kaikkien ikävyyksien
jälkeen hymyilee
hyvänmieli,
luoden harmauteni keskelle
elämänvaloa ja huumorinkukat
pöydälle,
siksi en murjota
pahan ees,
en takana enkä
silloinkaan kun se sulkee
valontieni
syksyinen sadepisara, pienen värinen hento, mutta kyllin vahva saadakseen vedenpintaan renkaan,tasaisen renkaan joka hetkenkuluttua tasaantu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti