on elämänsä
kunnossa

vauva salaa hymyilee
kuinka sukkelasti häntä
palvellaan
silmää räpäyttämättäkin
tottelevat
hän toivoo tämän tyylin säilyvän
ikiajat
mutta hän ei tiedäkkään kuinka
laiskanpulskasti he myöhemmin
käyttäytyvät