loppuja
keskikokoisia
hetkien aamuja
väsyneitä tuokioita
se on tila joka elää yöstä
ja päivästä
kevään kaunudesta
syyspimeistä,,
elämää syntyy vain elämällä
kelohonkaistumalla
tahi muutenvaan pystyyn
kuolemisella
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti