laskeutuu metsälammen
pintaan jossa vesisirkka
luistelee iltapäivänsä
ratoksi
nytkyttelen onkivapaani
sillä tiedän että lammen
ahvenet ovat pian syönnillään
mutta en hätäile
sillä mullahan on kaunis
ikimetsän kauneus edessäin
kuuntelen kuinka huuhkaja
huhuilee puolisoaan
sivummalla lehahti lentoon
lehtopöllö
ja kauempaa kuuluu käpytikan
koputus
kelopuusta
ilta saapuu lammellein
ja johan mulla ahvenia
keitollisen verran
ja näyttää
vesisirkkakin
menneen
lumpeenlehdelle
yöpuulleen
joten lähden minäkin
kotihein
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti