pitkänpäivän arki
on
istahtanut
polvelleni,
ei se juttele ei hymyile
enkä minäkään,
vaan katsoo jo huomiseen
hetkiin
jotta selviäisin taas
uusiin uusiiin huomisiin
jos ihmistä ei olisi, luonto valtaisi kaiket
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti