lokakuinen aamunhetki
nyystölässä,
kahden tunnin päässä
helsingistä,
tuntuu hyvältä,
kotoisalta,
sillä täällähän asunkin
yöllä kotiuduin,
moottoritie oli tyhjän hiljainen,
molempiin suuntiin,
sillä olihan keskiyö,
viikon viimeinen päivä,
uudenviikon uusi
olen ajellut tuota työmatkaa
monen auton verran,
kulkenut julkisillakin,
mutta niitä vain päiväsaikaan,
olen oppinut kulkemaan,
tuntemaan,
elämään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti