helmikuun viimeinen
päivä aukeaa
aamuauringon
paistatellessa
hohtaville henkisille
jotka ovat hankikannossaan
werhon pelloilla kiertävillä
latusilla
jo ensimmäiset hiihtäjät,
ketunpoikanen pinkoo
hankisia pitkin
heitellen kuperkeikkaa
lasketellen
pyllymäkeä tuuhean häntänsä
päällä
hällä on vähän hikiset posket
sillä jänöjussi juoksutti sitä
aikatovin, kunnes antoi armoa
ja häippäs nyystölänlahden
rantametsiin,
sinne jonne ketunpoika
ei saa tassutella, sillä
emonsa oli tästä varoitellut,
sillä siellä se on jäniksien
kotikontua
nyystölänlahdella kalastaja
kokee verkkojaan,
hänen koiransa istuu
potkukelkalla
ja katselee yläilmoihin
joissa luontolintu liitelee
variksenpoika kaartelee.
käännyn kotitielleni
eskolantielle
kahellen
tovisen verran
heinjoen koskea joka
ei jäätynyt tänäkään
talvena. huomaan
saukon jäljet ja olen
hyvilläin,
että tuttu kaveri on
reviirillään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti