elämän peittämät
kasvot
kertovat silmillään,
eivät haastele,
silla sanat sattuvat
kyynel vierähtää
poskelleni,
niin hältäkin,
yritän halata
mutta hän perääntyy,
ja katsoo
silmillään
sumuinen helsinki valottomat ihmiset, menevät tulevat, eivät minnekkään, vaan ajankulukseen liikuttelevat itseään, kantavat tekemättömyyden ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti