parhaiten
katsellessaan
yötaivasta
nuotion äärellä
~pilkkopimeässä
hetkensä
hiljaisuudessa
jota tähtitaivas somistaa,
kuutamo unelmoittaa
ja metsäluonnon arimmat
silmät vartioivat
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti