lammikoituu
mieleeni,
se vie minut sienimetsään
tuonne ikimetsän takamaastoon
jossa on luonnonkauneutta ja
elämän alkukantaisuutta jota ei
ole
~muovitettu
kiertelin ja kaartelin
pitkin ja poikin
hyppelin ja nyppelin
tanssin syystunnelmissain
elin ja annoin sen kuulua
huuhkajavuorelle saakka,
kunnes havahduin karhunpojan
tuijotukseen
pelästyin,
mutta samalla rauhoituin ja
takavasemalle poistuin,
sillä olinhan tullut
metsän kuninkaan
taajamaan
ilta sai minut
kotimatkalle,
käsissäni oli
tyhjät ämpärit,
mutta mieleni oli
kukkuroillaan
elämän luonnollisuutta
~muovittamatonta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti