pidä meteliä
katsovat
kaihoisasti
ulos,
ulommaksi,
ihan sinne saakka
missä hetkenharmaus on haihtunut
taivaan tuuliin ja jäljelle on jäänyt
elämänvalo joka on sytyttänyt
tuokionkynttilän hyväntuulisesti
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti