sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

mustarastas....

keväinen aamuaurinko
lämmittää
koronasta vaipunutta
mieltäni,,
se luo elinvoimaa
hapertuneelle ilmapiirille
nostattaen ryhtiäni 
katsettani huomiseen


mustarastas pöyhii lehtikasaa
löytäen sieltä haluamansa,
katsoo minua hetken
mutta jatkaa
jälleen
touhujaan,
kuten minäkin

näinä aikoina
pienet ja viattomt asiat
ovat merkityksellisiä,
kuten tienposkessa kukkiva
~leskenlehtikin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...