arkiruuhkan
keskellä,
mutta kenenkään katseita
et näe,
et hymyn pientä
elämän leikkisyyttä,,
iloisuutta,
sillä olet keskellä
epätoivoon paenneita
elämänilon menettäneitä
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti