kurota,
en elämäni matalikoille
sukeltele,
en,
vaan käyn päivieni kanssa
huomiseen,
tunti tunnilta käyn
ja etenen, sillä näen
iltaruskon jo
sarastavan,
iltaruskon
joka tyynyttää minut
pian unteni unimaille
sillon on hyvä jos ihminen ei tarvitse yhtäkään virastoa, yhtäkään lupalappua, koska sillohin ihminen on luonnollisimmillaan, semmoisena yr...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti