torstai 16. tammikuuta 2020

vienanmeren laitamilt...

olen  mestari alallain
itsenäin
kisällipoika turullain
vienameren
laitamailt
kauniist karjalast
siksi nauran ja itken
yhtenään
kiroamellakoin tuontuost
hyvästi haastelen sovunsilmillä
rakkautta jakelen
hyvil ilmoil
en kaunainen oo
vaikka silmäni suurentuvat nähdessäin
sillä tiiähän mie
tovin tottuuden
sievän olon merkityksen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...