kurota,
en elämäni matalikoille
sukeltele,
en,
vaan käyn päivieni kanssa
huomiseen,
tunti tunnilta käyn
ja etenen, sillä näen
iltaruskon jo
sarastavan,
iltaruskon
joka tyynyttää minut
pian unteni unimaille
suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti