on
kuulaisen pakastunut,
kirkas tähtitaivas
virkiästi
loistaa
ja rakovalkialla
tulipesä lämpimästi
hohtaa,
nokikahvi porisee
ja saa lähitienoon
tuntumaan
elämänpesältä,
sillä luonnon arimpien
silmät yössä kiiluvat
samoin
kuin tulipesän kekäleet
hiiltyvät
olen yöllisellä metsäretkelläni
tarusjärven luontonetsässä,
täällä elämänpesässä
jossa aistii elämän
syvimpiä,
tuntee
olevansa osa luontoa
täällä on turhaa kohottaa
ääntään,
sillä tunnelma loistaa
tuntemuksien tahdissa,
aika käy sydänten tahdissa
päivän ja yön mahdissa
rakovalkialla loimuttelen
saaliskalojani
joita ongin päivemmällä,
siin on on ahventa ja särkeä,
matikkkakin
monet loimulohen
loimuttelijat eivät
aavistakkaan
kuinka herkullisia
nuo kalat ovatkaan
loimututteina
mutta nyt hyppään termopeitteiseen
makupussiini ja otan
pienet nokkaunet,
sillä pian aamu sarastaa
ja mun täytyy
maalikyliin itseni
valjastaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti