usvainen aamu,,,

syyssateen kastelemalla

tiellä

on

usvaisat jäljet,

ketunpojan ja vihoviimeisen

sammakon,

joka jäi mieluimmin

autonrenkaan alle,

kuin repolaisen suuhun,

kierrän jälkien jättämät

ja jatkan matkaani,

sillä olen luvannut itselleni kiertäväni

tämän lenkin jokainen aamu

 

luonto on syysaamuisin

syvän hiljainen,

näillä kulmilla,

sillä täällä ei ihmisten tarvitse

liikkua

kuin nälisssään

ja eihän täällä yhtään nälkäistä,

minä vain

 

ohitan nuijasodan

muistomerkin,

siinä kerrotaan

kuinka herrat teurastivat

maatyöläiset

salakavalasti,

kylmää touhua

.silloinkin.