syysaamu,,

syysaamu on

kastehelmien 

verhoama,

siinä tuoksuu

sateisen yön 

pehmeys

joka on laskeutunut kastehelminä

talvunilleen vaipuvalle

pihanurmelle,

jossa sammakonpoika hyppelee

onnenelämänsä hyppyjä,

sillä nämä ovat hänen

elämänsä onnellisimpia aamuja,

sillä hän ei pidä päivänpolttamista

ruohontupsuista

vaan kastehelmien peittämistä

aamuista,

jolloin

variskaan ei viitsi haravoida

pihanurmella,

sillä tämä varoo kastelemasta

varpaitaan,jotka sen maalannut

yön hiljaisempina hetkinä,

~turhamainen lintu

tuumailee sammakonpoika

ja jatkaa onnenelämänsä hyppyjä

joita ihailee myös luontolintu

liitäväinen

pilviverhon siimeksestä,

muttei sekään tahdo

aamukasteiselle

puhanurmelle laskeutua,

sillä hällä on piakkoin treffit

toisen liitäjän

kanssa

ja aikovat menennä kuutamonsillalle

unelmoimaan,

onneansa onkimaan