joululaulut soivat
radiosta,
mutta tahtoisin
että ne kaikuisivat
lasten suusta,
kuorojen kulotuksesta,
kirkkomenojen hartaudesta,
mutta nyt on aika uus,
väkevyys,
eikä kirkkoonkaan pääse
hevosellakaan,
tuolla pitäjän komeimmalla
ruunalla jolla oltiin aina
peräkylistä ensimmäisenä kirkkomäettä,
jumalansanan äärisillä.
muun kansan vahtaamina
pilkkaamina, mutta komia on aina ollut luontoni
ja hevosein, joten eturiviin asetuin
kirkonpenkissäkin ja se rahvasta kenkutti,
mutta mie en kuvia kumartanut, enkä
heidän toimiinsa puuttunut,
siksi antoivat minulle arvonsa,
minulle
kiertäjäpojalle jolla oli kulmakunnan komein
hevonen ja sylissäin somion piikatyttönen ja taispa
joskus olla herrain herkutkin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti