kurota,
en elämäni matalikoille
sukeltele,
en,
vaan käyn päivieni kanssa
huomiseen,
tunti tunnilta käyn
ja etenen, sillä näen
iltaruskon jo
sarastavan,
iltaruskon
joka tyynyttää minut
pian unteni unimaille
luokkayhteiskunta on sulautunut yhteiseksi vipeltäjiksi, siksi herrat ja narrit kulkevat samassa sovussa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti